Vaalityö on nyt tehty. Koko alkuvuosi on ollut kiertämistä ympäri Savo-Karjalan vaalipiiriä. Lukemattomia tilaisuuksia ja tuhansittain kohtaamisia toreilla ja turuilla. Kd-teltoilla on riittänyt kävijöitä jonoksi asti ja paljon on ollut niitä, jotka kertovat äänestäneensä aiemmasta poiketen kristillisdemokraatteja.

Erityisesti olen iloinnut tässä kampanjassa Savo-Karjalan ehdokkaiden hyvästä yhteistyöstä. Se on auttanut niin käytännön asioissa, kuten vaalimateriaalin jakamisessa ja erityisesti hyvän kampanjahengen ja tsempin ylläpitämisessä.

Haluan rohkaista Sinua, joka vielä pohdit, lähteäkö uurnille ylipäätään. Käytä ääntäsi, yksikään annettu ääni ei ole turha, mutta nukuttu ääni on auttamattomasti hukkaääni. Silloin annat toisten päättää puolestasi ja sinun äänesi ei kuulu.

Tässä kiteytetysti tärkeitä asioita, joiden puolesta haluan kansanedustajana työskennellä, jos saan siihen teiltä Savo-Karjalan äänestäjiltä valtakirjan.

• Vastuullista talous- ja työllisyyspolitiikkaa
  Verotuksen rakenteella on tuettava hyvinvointia, peruspalveluja ja työllistämisedellytyksiä. Valtion ja kuntien ylivelkaantuminen on lopetettava ja julkista taloutta tehostettava. Pienet ja mikroyritykset tarvitsevat rahoituksen turvaamista ja innovaatiotukea kasvun vauhdittamiseksi.
• Perheen parhaaksi
  Koko yhteiskunnan hyvinvoinnin lähtökohtana on, että perheissä voidaan hyvin. Palveluja tarvitaan perheiden kasvatustyön tukemiseen ja valinnanvapaus on säilytettävä, miten lastenhoidon tuet jaetaan vanhempien kesken. Kouluopetuksen laatu ja alueellinen saatavuus on turvattava.
• Huolehtimista heikoimmista
  Kaikkein heikommista – lapsista, sairaista, vammaisista ja vanhuksista – on huolehdittava hyvin kaikissa olosuhteissa. Sote-uudistuksesta ei saa tulla hallintohimmeli, vaan laadukas, oikea-aikainen terveydenhuolto on turvattava ja ennaltaehkäisevään toimintaan, erityisesti sosiaalityössä, tarvitaan lisäresursseja. Lähipalvelut on turvattava myös haja-asutusalueilla. Monet eläkeläiset sinnittelevät toimeentulon rajoilla – indeksikorotukset turvattava, kotipalvelut ja omaishoito kuntoon.
• Globaalit haasteet
  Suomen asioiden hoito Arkadianmäen ohella Brysselissä on hallituksen ja eduskunnan käsissä. EU-yhteistyö ei saa olla elämistä toisten kustannuksella, vaan jäsenmaissa on tehtävä rakenteellisia uudistuksia. Liittovaltiokehitys on torjuttava ja keskityttävä ympäristöongelmien, kansainvälisen rikollisuuden estämiseen, tutkimuksen, koulutuksen, oikeudenmukaisen kauppapolitiikan ja ihmisoikeuksien edistämiseen.
• Savo-Karjalan asialla
  Vireä elinkeinoelämä on maakunnan hyvinvoinnin perusta. Savo-Karjalan vahvuuksia ovat metsä-, bio- ja metalliteollisuus, maatalous ja elintarviketuotanto sekä matkailu. Itä-Suomen yliopisto sykkii elinvoimaa koko alueelle.  Alueen valtaväylä 5-tie on rakennettava loppuun ja biotalouden kehityshankkeet on turvattava. Laajakaista kaikille on myös pk-yritysten elinehto.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tekemässä lukiovertailussa kerrottiin arvonlisältään parhaimpien lukioiden olevan pienehköillä paikkakunnilla sijaitsevia pieniä tai keskisuuria opinahjoja kuten esimerkiksi oman maakuntamme Leppävirta. Tuskin on muste näistä uutisista kuivanut kun toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkkoa ollaan ”tiivistämässä ja tehostamassa”. Vaikka ministeri Kiuru vakuutteli torstain tiedotustilaisuudessa, ettei toimipisteitä olla sulkemassa järjestämisvastuuta keskitettäessä, monissa kunnissa pelätään säästötavoitteiden vievän lukion mennessään. Rakenneuudistuksella on tarkoitus raapia kasaan 200 milj. säästöt ammatillisen koulutuksen puolelta ja 60 milj. lukiokoulutuksesta.

Moni lukiouudistuksen tavoitteista on toki kannatettavia, kuten keskeyttämisten vähentämien. Lukion aloittaneista 90 % on tarkoitus saada suorittamaan opintonsa loppuun. Tähän vaikutetaan rahoituksen sitomisella osin opiskeluvuosien määrään ja jatko-opintoihin pääsyyn. Rahoitusuudistuksessakin on kärsijöitä, kuten erikois- ja aikuislukiot. Työelämän rinnalla lukio-opintoja suorittavalla ei välttämättä edes ole jatko-opintosuunnitelmia, ja erikoislukioihin hakeudutaan jotta vaikkapa urheiluharrastus voidaan nivoa opintoihin väljemmällä aikataululla.

Erikoista on, että kaikkien lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten järjestämisluvat loppuvat ja menevät siis uuteen hakuun järjestäjäverkkoa harvennettaessa. Tämä saattaa koko toisen asteen koulutuksen järjestäjäkentän melkoiseen myllerrykseen kahden seuraavan vuoden ajaksi. Todennäköisesti lukioiden järjestäjävastuu siirtyy yksittäisiltä kunnilta koulutuskuntayhtymille. On aiheellista valvoa, ettei samalla lukiokoulutus keskity maakuntien keskuskaupunkeihin. Käytännössä pienet lukiot ovat harvempaan asutulla alueella, joissa on pitkät maantieteelliset etäisyydet suuriin yksiköihin.

Säästöjä joudutaan varmasti hakemaan, mutta kouluverkon karsimisen sijaan nykytekniikkaa olisi paremmin hyödynnettävä. Suomessa on mielestäni edelleen liian vähän käytetty hyväksi oppimateriaalien digitalisoimista ja e- sekä etäoppimista. On oppiaineita, joissa opetusta voidaan seurata verkon kautta suuremmille ryhmille.

Kysymys on paitsi maantieteellisestä niin myös taloudellisesta ja koulutuksellisesta tasa-arvosta. Jos lukiot tulevaisuudessa keskittyvät vain suurille paikkakunnille, moni pienituloinen perhe miettii kahdesti, onko varaa laittaa lapsi asumaan vuokralle kauas kotoa kun lukiokoulutus ei johda varsinaiseen ammattiin. Pienenä kansakuntana meillä ei ole vara hukata tasa-arvoisen koulutuksen luomaa pääomaa yhteiskunnalle. Koululaitos on ollut itsenäisen Suomen menestystarina, joten eläköön se edelleen laadukkaana mahdollisuutena kaikille asuinpaikasta riippumatta!

Viiden vuoden ajan olen ajanut meidän suomalaisten etua Euroopassa. Olen luonut verkostoja ja oppinut tuntemaan erilaiset vaikuttamistavat. Olen kokenut hyväksi työn parlamentin suurimman ja vaikutusvaltaisimman kristillisdemokraattien EPP-ryhmän puitteissa. Perinteisissä eettisissä kysymyksissä EPP on kristillisten arvojen mukaisen linjan takana.

Olen toiminut aktiivisesti parlamentin talousvaliokunnassa, johon kaatui lähes kaiken talouslainsäädännön uudistustyö menneen viiden vuoden talouskriisin aikana. Siitä on komissio julkaisemassa yli 300-sivuista kirjaa, jossa on selostettu mitä kaikkea on tehty ja mihin sillä on pyritty. Asioita on ollut todella paljon pankkien vakavaraisuusvaatimuksista pankkien maksuliikenteeseen, arvopaperien kaupankäynnistä niiden toimitusketjuihin, sijoitusrahastoista pankkien välisiin siirtohintoihin. Paljon hyvää ja tarpeellista kuten veronkierron suitsemista, mutta myös esityksiä, jotka ovat ongelmallisia jäsenvaltioiden budjettisuvereniteetin näkökulmasta ja kasvattavat yhteisen velan riskiä.

Työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan asialistalla on ollut monia esityksiä, joiden kohdalla työvoiman vapaaliikkuvuus on tuonut mukanaan erityisiä haasteita. Lähetettyjen työntekijöiden direktiivin täytäntöönpanodirektiivi, jonka käsittelyssä olin EPP:n neuvotteluryhmässä, vaikutti siihen, että jäsenmaat saavat käyttää kaikkia valvontakeinoja toisista jäsenmaista tulevien työntekijöiden työehtojen valvomiseksi, kuten veronumerojärjestelmää. Tällä on pitkällä aikavälillä suuri merkitys harmaan työn kitkemisessä. Julkisten hankintojen direktiivissä olin EPP:n neuvottelijana työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa. Direktiivi avaa paremmat mahdollisuudet pk-yrityksille päästä hankintoihin mukaan. Myös ympäristö- ja sosiaaliasiat otetaan entistä paremmin mukaan.

Nämä ovat tietenkin kaikki yhteistyön tuloksia. Mepin työ on yhteistyötä ja neuvottelemista. Yksin ei voi ottaa mistään kunniaa. Kukin meppi voi kuitenkin olla vaikuttamassa enemmän tai vähemmän ratkaisevasti hyvän lopputuloksen saamiseksi. Itse olen ollut yksi parlamentin aktiivisimmista mepeistä tekemään muutosehdotuksia valiokuntien mietintöihin ja lausuntoihin. Yhteensä 2443 – yksin tai toisten kanssa yhdessä – tekemästäni muutosehdotuksesta varsin moni on mennyt joko sellaisenaan tai osana kompromissia läpi. Muutosehdotusten jättäminen on kaikkea muuta kuin ”turhaa pilkun viilaamista”.

Verkostoitumisesta on mepin työssä ollut hyötyä. Olen ollut mukana ihmisoikeuskysymyksiin keskittyvässä EPP:n kiireellisiä vetoomuksia työstävässä ryhmässä, joka käy läpi kolme päätöslauselmaa joka täysistunnon yhteydessä. Lisäksi työ Israel-valtuuskunnassa, Maghreb-maiden valtuuskunnassa ja valtuuskunnassa Välimeren maiden parlamentaariseen yleiskokoukseen on tuonut paljon kontakteja ja yhteyksiä ja ymmärrystä tuon alueen haasteisiin.

Olen ollut mukana myös yhteiskristillisessä ekumeenisessa rukousaamiaistoiminnassa ja olen ollut kiitollinen hyvistä ystävistä, joita olen sitäkin kautta saanut. Tämän vuoden alusta olen yhdessä työväenpuoluetta edustavan skottimeppi Catherine Stihlerin kanssa ollut ryhmästä vetovastuussa.

Jos haluat hyvän työn jatkuvan, muista numeroni 112 tai valitse joku toinen KD:n hyvistä ehdokkaista. Ennakkoäänestys on jo alkanut. Kannusta myös ystäviäsi äänestämään. Mepillä on väliä!

Itämerellä on EU:n kanssa samanlainen ongelma; USA:n ex-ulkoministeri Kissingeriä mukaillen: kenelle pitäisi soittaa, jos haluaa tietää kuulumiset? Nimittäin toimijoita ja näkökulmia ei Itämeren ympäriltä puutu. Kymmenet ellei sadat kansalliset, alueelliset ja kansainväliset tahot kansalaisjärjestöistä ja edunvalvontaorganisaatioista rantavaltioiden ministeriöihin saakka pohtivat samoja haasteita ja tuskailevat siinä sivussa yhteistoiminnan puutetta.

EU:ssa päätettiin ottaa härkää sarvista ja sen ensimmäiseksi makro-alueen ohjelmaksi valikoitui juuri Itämeri-strategia, joka valmistui edellisten europarlamenttivaalien vanavedessä kesällä 2009. Itämeren alueen kehittäminen haluttiin nykyistä paremmin huomioida unionin lainsäädännössä, politiikkaohjelmissa ja rahoituksessa. Kunnianhimoinen tavoite oli listata kaikki painopistealueet, joihin yhteistoiminnassa tulisi keskittyä ja siten välttää päällekkäisyyksiä ja tehostaa resurssien käyttöä.

Intressipiirien oli helppo listata ympäristö, elinkeinoelämä, kalastus, maatalous, merenkulku, kulttuuri, matkailu ja turvallisuus yhteisten kehittämishankkeiden kohteiksi. Ruotsin EU-puheenjohtajuuskausi sattui vielä onnekkaasti tuoreen strategian hyväksymiseen ja jalkauttamiseen jäsenmaihin. Länsinaapurimme ottivat tehtävän tosissaan ja parlamentissakin saimme olemassa olleiden EU- ja kansallisten rahoitusinstrumenttien lisäksi strategialle oman, joskin vaatimattoman rivin EU-budjettiin.

Strategian toteuttamisen välineenä on ollut toimintasuunnitelma, jonka painopistealueiden toimien koordinointi on jaettu Itämeren maiden kesken. Suomella on ollut mm. ympäristöministeriön ravinteiden vähentämistä ja rehevöitymistä koskeva koordinointivastuu yhdessä Puolan kanssa. Samoin maa- ja metsätalousministeriö on ohjannut kestävää maataloutta ja kalastusta Ruotsin ja Latvian kanssa, liikenne – ja viestintäministeriö meriturvallisuutta Tanskan kanssa ja sisäministeriö rajat ylittävää rikollisuutta koskevaa painopistettä Liettuan kera. Horisontaalisissa toimissa vastuussa mm. yhteistyöstä ja alueen markkinoinnista ovat mukana Turun ja Helsingin kaupungit.

Strategian välitarkastelu Puolan puheenjohtajuuskaudella johti uudistettuun strategiaan 2012 ja toimintasuunnitelmaan 2013. Talouskriisin runtelemassa EU:ssa uudistettu strategia haluttiin entistä selkeämmin yhteensopivaksi Eurooppa 2020-kasvustrategian ja Itämeren suojelukomission (HELCOM) Itämeren toimintaohjelman kanssa.

Strategian alusta saakka on ymmärretty, että sitä on mahdoton toteuttaa ilman yhteistyötä EU:n kuulumattomien naapureiden kanssa. Itämeren tulevaisuuden ja hyvinvoinnin keskeisiä kysymyksiä on Venäjän osallistuminen vastuulliseen Itämeri-politiikkaan. Venäjän ja muiden rantavaltioiden sitouttaminen yhteisiin sopimuksiin vaatii pitkäjänteistä ja katkeamatonta ministeritason keskustelua Itämerta ja sen toimintaympäristöä käsittelevillä foorumeilla.

Suomenkin ongelmana on mielestäni ollut se, että meillä ei ole ollut varsinaista Itämereen ja sen kysymyksiin keskittynyttä ministeriötason hallinnollista yksikköä. Tästä syystä mm. Itämeren valtioiden neuvoston (CBSS) työskentely on jäänyt vähälle huomiolle ja Itämeri-politiikkamme on ajautunut välillä juhlapuheiden ja käytännön politiikan väliseen ristiriitaan. Useiden keskeisten Itämerellä palveluita tuottavien toimijoiden ja laitosten (merenkulku, merentutkimus ja kauppalaivat) resurssit ja toimintaympäristö ovat sirpaloituneet tai palvelun tuottaminen on vaikeutunut lyhytnäköisen tai vailla kokonaisnäkemystä olevan politiikan seurauksena.

Pitäisikö seuraavaan hallitukseen harkita Itämeri-ministerin asettamista edistämään ja valvomaan kansallista toimintaa Itämeren liikenne-, kauppa- ja ympäristökysymyksissä ja neuvottelemaan niistä yhdessä EU:n ja Venäjän kanssa. Onhan meillä mm. Pohjoismaisesta yhteistyöstä vastuuta kantava ministeri. Silloin olisi edes kansallisesti se puhelinnumero, johon soittaa Itämeren kuulumisia kysyäkseen!

Parlamentin talous- ja raha-asioiden sekä työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnat ovat parin kuukauden ajan valmistelleet tutkimusraporttia ns. troikan roolista ja toimista euroalueen ongelmamaiden osalta. Kuultavana ovat olleet paitsi troikan keskeiset toimijat Euroopan Keskuspankki (EKP), komissio ja Maailman pankki (IMF) myös euroryhmä, ongelmamaiden viranomais- ja etujärjestötahot sekä lukuisa joukko tutkimuslaitoksia ja asiantuntijoita.

Troikan talouskuriin ja säästöihin painottuneet vaatimukset ovat saaneet osakseen ankaraa arvostelua erityisesti ongelmamaissa mutta myös parlamentin vasemmalla laidalla. Sopeuttamispolitiikkaa ja rakenneuudistuksia on syytetty kaikesta mahdollisesta köyhyyden ja kurjuuden luomisesta ikään kuin kriisimaiden aiemmalla holtittomalla velkaantumisella ja huonolla talouspolitiikalla ei olisi mitään tekemistä nykytilanteen kanssa.

Toisaalta itsekin suhtaudun varuksella siihen, että tarvitaan ylipäätään ulkopuolinen taho kertomaan, mitä maassa pitää tehdä. Troikan demokraattinen legitimiteetti onkin kyseenalaistettu, sillä vaikka sopeutusohjelmat ajettiin läpi kansallisissa parlamenteissa, niin valinnan varaa ei juuri ollut. Ja kuitenkin ilman väliintuloa ja rahoitusmarkkinoita rauhoittaneita sopeutusohjelmia näiden maiden taloudet olisivat romahtaneet totaalisesti.

Troikan toiminta on osoittanut, että kriisissä hätäisesti sorvatut sopeutusohjelmat vaatisivat parempaa vaikutusarviota ja ennen kaikkea talouden elpymiseen tähtäävää suunnitelmaa. Julkisten menojen mm. sosiaalietuuksien reippaat leikkaukset rakenteellisten uudistusten viivästyessä johtivat sisäisen kulutuskysynnän nopeaan heikkenemiseen. Pienyritykset, jotka kamppailivat jo ennestään rahoituksen niukkuudesta, ajautuivat vaikeuksiin ja konkursseihin; mm. Portugalissa investoinnit laskivat 45 % ja taloudellinen toimeliaisuus romahti. Toipuminen on ollut hidasta, koska pk-yritysten katoamisen vaikutukset ovat pitkäkestoisia.

Summa summarum voisi kai todeta, että vaikka välittömältä talousromahdukselta vältyttiin, niin lyhyen tähtäyksen toimet ovat syöneet mahdollisuuksia pitkäntähtäyksen toipumiselta. Osa parlamentista haluaa troikasta jopa pysyvän toimielimen EU:hun. Mielestäni siihen suuntaan ei kannata mennä, sillä se antaisi jälleen läpinäkyvyyden puutteelle lisävaltuuksia EU:ssa. Yhtään lisää erilaisia päätöksentekohäkkyröitä ei EU:ssa kaivata; sitäkin kipeämmin kaivataan aitoa kasvua ja elpymistä

Oscareita kahminutta avaruuselokuvaa ”Gravity” on kehuttu realistisesta painottomuuden kuvauksesta ja monista tieteellisesti tarkoista yksityiskohdista. Kritiikkiä on tullut lähinnä odottamattomien tapahtumien suuresta määrästä, joihin – juonipaljastuksia tekemättä voi kertoa – avaruusromulla on osuutensa. Mutta totta se on: avaruus on täynnä rojua!

Maata kiertävällä radalla on tällä hetkellä yhdestä miljoonasta sataan miljoonaan esinettä, jotka aiheutuvat ihmisen toiminnasta. Noin 20 000 näistä on kooltaan suurempia kuin 5‑10 cm. Määrään sisältyy hajonneiden rakettien ja satelliittien kappaleita, vanhoja ehjiä ja rikkoutuneita satelliitteja ja noin 1 200 vielä toimivaa satelliittia.

Avaruusromusta on paljon haittaa, sillä pienet osat saattavat todella törmätä toimiviin satelliitteihin suurella nopeudella ja aiheuttaa koko satelliitin tuhoutumisen. Sääennusteet, telekommunikaatio ja satelliittipaikannus ovat kaikki uhattuna. Avaruusromu myös vähentää joidenkin kiertoratojen käyttökelpoisuutta. Ongelmaa pahentaa, että joka vuosi lähetetään uusia satelliitteja maata kiertävälle radalle, mikä tuottaa lisää romua satelliitin törmättyä johonkin tai hajottua kappaleiksi.

Paljon pienempi riski ovat satunnaiset satelliittien maahansyöksyt, jotka voidaan avaruussään vaihteluista huolimatta melko tarkasti laskea. Tässä apuna on suomalainen Ilmatieteenlaitoksen avaruussäämalli, joka on Euroopan kärkeä, kun avaruussään vaikutuksia satelliittien kiertoratoihin tai maahansyöksyihin halutaan selvittää.

Avaruusromun vähentäminen vaatisi parempaa kansainvälistä yhteistyötä ja esimerkiksi kaupallisten toimijoiden sitoutumista romun alas tuontiin. Epästabiililta radalta kyllä tullaan alas ”luonnollisesti” energian loputtua, mutta pitäisikö stabiileille radoille asettaa peräti ”kunnossapitomaksu”. Entäs vakoilusatelliitit, joiden sijainnista ei liikoja huudella?

Teollisuuskomissaari Tajani kertoi vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni EU:n olevan mukana useissa kiertoratojen puhdistamiseen tähtäävissä tutkimushankkeissa sekä edistävän kansainvälisten käytännesääntöjen hyväksymistä ulkoavaruuden toimintaan.  Komissio esitti vuosi sitten avaruusromun valvontaa ja seurantaa koskevan ehdotuksen, joka täydentää USA:n törmäyksenestopalveluja.

Esitin kysymyksessäni, että kaikissa jäsenvaltioiden tai EU:n alueella sijaitsevien yritysten lähettämissä raketeissa ja satelliiteissa olisi oltava laitteet, jotka palauttavat ne turvallisesti takaisin maan pinnalle sen jälkeen, kun satelliittia tai avaruusalusta ei enää käytetä. Näin estettäisiin uuden avaruusromun syntyminen. Tässä innovaatiohuippua edustavaa suomalaiskeksintöä sähköpurjetta voisi käyttää satelliittien plasmajarruna.

Tajani kommentoi varovaisesti, että voidakseen ehdottaa tällaisia ratkaisuja komissio tarkastelee tutkimustuloksia, tulevia yhteisiä kansainvälisiä sääntöjä ja esitysten mahdollisia vaikutuksia Euroopan avaruusteollisuuteen. Tutkimusohjelmat jättävät paljon vapautta hakijoille ehdotusten tekemiseen ja valituksi tuleville hakijoille tulosten hyödyntämiseen.

Onnistuessaan suomalaiskeksintö voisi siis olla avaruuden romualan edelläkävijä!