Blogi

RSS

Junckerin esitykset suosivat suuria jäsenmaita

Kirjoitettu kirjoittajana

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin Unionin tila –puhe oli Suomen ja muiden pienten jäsenmaiden näkökulmasta pettymys. Juncker esitteli oikeastaan kaikki integraatiokehitystä eteenpäin vievät keskeiset ideat, jotka voitaisiin toteuttaa muuttamatta perussopimuksia.

Useat esityksistä vaativat tosin jäsenmaiden yksimielisyyttä ja Suomi voi yksinkin ne torpata – ainakin toistaiseksi. Puheessa nimittäin visioitiin sen tähden yhä useamman asian – veroasioista ulkopolitiikkaan – siirtämistä määräenemmistöpäätöksiin. Määräenemmistö päätökset ovat kylmää kyytiä pienille jäsenmaille. Laskentatapa käytännössä varmistaa neljän suurimman jäsenmaan linjan Unionin linjaksi.

Sisämarkkinoiden kehittämisessä ja turvallisuusyhteistyössä oli toki kannatettavia avauksia. Teollisuuspolitiikan uudistamisessa, innovaatioiden, datatalouden ja puhtaiden ratkaisujen edistämisessä Suomella on annettavaa muillekin. Ääriliikkeiden ja terrorismin torjunnassa tarvitsemme yhteistyötä; EU:n puolustuksellinen lisäarvo tulee puolestaan suunnittelussa ja puolustusvälinehankinnoissa.

Turvapaikkapolitiikassa komissio on jo ajanut turvapaikanhakijoiden automaattisen jakomekanismin hyväksymistä. Tämä romuttaa Dublin-järjestelmän perusperiaatteen ensimmäisen vastaanottavan maan vastuusta, lisää kannusteita ihmissalakuljetukseen ja ihmiskauppaan sekä siirtää toimivallan maahanmuuttopolitiikassa jäsenmailta komissiolle.

Kehitysavun tehostaminen lähtömaihin ja kiintiöpakolaisten auttaminen suoraan pakolaisleireiltä on sen sijaan inhimillistä ja hallittu tapa vastata kriiseihin. Jokaisen YK:n pakolaissopimuksen hyväksyneen maan olisi myös sitouduttava ottamaan oman maan kansalaisensa vastaan. Nyt näistä ns. palautussopimuksista käydään kauppaa niin EU:n kuin kahdenvälisesti jäsenmaiden kanssa.

Junckerille erilaisten yhdessä asetettujen kriteerien noudattaminen ei tuntunut olevan ensisijaista. Hän peräsi pikaisia kompromisseja Bulgarian ja Romanian Schengen-alueeseen saamiseksi, ja euroa nopeutetusti loppujenkin siihen halaavien valuutaksi. Onneksi sentään Turkin jatkuva sotiminen EU:n arvoja ja jäsenyyskriteerejä vastaan on vihdoin valkenemassa sinisilmäisillemikin.

Juncker olisi muuttamassa Euroopan vakausmekanismin Euroopan valuuttarahastoksi. Rahastoon liittyen toteutettaisiin haave eurooppalaisesta valtiovarainministeristä. Euroryhmälle muodostettaisiin oma budjettilinja EU:n budjetin sisälle. Tämä avaisi tien EU:n budjetin kasvattamiseen. Näin kasvaisi Suomen nettomaksuosuus, mikä on meille epäedullinen kehityssuunta.
Yhteisvastuun sementoiminen rahastolla on vaarallinen tie, siksi nykyinenkään vakausmekanismi ei ole perussopimuksissa, vaan valtioiden välisessä erillisessä sopimuksessa. Jäsenmailla on jatkossakin oltava vastuu omasta kehityksestään ja paine tarpeellisten uudistusten tekemiseen, muutoin ulkopuoliseen tukeen turvautuen laiminlyödään rakennemuutokset ja ajaudumme väkisin kasvaviin tulonsiirtoihin unionin sisällä. Rahaliiton tulevaisuudeksi riittäisi, että edes nykyisiä sääntöjä noudatettaisiin, missä näyttää olevan monella jäsenmaalla suurta haastetta.

Demokratia-akselilla Juckerin esitykset eivät vakuuta. Komission puheenjohtaja kannattaa yhteiseurooppalaisia ehdokaslistoja ja yhdistäisi Euroopan neuvoston ja komission puheenjohtajan tehtävät. Yhteiset ehdokaslistat johtaisivat Suomen ja muiden pienten jäsenmaiden meppien määrän vähenemiseen. Myös esitys superjohtajasta vähentäisi demokraattista kontrollia.

Nyt tarvitaan Suomelta jämäköitä kantoja EU-kokouksiin, ns. ”tiekartta” on laadittava sinivalkoisin silmälasein!

Vastuullisuutta alkoholipolitiikkaan

Kirjoitettu kirjoittajana

Alkoholilain kokonaisuudistus päätyi eduskuntaan moninaisten hallituksen sisäisten vääntöjen jälkeen. Pohjaesityksen mukaan nelosolutta, vahvoja lonkeroita ja limuviinoja ollaan tuomassa vähittäiskauppoihin. Samalla jatketaan Alkojen ja ravintoloiden myyntiaikaa ja vapautetaan ulkomainen nettikauppa. Tiukka asiantuntijoiden ja osan oppositiosta vastustus vaikutti kuitenkin siihen, että edes prosenteista on tulossa äänestys ”omantunnonkysymyksenä”.

THL:n tutkijoiden ennusteen mukaan pelkkä nelosoluen tuonti kauppoihin lisäisi 1500 sairaalakäyntiä ja 165 alkoholikuolemaa vuodessa. Lääkäriliiton mukaan maassa harjoitettu alkoholipolitiikka on yksi eniten sosiaali- ja terveyskuluihin vaikuttava asia. Saatavuuden helpottamien lisää väistämättä terveyshaittoja ja alkoholikuolemien kasvua ja sitä kautta valtion nettomenot kasvavat merkittävästi. Poliisin ja lastensuojelun kustannukset nousisivat myös huomattavasti. Hyvinvointiyhteiskunnan kantokyky ja suomalaisten terveys pitäisi olla tärkeämpää kuin alkoholibisneksen voitot.

On selvää, että ihmisten elämän tapoihin ja arkisiin valintoihin poliittisesti vaikuttaminen ei ole helppoa. Harva poliitikko ottaa edes kantaa alkoholikysymyksiin, koska ei halua ”tiukkapipo”-leimaa. Kuohuviinilasia iloisesti kilisyttävällä edustajalla onkin harvoin kosketuspintaa alkoholistiperheen traagiseen arkeen tai huostaanottojen maailmaan. Alkoholikulutuksen kasvusta kaikkein kalliimman laskun maksavat tuhannet lapset ja nuoret, jotka joutuvat kärsimään lisääntyvästä vanhempien alkoholinkäytöstä, turvattomuudesta ja perheväkivallasta.

Kuten kaikessa politiikassa myös alkoholipolitiikassa olisi muistettava heikoimmassa asemassa olevat. Kenelle alkoholi ei ole ongelma, saa ruoka- ja seurustelujuomansa varmasti haettua myös Alkosta, mutta on vastuullista yrittää suojella riski- ja ongelmakäyttäjiä sekä lapsia ja nuoria alkoholin haitoilta. Vastuullista alkoholipolitiikkaa onkin syytä tehdä ennen kaikkea heidän vuokseen.

Budjetin lapsiperhe-hehkutuksella ei katetta

Kirjoitettu kirjoittajana

Ensi vuoden talousarvioon Kristillisdemokraatit linjasivat kesäkokouksessaan odottavansa hallitukselta panostuksia työllisyyteen, yrittäjyyden tukemiseen, lapsiperheiden ja eläkeläisten tilanteen helpottamiseen sekä sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen. Mielestämme talouskasvusta huolimatta valtion talouden tasapainottamisen on syytä olla edelleen budjetin keskiössä.
Hallitus toimi monessa asiassa linjaustemme mukaan, mutta osa panostuksista on aiempien isojen leikkausten takia lähinnä paikkailua.

Budjetin suurin pettymys kohdistuu lapsiperheiden kohteluun. En tiedä miksi, mutta perheministeristä huolimatta asuntovelkaiset lapsiperheet ovat Sipilän hallituksen hampaissa koko ajan. Asuntolainojen korkovähennyksen leikkaaminen, asumistuen muutos, kiinteistöveron nosto ja tuloverotuksen lapsivähennyksen poistuminen ovat tuntuvia heikennyksiä monille lapsiperheille.

Orpo lupasi budjetti-infossa, että ensi vuonna kenenkään verotus ei nouse. Hallitus ei kuitenkaan aio jatkaa verotuksen lapsivähennystä, joten pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden verotus kiristyy – siis ainoana väestöryhmänä! Verotuksen lapsivähennys luotiin viime hallituskaudella KD vaatimuksesta. Hallituksen 5 euroa kuussa yksinhuoltajille tarkoittaa nelilapsisessa perheessä 240 euroa vuodessa, kun siltä samalla viedään lapsivähennyksen muodossa 400 euroa. Tappiota siis heillekin, muille pelkkää veronkiristystä. Päivähoitomaksujen alennus on toki hyvä asia, mutta nämä plussat ja miinukset eivät välttämättä osu samaan perheeseen. Jollakin siis kompensoituu, usealla tiedossa pelkkiä veronkorotuksia.

Lapsiperheet ovat kuitenkin tulevaisuuden veronmaksajien ja eläkejärjestelmän ylläpitäjien kasvattajia eli hyvä väestö- ja perhepolitiikka on koko hyvinvointi- ja talouspolitiikan kova ydin. Vain sitä harjoittamalla voimme rohkaista suomalaisia perustamaan perheitä. Odotan, että Orpo lunastaa verolupauksensa myös lapsiperheille ja tuo eduskunnalle esityksen lapsivähennyksen jatkamisesta.

Turvallisuusuhkien torjuntaa tehostettava

Kirjoitettu kirjoittajana

Viikonlopun Kristillisdemokraattien puoluekokouksen kahta puolta tapahtui järkyttäviä, ihmisten turvallisuuden tunnetta horjuttaneita iskuja meillä ja maailmalla. Barcelonan iskun toteutustapa toisti samaa kaavaa kuin muuallakin Euroopan terrori-iskuissa. Väkijoukkoon ajettaessa satunnaisten uhrien lukumäärä on mahdollisimman suuri, ja pelko ja kauhu sen mukainen. Auto on tarvittaessa kuolemaa kylvävä ase, jota ei voida kieltää ja käyttöä on hankala rajoittaakaan.

Osanoton ilmaisu terrorismin uhrien omaisille oli hädin tuskin lausuttu, kun Turun veriteko tapahtui. Olimme juuri puhuneet siitä, että tarvitsemme kansainväistä yhteistyötä, mutta myös oman lainsäädännön pikaisia muutoksia vakavien turvallisuusuhkien torjuntaan.

Poliisin toiminta Turussa oli todella ripeää, ja myös kansalaisten siviilirohkeus auttoi tekijän pidätyksessä. Poliisihallitus ja puolustusvoimat ovat yhdessä lähteneet kehittämään reservipoliisijärjestelmää, jossa sotilaspoliisikoulutetut voisivat toimia poliisin apuna mm. liikenteen ohjauksessa, alueen eristämisessä tai yleisötilaisuuksien turvaamisessa. Kriisin yhteydessä tarvetta on myös tiedotus- ja it-osaajille.

Lainsäädäntöhankkeista kiireellisintä olisi saada viime hallituskaudella KD:n johdolla aloitettu työ Puolustusvoimien ja Suojelupoliisin tiedusteluvaltuuksia koskevan lainsäädännön muuttamisesta eteenpäin. Se tulisi saattaa jo tällä hallituskaudella päätökseen perustuslain nopeutetussa menettelyssä.

Lakiluonnos ehdottaa Supolle ja Puolustusvoimille lupaa Suomen rajat ylittävän tietoliikenteen yksilöityyn seurantaan. Viranomaisille tulisi lupa siepata, tallentaa, lukea ja kuunnella kohdennetusti ja luvanvaraisesti maastamme ulkomaille suuntautuvaa nettiliikennettä. Luvan myöntäisi pääsääntöisesti Helsingin käräjä¬oikeus. Jälkeenpäin tiedustelun kohteena olleelle olisi pääsääntöisesti raportoitava tiedustelusta. Massatiedusteluun lakiuudistus ei anna mahdollisuutta.

Uudistus on saanut osakseen kritiikkiä, joka ei osu oikeaan. On väitetty, ettei laajemmilla valtuuksilla pystytä estämään iskuja, koska siinä ei ole onnistuttu kaikissa laajempienkaan valtuuksien maissa. Kritiikkiä kohdistuu myös siihen, että etenkin valtakunnan rajat ylittävä verkkotiedustelu uhkaisi kansalaisten yksityisyyden suojaa, ja tyrehdyttäisi aktiivisten ihmisten mahdollisuuden kansalaiskeskusteluun.

Laajemmilla tiedusteluvaltuuksilla on tosiasiassa estetty useita terrori-iskuja esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa. Mediahuomiota nämä epäonnistuneet suunnitelmat eivät toki saa samassa mittakaavassa kuin onnistuneet. Suomen viranomaisten toimivaltuudet tällaisten suunnitelmien tutkimiseen ovat myös puutteelliset. Maamme viranomaiset ovat riippuvaisia muiden maiden avusta tiedusteluissaan muiden maiden alueelle. Suomen verkkotiedustelun puutteet tulivat myös hyvin esille, kun paljastui, että vieraan valtion toimijat saivat verkkovakoilun avulla haltuunsa Suomen ulkoministeriön tietoja.

Terroristi-iskujen tavoitteena on luoda vastakkainasettelua eri yhteiskunnallisten ja uskonnollisten ryhmien välille. Vapauteen perustuva yhteiskuntajärjestelmämme halutaan murtaa luomalla pelkoa. Pelkoa vastaan taisteleminen onkin merkittävä osa taistelussamme terrorismia vastaan, mutta myös konkreettisia keinoja, kuten laajempia tiedusteluvaltuuksia tarvitaan.

Supo varoitti hiljattain Suomeen syntyneestä ”islamistisesta alamaailmasta”, joka lisää terrori-iskujen vaaraa. On siksikin syytä pohtia, haluammeko antaa mahdollisuuksia ”alamaailmalle” ja pitää kiinni omasta yksityisyydensuojastamme, vai olisiko kuitenkin viisaampaa antaa Supolle ja Puolustusvoimille parhaat keinot taistelussa terrorismia ja muita turvallisuusuhkia vastaan. Loppujen lopuksi on vaarallisinta olla varautumatta uhkiin, olla ”onnellisen tietämätön” ja maksaa kovaa hintaa viranomaisten tiedonpuutteesta.

Hallitus nipistää lapsiperheiltä

Kirjoitettu kirjoittajana

Valtiovarainministeriön pohjaesitys ensi vuoden budjetiksi pohjautuu aiemmin tehtyihin tai kehysriihessä sovittuihin päätöksiin. Hallituspuolueet aloittavat sitten tältä pohjalta poliittisen väännön ministeriöiden toiveista ja tarpeista. Hallitustaival on jo yli puolenvälin, joten jokainen puolue pyrkii löytämään myös jotain omaa äänestäjäkuntaa miellyttävää. Julkisuudessa on jo väläytetty solidaarisuusveron alarajan nostoa, mikä hyödyttäisi hyvätuloisia. Infra-rahoja ollaan panostamassa ruuhka-Suomeen, ja perhevapaauudistusta pusketaan eteenpäin enemmän työelämän kuin perheiden ehdoilla.

Jostain kumman syystä lapsiperheet näyttävät olevan Sipilän hallituksen hampaissa, ehkä osin tahattomasti. Monet yhtäaikaiset toimenpiteet vain sattuvat eniten osuvan asuntovelkaiseen lapsiperheeseen.

Kiinteistöveron alaraja nousee, ja on aivan selvää, että velkaiset kunnat tulevat käyttämän mahdollisuutta paikata tulopuoltaan. Kuntaliiton arvio keväällä oli, että reilusti yli puolet kunnista tulee korottamaan kiinteistöveroaan ensi vuonna.

Asumistukeen on tulossa leikkaus, jossa tukeen palautetaan neliövuokrakohtainen katto ja tuki sidotaan elinkustannusindeksiin. Muutos johtaa asumiskustannusten kasvuun erityisesti pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa. Asumistukijärjestelmä toki kaipaa remonttia, mutta se olisi pitänyt kytkeä yhteen sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen kanssa. Nyt yhtä elementtiä muuttamalla moni tuen saaja joutuu turvautumaan toimeentulotukeen eivätkä yhteiskunnan tukieurot kokonaisuudessaan laske.

Asuntolainan korkovähennys laskee edelleen, sillä koroista saa vähentää verotuksessa ensi vuonna enää 35 prosenttia, kun tänä vuonna määrä on vielä 45 prosenttia. Vaikka korkotaso on ollut viime vuodet matala, niin isojen asuntolainojen kanssa painiville ruuhkavuosien eläjille leikkaus tuntuu.

Vuosina 2015–2017 voimassa ollut verotuksen lapsivähennys poistuu. Verovähennys oli viime hallituksessa KD:n taistelema kompensaationa lapsilisäleikkaukselle, jotta se ei iskisi pieni- ja keskituloisiin perheisiin. Vähennys on ollut yhdelle huoltajalle 50 euroa lasta kohden. Yksinhuoltajilla vastaava summa on ollut 100 euroa. Vähennyksen on voinut saada enimmillään neljästä lapsesta, mutta se on porrastettu tulojen perusteella. Niinpä tarpeeksi pienillä tuloilla vähennys on ollut enimmillään jopa 400 euroa vuodessa.

Kristillisdemokraattien puoluehallitus lähettikin budjettiriiheen terveiset lapsivähennyksen jatkamiseksi ja mahdollisuuksien mukaan laajentamiseksi. Tällä on merkitystä paitsi tulotasoon, niin myös kannustinloukkujen purkamisessa. Päivähoidon kynnyksellä olevan lapsen huoltajan efektiivinen veroaste nousee jopa 140%:iin, mikä tekee pienillä ansiotuloilla työnteosta täysin kannattamatonta.

Korkeat efektiiviset veroasteet johtuvat siitä, että lapsiperheen saamat tuet vähenevät, päivähoitomaksu ja verotus nousevat jyrkästi jo pienillä ansiotuloilla. Kun lapsivähennysjärjestelmä on kertaalleen luotu verotukseen, niin sitä ei tule poistaa, vaan sen avulla voidaan korjata pahimpia lapsiperheiden kohtaamia epäkohtia.

Lapsiperheet ovat tulevaisuuden veronmaksajien jaa eläkejärjestelmien ylläpitäjien kasvattajia, joten heidän tukeminen olisi todellinen investointi tulevaisuuteen.

Viisaasti jaettava

Kirjoitettu kirjoittajana

Eduskunta lähti kesätauolle sekavissa ja hämmentyneissä tunnelmissa. Hallitus melkein kaatui perussuomalaisten jakaantumiseen, hallituksen sorvaama sote-malli tyrmättiin perustuslakivaliokunnassa ja maakuntauudistus vähintään lykkääntyy. Näiden jäljiltä politiikan syksystä ei ole tulossa helppo.

Alkanut talouskasvu on saanut monet tahot puhumaan ns. ”jakovarasta”, vaikka Valtiovarainministeriö siitä varoittaakin. Velkaa on edelleen, ja pitkäaikaistyöttömien ja työpaikkojen kohtaanto-ongelma ei ota laantuakseen. Syksyn liittokierros voi työmarkkinoille olla erittäin haastava.

Huonolla politiikalla alkavan talouskasvun hedelmät on äkkiä syöty. Alkoholilain läpi runnominen asiantuntijoiden varoituksia kuulematta johtaa päihdehaittojen ja kulujen hurjaan kasvuun ja pahinta kaikista, inhimillisiin tragedioihin. Kehnosti toteutettu sote-uudistus voi johtaa säästöuran sijaan lisäkuluihin. Jos vielä työllisyyspolitiikkaa hoidetaan vain markkinaehtoisesti moni pitkäaikaistyötön, mielenterveyskuntoutuja ja osatyökykyinen ei pääse talouskasvun hedelmistä edes haukkaamaan.

Hallituksen tulisikin antaa budjetti, jossa lisämäärärahoja kohdennettaisiin viisaasti heikommassa asemassa olevien auttamiseen ja samalla kansantalouden kasvun vauhdittamiseen. Takuueläkkeen korottaminen menee suoraan kulutukseen, siksi tiukilla moni ikäihminen toimeentulonsa kanssa sinnittelee. Samoin lisämäärärahat työttömyyden hoitoon erityisesti palkkatukia ja aloittaville yrittäjille myönnettäviä starttirahoja lisäämällä tulevat verotuloina takaisin.

Hallituksessa istuu perheministeri, mutta lapsiperheiden tilanne on hallitukselta jäänyt lapsipuolen asemaan. Päivähoitoon, iltapäivätoimintaan ja koulutukseen tehdyt leikkaukset kirpaisevat, mutta ennen kaikkea ne luovat ilmapiiriä, joka on kaikkea muuta kuin lapsiystävällinen. Lapset ovat monen nuoren parin suunnitelmissa, mutta taloudellinen epävarmuus lykkää lapsen hankintaa. Toisaalta THL raportoi, että on menossa kulttuurinen muutos, jossa ” kaiken pitää olla valmiina ja kaikki pitää olla koettu ennen kuin perheellistytään”.

Viime aikojen synkät raportit syntyvyyden laskusta on otettava huomioon päätöksenteossa. Tilastokeskus kertoi, että mikäli alkuvuoden trendi jatkuu myös lopun vuotta, painuu vastasyntyneiden määrä ensimmäistä kertaa alle 50 000:n sitten vuoden 1868 nälkävuoden. Suomen väkiluku oli tuolloin alle kaksi miljoonaa.

Lapsiystävällinen yhteiskunta on paras lääke syntyvyyden lisäämiseen. Kristillisdemokraateilla on pitkään ollut esillä oma taaperobonus-malli, joka takaa perheiden valinnanvapauden kotihoidontuen tapaan ja kohtelee eri hoitomuotoja tasaveroisesti. Ensi alkuun hallitus voisi budjettiriihessä jatkaa verotuksen lapsivähennystä, joka muutoin poistuu vuoden 2017 lopulla sekä korjata pikaisesti kilpailukykysopimuksen myötä syntyneen valuvian osittaisen hoitorahan osalta.

Budjetti vaatii aina perusviisautta; ei kannata säästää siten, että aiheutuu lisäkuluja, mutta kannattaa ”tuhlata” siihen, mikä jatkossa tuottaa.

Hämäräomistukset julki

Kirjoitettu kirjoittajana

Hallituksen esitys EU:n arvopaperimarkkina-asetuksen toimenpanosta on kuumentanut eduskuntakeskustelun ja repii jo hallituspuolueiden rivejä. Keskustelussa on noussut huoli osakeomistuksen avoimuuden hylkäämisestä ja mahdollisuudesta veronkiertoon, kun suomalaisiin osakkeisiin on mahdollisuus   sijoittaa ulkomaisten arvopaperikeskusten hallintarekisterien kautta. Sen sijaan hallintarekisteriä ei olla rakentamassa Suomeen, mikä virheellinen väite keskusteluissa koko ajan pyörii.

EU:n arvopaperimarkkina-asetus käsiteltiin viime kaudella Euroopan parlamentissa ja sain sinne avustajani hyvällä työllä osaltani neuvotelluksi Suomen hallituksen, jossa myös KD silloin oli mukana, linjan mukaisen kirjauksen, joka tarjoaa mahdollisuuden Suomelle jatkaa pelkkien suorien tilien käyttöä. Hallintarekisteröinti on yleisin muoto monessa Euroopan maassa, mutta suomalaisyritysten osakkeiden hallintarekisteröinti ei ole ollut tähän asti sallittua suomalaisille.

Asian ytimessä ei niinkään ole osakesäilytysten muoto – hallintarekisteri vai suora tiliomistus – vaan avoimuus ja tiedon saanti. Suomessa julkinen tiedonsaanti suomalaisten osake-omistuksista on hoitunut Patentti- ja Rekisterihallituksen tietokoneelta. Ulkomaisia hallintarekistereitä ei ole tähänkään asti voitu Suomesta säännellä eikä nykyjärjestelmä ole pystynyt estämään omistusten piilottamista, jos niin on halunnut toimia. Vaikka hallitus esittää nyt lausumissa, että veronkierron mahdollisuuteen aiotaan puuttua 50 prosentin ennakonpidätyksellä, esitys ei tuo velvoitetta julkisuuteen.

KD:n esitys, josta eduskunta äänestää, on vaatia sijoittajille tai niiden käyttämille säilyttäjille velvollisuutta ilmoittaa omistuksensa julkiseen omistusrekisteriin. Tämän vuoden alusta EU:n automaattinen tietojenvaihto on parantanut verottajan tiedonsaantia. KD:n esitys takaisi kuitenkin myös yleisöjulkisuuden, joka on tärkeää mm. erilaisten omistussidonnaisuuksien selvittämiseksi. Jostain käsittämättömästä syystä hallitus nimittäin mahdollistaa samassa yhteydessä listaamattomien osakkeiden hallintarekisteröinnin ulkomaille. Tätä EU-asetus ei vaadi. Sote-uudistuksen ollessa ovella erilaiset yrityskytkökset olisi siis helpompi piilottaa kuin pörssiyrityksellä; sattumaa vai ei?

Muista äänestää!

Kirjoitettu kirjoittajana

Kuntavaaleissa on kyse meille kaikille tärkeistä hyvinvointipalveluista ja kuntien elinvoimasta. Uudet valtuustot tulevat tekemään merkittävimmät päätökset tulevaisuuden kunnan kannalta. Kuntien tehtävät osin karsiutuvat ja vero- ja valtionosuuspolitiikka menee uusiksi. Sote- ja maakuntauudistukset sekä niiden siirtymävaiheet pitää myös pystyä viemään läpi kunnissa kansalaisten palvelut taaten. Lähipalveluiden laatu ja ihmisarvoinen hoito ja tuki korostuvat etenkin lasten, vanhusten, vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien hoidossa.  Arvokas arki kun kuuluu meille jokaiselle.

Hyvinvointi tuotetaan tehokkaimmin ihmisten luontaisissa lähiverkostoissa, ennen muuta perheessä, sillä mikään viranomais- tai palvelujärjestelmä ei voi korvata perhettä kasvattajana ja hyvinvoinnin tuottajana. On tärkeää, että päätökset lasten hoidosta tehdään perheissä, lapsen ja perheen etua ajatellen. Siksi yhteiskunnan on tuettava eri hoitomuotoja tasaveroisesti. Pienten lasten kotihoidon tukeminen kuntalisillä ja yksityisenhoidon lisillä on myös taloudellisesti järkevää. Lapsilla on oltava riittävän pienet ryhmäkoot kouluissa ja päiväkodeissa, jotta lasten turvallisuus, hyvä kasvu ja oppiminen sekä opettajien ja hoitajien jaksaminen varmistetaan.

Omaishoitajien aseman kohentaminen, yhdenvertainen oikeus tukeen ja tukipalveluihin asuinkunnasta riippumatta tulee saattaa kuntoon. Vanhustenhoito on saatava sellaiselle tasolle, ettei vanhenemista tarvitse pelätä. Se tarkoittaa riittävästi hoitajia ja aitoa välittämistä niin laitoksissa kuin kotihoidossakin. Kunnissa on huolehdittava riittävän ja ammattitaitoisen hoitajamitoituksen toteutumisesta myös henkilökunnan jaksamisen tähden.

Tarvitsemme inhimillisemmän otteen myös talouteen. Kunnat elävät jatkuvassa leikkausten ja karsimisen noidankehässä. Elinvoimainen kunta tarvitsee uutta ja kasvavaa yritystoimintaa. Kuntien tehtävä on luoda hyvät edellytykset yrittäjyydelle. Kevennetään byrokratiaa, nopeutetaan lupaprosesseja, suositaan julkisissa hankinnoissa lähiruokaa ja mahdollistetaan palveluseteleillä pk-yritysten mukanaolo.

Kotikunnan halutaan myös olevan huolenpitoon ja välittämiseen perustuva asukkaittensa yhteisö, eikä pelkkä palveluautomaatti. Siksi kunnan yhteistyö erilaisten kolmannen sektorin toimijoiden kuten kansalaisjärjestöjen, urheiluseurojen, kylätoimikuntien, lähiökerhojen ja seurakuntien kanssa on tärkeää ja tuo yhteisöllisyyden kokemisen kuntalaisten ulottuville.

Hyvä kotikunta antaa mahdollisuuden elää turvallisesti ja täysipainoisesti elämän eri vaiheissa. Valtuustoihin tarvitaan siis ihmisiä, jotka ymmärtävät sydämellä kotikuntansa vastuullisen kehittämisen.  Käytännössä se tarkoittaa ihmisarvon kunnioituksen pohjalta lähtevää kuntapolitiikkaa, jossa tavoitteiden ja talouden tasapainon lisäksi on uskallettava laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja aina jälkikäteen pitää myös kriittisesti arvioida tehtyjä päätöksiä.

Oman kotikunnan kehittämiseen voit vaikuttaa äänestämällä.  Lähes jokaisesta Suomen kunnasta löytyy edustava joukko eri-ikäisiä, erilaisista taustoista, ammateista ja elämänkokemuksista tulevia kristillisdemokraatteja, jotka ovat valmiita työskentelemään kotikuntasi parhaaksi. Kuntavaaleissa valitset arkielämäsi tärkeimmän päättäjän – Valitse inhimillisempi ote!

Asumismenot nakertavat ostovoimaa

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomalaisten kotitalouksien suurimmat kuluerät liittyvät tavalla tai toisella asumiseen. Asumismenojen kokonaisuutta on joskus vaikea hahmottaa, sillä kotitalouksien kukkaroon vaikuttavia päätöksiä tekevät niin valtio, kunnat kuin yksityiset yrityksetkin. On kiinteistöveroa, energiaverotusta, vesi-, jätevesi- ja jätemaksuja, lainakuluja ja sähkön siirtomaksuja…yhteistä on, että kaikkia näitä on toistuvasti korotettu.  Yksittäiset päätökset tehdään hajallaan eri tahoilla, ja harva katsoo kokonaisuutta.

Asumismenojen jatkuvalla kasvulla on nimittäin yksittäisen ihmisen harmitusta kauaskantoisempi merkitys. Viime vuonna kotitalouden tuloista keskimäärin 26,8 prosenttia meni asumiseen. Vuonna 2018 asumismenojen osuus tuloista nousee jo ennusteen mukaan 28 prosenttiin. Tämä on eurooppalaisittain varsin korkea taso, ja syö kotitalouksien kulutuskysyntää, ja siten jarruttaa kansantalouden rattaiden pyörimistä. Esimerkiksi valtion budjetin tämän vuoden palkkaveron alennus valuu asumismenojen ansiotasoa suurempaan kasvuun.

Omakotitalossa asuvien lapsiperheiden ja eläkeläisten asumismenot kasvavat keskimäärin yli 2,5 % prosenttia vuodessa. Kotitalouksista heikoimmassa asemassa ovat omissa vanhoissa pientaloissa asuvat yksinelävät naiseläkeläiset, joilla asumismenot saattavat lähennellä jo puolta käytettävissä olevista tuloista. Tulokehityksen on ennakoitu olevan vaisua tulevina vuosina, joten asumismenojen suhteellinen kehitys kiihtyy entisestään.

Asumismenoissa on toki suuria alueellisia eroja. Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla muuta maata selvästi korkeammalla. Tämä puolestaan on aiheuttanut sosiaaliturvaan asumistukimenojen Molokin kidan. Jo 15 prosenttia kotitalouksista nostaa asumistukea yhteensä yli 1,7 mrd:n euron verran. Asumistuen rakenne on siten vääristynyt, että tukieurot käytännössä valuvat suoraan vuokranantajalle, eikä itse tuettava siitä hyödy. Tuki on läpikulkuerä, ja osaltaan nostaa kasvukeskusten asumiskuluja. Ministeriön asettaman kannustinloukkuja pohtivan työryhmän luulisi nostavan asumistuen remontin uudistustensa kärkeen.

Haja-asutusalueella puolestaan kärsitään kiinteistöverotuksen verotusarvoista, joilla ei ole juuri enää yhtymäkohtaa kiinteistön jälleenmyyntiarvoon. Tällä on merkitystä, sillä SOTE-ratkaisun jälkeen kiinteistöveron merkitys kunnille kasvaa entisestään, ja korotuspaineet ovat kovat, kun jopa puolet kunnallisveron kertymästä ohjataan maakunnille. Kiinteistöverotus on nähtävä osana verovelvollisen kokonaisverorasitusta. Eritysesti pienituloisten ikäihmisten kohtuuttomille kiinteistöveroille tulee kehittää maksukyvyn huomioiva leikkuri, jos halutaan edistää ikääntyvien kotona-asumista.

Asumismenojen kasvun hillitseminen on koko kansantalouden kannalta merkittävää. Ei voi olla niin, niin jokainen taho tilkitsee menojaan asumisen kulujen kasvattamisen kautta; kokonaisuus on otettava tarkasteluun!

Ammatillista koulutusta ei saa murentaa

Kirjoitettu kirjoittajana

Eduskunta käy vielä ennen kuntavaaleja tarpeellisen välikysymyskeskustelun ammatillisen koulutuksen tilanteesta. Ammatillinen koulutus on perinteisesti ollut laadukasta ja arvostettua Suomessa. Koulutuksen taso on kuitenkin vaarassa heikentyä ja osin on jo heikentynyt.

Ammattikoulutus on nimittäin ollut suurin kärsijä säästöissä. Vuonna 2017 ammatillisen koulutuksen rahoitus on 310 miljoonaa euroa, eli 15 prosenttia pienempi kuin se oli vuonna 2013. Tämän hallituksen ammatilliseen koulutukseen kohdistetut mittavat 190 miljoonan euron säästöt on ajoitettu taitamattomasti jo tälle vuodelle, vaikka ammatillisia oppilaitoksia koskeva reformilainsäädäntö tulee voimaan vasta vuoden 2018 alusta.

Reformin tavoitteena oli turvata aloituspaikat eri puolilla Suomea. Rajut leikkaukset ovat kuitenkin nyt johtamassa aloituspaikkojen määrän laskuun lähes viidellä tuhannella tänä vuonna. Tämä puolestaan uhkaa koulutuksen alueellista saavutettavuutta. Kiireellisesti toteutetut leikkaukset voivat johtaa harkitsemattomiin ja aluepoliittisesti vahingollisiin ratkaisuihin. Monessa oppilaitoksessa nuorten ja aikuisten koulutuksen väliset raja-aidat on kaadettu jo aiemmin. Samoin säästöt on jo pitkälti haettu järjestäjäverkosta, hallinnosta ja yhteisistä tukipalveluista. Jäljellä on enää mahdollisuus leikata opetuksen määrästä ja laadusta. Moni oppilaitos vähentääkin työntekijöitä ja luopuu toimipisteistään.

Joillakin nuorilla opintoihin hakeutuminen voi tyssätä pitkiin välimatkoihin tai asumisen kalleuteen opiskelupaikkakunnalla. Kun hallitus samalla leikkaa opintotuesta, on monen nuoren toimeentulo entistä haastavampaa. Lainapainotteisuuden lisääntyminen arveluttaa myös monia nykyisillä työllistymisnäkymillä.

Aluepoliittisen huolen lisäksi erityisesti poikien ja nuorten miesten syrjäytyminen huolettaa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan selvityksen mukaan 79 000 25-54 –vuotiasta miestä on pudonnut kokonaan pois työelämästä tai koulutuksesta. Joukossa on pitkäaikaistyöttömiä, mutta vielä isompi osa on ns. kadonnut eli täysin rakenteiden ulkopuolella. Jos koulutuspaikkoja ei ole, näiden määrä uhkaa kasvaa entisestään.

Reformissa on määrä uudistaa koko ammatillinen koulutus: koulutuksen rahoitus, ohjaus, tutkintorakenne, koulutuksen toteuttamismuodot sekä järjestäjärakenne. Siinä on sisällä hyviä elementtejä, mutta ne uhkaavat vesittyä rahapulassa. Reformissa on laskettu todella paljon yrityksissä tapahtuvan koulutusvastuun varaan. On epäselvää, pystyvätkö yritykset tarjoamaan kaikille mielekästä oppimispaikkaa, miten opiskelun ja työnteon raja vedetään, kuinka opettajien valvonta työpaikolla toteutetaan ym. Vastuukysymykset ja ohjaaminen kuormittavat jo tällä hetkellä yritysten henkilöstöä.

Oppilaitosten arjessa leikkaukset näkyvät jo nyt eli koulutustarjonta supistuu ja lähiopetus vähenee, samoin opetushenkilökunta. YT-neuvottelut henkilöstön vähentämiseksi on käyty jo 102 ammatillisessa oppilaitoksessa ja 684 opettajaa on irtisanottu tähän mennessä. Lisäksi tulevat osa-aikaistamiset ja määräaikaisuuksien lopettaminen. Ammattitaitoisen lähiopetuksen vähentyminen uhkaa myös lisätä koulupudokkuutta ja opintojen keskeyttämistä, joka on jo ammatillisessa koulutuksessa yleisempää kuin muutoin.

Suomessa menestymisen mahdollisuudet riippuvat paljolti koulutuksesta. Meillä ei ole varaa päästää nuoriamme syrjäytymään työelämästä riittämättömän ammattikoulutuksen tähden. Hätäisten leikkausten sijasta tarvitaan kestäviä ja harkittuja toimintatapoja, hyviä rakenneuudistuksia ja säästöjen toteuttamista vain uudistusten sallimissa puitteissa.