Kambodzan rahoitustuen jatkamisesta keskusteltiin Strasbourgin täysistuntoviikolla torstaina 21.10.2010. EU on Kambodzan suurin yksittäinen tuen antaja.

Europarlamentaarikko Sari Essayah totesi puheessaan, että Sam Rainsyn kohtelu on jäävuoren huippu siitä autoritäärisestä hallinnosta, jolla Kambodzan hallitseva puolue käyttää poliittisesti alistettua tuomioistuinta kaiken hallituksen vastaisen kritiikin hiljentämiseen.

– Päämääränä hallituksella on kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen ja yksipuoluejärjestelmään ajautuminen. Tästä kertoo myös Rainsyn saama huomio, jolla pyritään estämään hänen osallistumisensa 2013 vaaleihin. Siksi on merkittävää, että emme päätöslauselmassa tyydy vain tuomitsemaan maassa tapahtuvia lukuisia ihmisoikeusloukkauksia, asianmukaisen toimivan oikeuslaitoksen puuttumista ja asevoimien politisoitumista, vaan selkeästi muistutamme EU:n ja Kambodzan välisestä yhteistyösopimuksesta ja sen velvoitteista.

Essayah muistutti, että sopimuksen artiklassa 1 Euroopan unioni edellyttää ihmisoikeuksien kunnioittamista ja artiklassa 19 sopimuksen keskeyttämisestä jos tätä kohtaa rikotaan.

– Kansalaisvapauksien jatkuvasta loukkaamisesta on oltava seurauksensa ja EU:n on asetettava rahoitustuen jatkamisen ehdoksi ihmisoikeustilanteen parantumisen samalla kun tavallisten ihmisten humanitaarisesta avusta on huolehdittava.

Euroopan parlamentin Strasbourgin täysistuntoviikolla keskusteltiin mietinnöstä, joka käsittelee EU:n laajuista vähimmäistoimeentuloa köyhyyden vähentämiseksi. Köyhyys koskettaa noin 85 miljoonaa ihmistä EU:ssa. Vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastainen teemavuosi. Europarlamentaarikko Sari Essayah (kd) osallistui tiistaina 19.10 asiasta käytyyn keskusteluun.

– Vähimmäistoimeentuloa käsittelevä mietintö heijastelee hyvin sitä monipuolista keskustelua, jota kävimme työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnassa köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnasta. Köyhyyden torjunnan teemavuodesta huolimatta talouskriisin seurauksena työttömyys ja sosiaaliset vastoinkäymiset lisääntyvät edelleen monissa jäsenmaissa.

Essayah painotti puheessaan, että eurooppalaisessa köyhyydessä nousee erityisesti esille lapsiköyhyys, kasvava nuorisotyöttömyys, naisten heikompi työmarkkina-asema, maahanmuuttajien syrjäytyminen, etnisten vähemmistöjen kuten romanien asema ja eläkeikää lähestyvien työttömien tukala asema.

– Köyhyyden vähentäminen on yksi EU:n 2020-strategian avaintavoitteista, joita on haluttu konkretisoida määrällisillä ja jäsenvaltioita sitouttavilla tavoitteilla. Syytä onkin, sillä kuluneen vuosikymmenen tulokset köyhyyden vähentämisessä ovat jääneet kuitenkin olemattomiksi.

– Valiokunnan enemmistö päätyi tässä mietinnössä esittämään jäsenmaille vähimmäistulon asettamista 60 %:n kunkin maan mediaanitulosta ja osa valiokuntaa vaati jopa vähimmäistoimeentuloa koskevaa puitelakia. En kannata lainsäädäntösäätelyä, koska vähimmäistulon määrittäminen jättää kuitenkin huomioimatta jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien erilaisen rakenteen. Osassa jäsenvaltioista erilaiset porrastetut tulosidonnaiset sosiaalipalvelut sekä verovaroin kustannetut universaalit palvelut ovat osa sosiaaliturvajärjestelmää.

Essayah totesi, että vähimmäistoimeentulon kohdalla olisi siksi syytä edetä jäsenvaltioiden subsidiariteettia kunnioittaen ja hakea ratkaisuja parhaita käytäntöjä vaihtamalla.

Pienet yritykset kärsivät usein maksuviivästysten aiheuttamista talousvaikeuksista ja nykyisessä taloustilanteessa maksujen viivästyminen voi merkitä jopa pienen tavara- tai palvelutoimittajan konkurssia likviditeettikriisin takia. Euroopan parlamentti on yli vuoden ajan vaatinut maksuajoille nykyistä tiukempia ja selvempiä määräyksiä ja asettaisi maksuille yleisen 30 päivän takarajan. Asiasta keskusteltiin Strasbourgin täysistunnossa 19.10.

Europarlamentaarikko Sari Essayah (kd) kommentoi asiaa puheenvuorossaan:

– Neuvoston kanssa on nyt päästy sopimukseen maksuviivästysdirektiivin päivittämisestä, joka asettaisi elinkeinonharjoittajien välisille ja julkisyhteisöjen maksuille yleisen 30 päivän takarajan. Kuitenkin mielestäni on tärkeää tunnistaa myös yleinen sopimusvapaus yritysten välisissä liiketoimissa, ja siksi pidän hyvänä sitä, että yritysten välisissä liiketoimissa maksuaikaa voidaan pidentää 60 päivään, jos se on molempien osapuolten näkemys.

– Julkisille viranomaisille mahdollisuudet maksuajan pidennykseen ovat tiukemmat. Etenkin julkisen hallinnon maksuviivästykset ovat muodostuneet suureksi ongelmaksi osassa EU-maissa. Esimerkiksi Kreikassa keskimääräinen maksuaika on saattanut venähtää jopa 165 päivään, Espanjassa 138:aan ja Italiassa 128 päivään. Tähän on nyt tulossa muutos, kuten kreikkalainen kollega totesi.

Essayah totesi puheessaan, että maksuviivästysten takia rahoitusyhtiöt ovat päässeet hyötymään sillä yritykset ovat pakon edessä myyneet omat maksusaatavansa rahoitusyhtiöille, jotta ne voisivat nopeuttaa saataviensa kiertoa. Nämä rahoituspalvelut maksavat ja lähtökohtaisesti yrityksellä on oikeus saada saatavansa velalliselta ilman välikäsiä ja lisäkustannuksia.

– Päätetty viivästyskorko viitekorko +8 % on hyväksyttävä, mutta 40 euron minimiperintäkulu saattaa muodostua kohtuuttomaksi pienien, esimerkiksi toistuvien toimitusten suhteen. On muistettava, että viivästyskulun tulee olla määrältään kohtuullinen eli sidottu velkojalle tosiasiallisesti aiheutuneisiin kohtuullisiin kustannuksiin. Näistä reunahuomautuksista huolimatta maksuviivästysdirektiivistä on varmasti eniten hyötyä juuri niille pienille ja keskisuurille yrityksille.

Euroopan parlamentin naisten oikeuksien valiokunta (FEMM) haluaa pidentää EU-maiden äitiysloman vähintään 20 viikkoon nykyisten 14 viikon sijaan. Valiokunta ajaa myös Euroopan laajuista vähintään kahden viikon isyyslomaa. Asiasta keskusteltiin parlamentin täysistuntoviikolla Strasbourgissa maanantaina18.10.

Europarlamentaarikko Sari Essayah (kd) totesi puheenvuorossaan, että FEMM-valiokunta on tarkistuksissaan komission alkuperäiseen direktiiviehdotukseen kokonaan unohtanut subsidiariteettiperiaatteen muun muassa kustannusjaon suhteen. Yritys yhdistää 27 erilaisen jäsenmaan äitiysvapaasäännökset on saanut aikaiseksi sekavan esityksen.

Essayah otti kantaa myös valiokunnan esitykseen isyysvapaasta.

– Mukaan on sotkettu esitys isyysvapaasta, joka ei oikeusperustan mukaan edes kuulu direktiivin soveltamisalaan, kuten komission edustaja onneksi selkeästi heti alussa totesi. Isyysvapaasta tulee säädellä vanhempainvapaajärjestelmän piirissä eikä raskaudesta ja synnytyksestä toipumiseen tarkoitetun vapaan yhteydessä.

Essayah toi puheessaan esille, että FEMM-valiokunnan esitykset jättävät huomiotta myös monien maiden, muun muassa Pohjoismaiden, pitkälle kehittyneet äitiys- ja vanhempainvapaajärjestelmät.

– Valiokunnan esitykset sekoittavat nämä kansallista valinnanvapautta tarjoavat vanhempainvapaajärjestelmät ja eräiltä elementeiltään jopa heikentäisivät äidin ja lapsen hyvinvointia. Esimerkiksi jos äiti FEMM-valiokunnan esityksen mukaan aloittaa tuon kuuden viikon pakollisen äitiysloman vasta synnytyksen jälkeen, lisätään riskejä viimeisillään raskaana työpaikoilla oleville äideille ja lähes syntymässä oleville lapsille. Viimeisillään raskaana oleva äiti ei jaksa loppuun saakka tehdä kahdeksantuntisia työpäiviä, vaan tämä esitys johtaa lisääntyviin sairauslomiin ennen synnytyksiä.

Essayah totesi, että valiokunnan esitys ei huomioi kompensaationa sellaisia kansallisia järjestelmiä, joissa äitiyslomaan nivoutuu huomattavasti pidempi vanhempainvapaa, koska se ei tapahdu täydellä palkalla.

– Esimerkiksi Suomessa vanhemmat voivat hoitaa lastaan kotona keskimäärin 1,5 vuoden ikään saakka ja pystymme kustantamaan sen, koska näihin kustannuksiin osallistuvat eri vaiheissa niin työnantajat, työntekijät kuin myös veronmaksajat yhtälailla. Jos koko kustannusvaikutus lykätään työnantajille, on aivan selvää, että heikennetään naisten työllistymismahdollisuuksia ja tehdään karhunpalvelus naisille työntekijöinä.