Ajankohtaista

RSS

Lähetetyt luupin alla

Kirjoitettu kirjoittajana

Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan kevään tärkein lainsäädäntöhanke on ollut Lähetettyjen työntekijöiden direktiivin täytäntöönpanon parantaminen. EU:ssa on noin miljoona työntekijää, jotka toisessa valtiossa toimiva yritys lähettää rajan yli palvelujen tarjonnan puitteissa mm. rakennus- ja ravitsemusalan työtehtäviin. Lähetettyihin työntekijöihin tulisi soveltaa työehtojen dumppauksen estämiseksi pääosin kohdemaan työlainsäädäntöä ja työsuhteen vähimmäisehtoja. Käytännössä näin ei aina ole, vaan alipalkkausta ja työaikojen laiminlyöntiä sekä veronkiertoa esiintyy koko ajan.

Verohallinto on arvioinut, että Suomessa menetetään vuosittain 600-700 miljoonaa euroa verotuloja verottomatta jääneinä palkkoina ja välillisesti alipalkkauksen seurauksena. Kuvaavaa on, että Suomen tarkimmin valvotulla Olkiluodon työmaalla toimi vuosina 2006-2011 kulkulupatietojen perusteella yli 300 sellaista yritystä, joita ei löydy mistään verohallinnon rekistereistä. Suomeen lähetetyistä työntekijöistä alle kolmanneksen tiedot löytyvät verohallinnon tietokannasta.

Harmaan talouden torjunta onkin kansallisesti ollut yksi hallituksen kärkihankkeista, ja työsuhde- ja verovalvontaa on tehostettu ja käyttöön on otettu yksilöivä veronumero sekä urakkatietojen ilmoittamisvelvollisuus verohallinnolle. Täytäntöönpanodirektiiviehdotuksella on vastaava tavoite EU-tasolla eli parantaa lähetettyjen työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista ja taata rehellisille yrittäjille reilu kilpailu. Miten tämä parhaiten varmistetaan, onkin jo visaisempi kysymys.

Kansallisille viranomaisille pitäisi mielestäni sallia kaikki mahdolliset keinot sääntöjen noudattamisen valvomiseen, samoin eri maiden viranomaisten yhteistyötä on parannettava ja tietojen vaihtoa helpotettava. Työntekijöille ja yrityksille tulee levittää tietoa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Alipalkkauksen takia perustettavien nk. postilaatikkoyritysten lisääntyminen pitäisi estää ja toiminta pystyä erottamaan aidoista lähettämistilanteista.

Elinkeinoelämä ja yritykset ovat olleet eniten huolissaan direktiiviehdotukseen sisältyvästä yhteisvastuusta alihankintatilanteissa.  Ehdotettu yhteisvastuu menisi suomalaista tilaajavastuuta huomattavasti pidemmälle, sillä tilaaja olisi vastuussa alihankkijansa maksamattomista palkka-, vero- ja sosiaaliturvamaksuista. Komissio esittää yhteisvastuun koskemaan vain rakennusalaa, mutta parlamentissa se halutaan kaikille sektoreille ja joidenkin toimesta pyrkimyksiä on jopa ulottaa yhteisvastuu läpi koko alihankintaketjun niin ylös kuin alaspäin. Tämä olisi kohtuutonta vaikkapa pientä, urakkaan osallistuvaa itsensä työllistävää yrittäjää kohtaan. Tällä hetkellä tilaajavastuu on kansallisesti käytössä vain kahdeksassa maassa ja niissäkin sen toteutustapa vaihtelee.

Parlamentin kannat ovat monessa kysymyksessä vielä levällään ja töitä kompromissien aikaansaamiseksi jatketaan juhannusviikolle ajoittuvaan äänestykseen saakka. Tärkeintä olisi, että lopputuloksella pystyttäisiin oikeasti vahvistamaan viranomaisten välistä yhteistyötä ja keinoja kitkeä väärinkäytöksiä ja harmaata taloutta.

KD-lehti: Euroopan poliittista tilaa pohdittiin kaksipäiväisessä seminaarissa Dublinissa

Kirjoitettu kirjoittajana

The State of Europe Forum keräsi Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta satakunta eri alojen vaikuttajaa Dubliniin pohtimaan Euroopan tilaa ja tulevaisuutta. Kaksipäiväisen tilaisuuden osallistujat edustivat noin 20 eri maata. Suomen kristillisdemokraatteja paikalla edustivat Sari Essayah’n ohella kansanedustajan avustaja Iina Mattila ja Essayah’n avustajat Esa Erävalo ja Merja Eräpolku.

Tilaisuuden järjestäjinä toimivat European Christian Political Foundation (ECPF) sekä The Schuman Centre for European Studies yhteistyössä useiden muiden järjestäjätahojen kanssa.

Lue lisää KD-lehden artikkelista .

 

 

The Tower: Sari Essayah: A Brussels Parliamentarian Across Worlds

Kirjoitettu kirjoittajana

by Oren Kessler

Sari Essayah is no typical E.U. parliamentarian.

The bespectacled Finn is a retired world-champion race walker, who inherited her distinctly non-Finnish family name from a Moroccan father. And while Essayah had little contact with her father growing up, something of the Middle East and North Africa appears to have stayed with her: She has become one of the European Parliament’s go-to legislators on the region.

Essayah first entered Finland’s parliament a decade ago, representing the Christian Democrats. In 2009 she moved her family to Brussels to join the European Parliament (EP), the EU’s 754-seat lower house of legislature (its upper house is the 27-member Council of the EU). Today she is a member of the European People’s Party, the center-right alliance that is the EP’s largest voting bloc.

The 46-year-old is member of the parliament’s delegation to Israel, and of European Friends of Israel, an umbrella group of pro-Israel national caucuses that numbers some 300 legislators. She is also a member of the EU delegations to the Maghreb (North Africa) and to the Union for the Mediterranean – a grouping of Mediterranean Basin states that includes Israel and all of its neighbors.

“Some MEPs understand the whole picture, and others just look issue by issue. It’s sometimes hard to persuade those MEPs with narrow views about anything,” she told The Tower last week at her office in the sprawling European Parliament building. “I’m always amazed at how people in this house have such a light understanding of Middle East history.”

Read the whole article:

http://www.thetower.org/sari-essayah-a-brussels-parliamentarian-across-worlds/

Essayah huolissaan: EU:n ruoka-apusopu mutkistunut

Kirjoitettu kirjoittajana

Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan ja EU:n neuvoston kannat ruoka-avun jatkosta ovat nyt pahasti levällään.

– Riittävä määrävähemmistö neuvostossa on löytynyt kaatamaan koko esityksen. Nyt tarvitaan kompromissihalukkuutta ja realismia. Muutoin koko EU:n ruoka-avun jatko vaarantuu, totesi europarlamentaarikko Sari Essayah (KD, EPP).

– Europarlamentissa eli hetken kompromissi ohjelman vapaaehtoisuudesta jäsenmaille, mutta se kaatui maanantai-iltana valiokunnan äänestyksessä. Lisäksi enemmistö halusi palauttaa avun 4,5 mrd:n tasolle, mutta jättäisi jäsenmaiden päätettäväksi ruuan ja/tai tavara-avun valinnan, Essayah kertoi.

EU:n nykymuotoinen ruoka-apu lakkaa vuoden vaihteessa, ja tilalle on tulossa komission esittämä uusi vähävaraisimpien rahasto. Muutos oli pakko tehdä, sillä EU-tuomioistuin määräsi, että entisen muotoinen apu oli mahdollista jakaa vain interventiovarastoihin kerätyistä maataloustuotteiden ylijäämistä. Varastojen ollessa tyhjillään ulkopuolisia ostoja ei sallittu.

EU-komissio esitti pakkoraossa kehyskaudelle 2,5 mrd:n vähävaraisimmille suunnattua rahastoa, josta elintarvikkeiden lisäksi jaettaisiin muutakin tavara-apua. Neuvostossa esitys tyrmättiin 9 jäsenmaan toimesta, mikä estävänä määrävähemmistönä riittää kaatamaan koko hankkeen. Nämä maat kuten Saksa ja Ruotsi eivät ole tähänkään mennessä apua jakaneet. Suomi on valmis jatkamaan, mutta haluaa rajoittaa avun elintarvikkeisiin.

EU ja Israel

Kirjoitettu kirjoittajana

Lähi-idän tilanne on jo pitkään ollut maailmanpolitiikan polttopisteessä. Haasteita on eittämättä riittänyt alueella läpi historian, mutta viime vuoden arabikeväästä alkaneet levottomuudet ravisuttivat Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maita ennennäkemättömällä tavalla.

Israelia ja laajemmin Lähi-itää koskevia aiheita käsitellään varsin usein Euroopan parlamentin täysistunnoissa. Europarlamentin jäsenten näkemykset vaihtelevat paljon ideologisista ja historiallisista lähtökohdista riippuen ja välillä keskustelu on hyvinkin kiivasta ja tunteiden sävyttämää.

Itse kuulun parlamentin Israel-delegaatioon ja toimin sen puitteissa aktiivisesti erilaisissa Israel-yhteyksissä. Erona Euroopan Parlamentin ja Suomen eduskunnan Israel-ryhmissä on se, että Euroopan Parlamentin valtuuskunta on täysin poliittinen koostuen eri puolueryhmien edustajista eikä suinkaan pelkästään Israel-ystävistä ja toisaalta sillä on virallinen asema ja yhteydet edustaessaan Euroopan Parlamenttia. Yhteytemme Israelin Knessetiin ovat kohtuullisen tiiviitä yhteisten parlamentaaristen kokousten merkeissä.

Kuulun myös parlamentin Välimeren Unionin-edustajakokouksen Euro-Medin valtuuskuntaan. EU:n ja Välimeren alueen maiden yhteistyön tiivistäminen olisi ehdottoman tärkeää. Kyseessä on ainut parlamentaarinen foorumi, jossa sekä Israel että sen arabinaapurit ovat mukana.

EU:n ja Israelin tämänhetkinen suhde on rakentunut pitkälti riippuvaisiksi edistyksestä Lähi-idän rauhanprosessissa. Tämä on ongelmallista, koska rauhan ja ns. kahden valtion mallin edistyminen edellyttää molempien osapuolten sitoutumista. Nimen omaa palestiinalaiset ovat pysytelleet poissa rauhanneuvotteluista ja keskittyneet edistämään valtiohankettaan mm. YK:n yleiskokouksen kautta.

Edellytyksenä Israelin ja palestiinalaisten kestävälle rauhalle ja osapuolten välisen luottamuksen kasvamiselle on se, että rauhansopimuksen ehtoja ei sanella ulkoapäin, vaan osapuolet sopivat niistä keskenään. Israel ei voi hyväksyä Palestiinan valtiota, ellei ole selvää, että sitä kyetään hallinnoimaan luotettavasti ja turvallisuudesta huolehtien. Muuten tilanne voisi muuttua aivan katastrofaaliseksi, jopa avoimeksi sodaksi. Pysyvä rauha ei tupsahda kuin itsestään neuvottelutuloksen myötä, vaan se edellyttää pysyäkseen myös kovaa työtä ja sitkeyttä.

Monesti keskusteluissa kahden valtion mallista unohtuu, että ajatus ei ole uusi. YK:n päätöslauselmallahan oli alun perin tarkoitus perustaa alueelle erilliset juutalais- ja arabivaltiot. Israel hyväksyi suunnitelman, mutta arabivaltioillehan tämä ei sopinut, vaan ne hyökkäsivät vasta perustetun juutalaisvaltion kimppuun. Siitä pitäen arabivaltioiden – myöhemmin rauhansopimuksen solmineita Egyptiä ja Jordaniaa lukuun ottamatta – tähtäin on ollut hävittää Israel maanpäältä. Kuvaavaa on, että Israelin itsenäisyyspäivää kutsutaan arabimaissa nimellä ”Day of Nakba”, katastrofin päivä.

Monille arabimaille palestiinalaisten ratkaisematon konflikti on palvellut poliittisia tarkoitusperiä propagandasodassa Israelia vastaan. Puhumattakaan Iranista, joka aktiivisesti tukee ja aseistaa alueen terroristijärjestöjä Hizbollahista Hamasiin. Samalla ”Israelin miehitykseen” keskittymällä on voitu väistää ikävät kysymykset omien maiden lasten, naisten ja vähemmistöjen ihmisoikeuksista.

Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat usean viime vuoden aikana on olleet Palestiinalaishallinnon suurin rahoittaja, ja alueen taloudesta yli 60 % rahoitetaan edelleen ulkomaisen avun kautta.

Valitettavasti raha ei ole mennyt yksinomaan palestiinalaisten sosiaalipalveluiden, talouden ja teollisuuden kehittämiseen. Isoja summia on kulkeutunut johtajien pankkitileille ja turvallisuushenkilöstön rahoittamiseen sekä aseistukseen. Koulutukseen suunnattuja varoja on puolestaan mennyt vihaa ja antisemitismiä lietsovaan opetukseen. Palestiinalaishallinnon budjetin rakenne on kuvaava: puolustusmenoihin käytetään 3,5 miljardin budjetista lähes kolmannes eli enemmän kuin koulutus- ja terveydenhuoltomenoihin yhteensä.

Vuosia on tiedetty, että tehokasta rahojenkäytön seurantaa ei ole. Rutiininomaisiin pyyntöihin korjata asiantila ei ole puolin eikä toisin haluttu tarttua.

Liian vähälle huomiolle jää myös arabikristittyjen asema. Noin 5% prosentti Länsirannan ja Gazan asukkaista on arabikristittyjä. Monet heistä ovat jo lähteneet kotiseudultaan, aivan kuten monista muistakin islamilaistuneissa Lähi-idän maista.

Paljon eurooppalaisten veronmaksajien rahaa on siis mennyt tehottoman ja korruptoituneen hallinnon tukemiseen ilman, että siltä olisi edellytetty sitoutumista kaikkien palestiinalaisten ihmisoikeuksien edistämiseen ja köyhyyden torjumiseen. Palestiinalaisilla on oikeus tulla suojelluiksi korruptiolta ja omien johtajiensa väärinkäytöksiltä ja EU:n veronmaksajien on saatava tieto siitä, miten heidän varjojaan käytetään.

Rauhanprosessin tulevaisuuteen on suhtauduttava toiveikkaasti, mutta realistisesti. Alueella on levottomuutta Syyrian tilanteen, Iranin lähestyvien vaalien ja Egyptin epävakauden takia. Israelin uuden hallituksen linjaukset eivät ole vielä selkiytyneet, palestiinalaisalueilla terrorismia ihannoiva retoriikka on kiihtynyt jne.

Vähäisistä edistysaskelista huolimatta EU:n ja kansainvälisen yhteisön on tärkeää antaa tukensa rauhantunnustelijoiden toiminnalle. Kaikki ponnistelut osapuolten välisen luottamuksen rakentamiseksi ovat tärkeitä. Rauhanprosessin ja neuvotteluyhteyksien ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta konkreettisia tuloksia voitaisiin saavuttaa mahdollisimman pian. Rauhan tie on usein pitkä ja vaivalloinen, mutta oikeudenmukaisia oikopolkuja ei ole.

Katsaus europarlamentaarikon toimintaan KD:n puoluevaltuustolle

Kirjoitettu kirjoittajana

Europarlamentaarikko
Sari Essayah KD/EPP

Katsaus europarlamentaarikon toimintaan KD:n puoluevaltuustolle 4.5.2013

Hyvät puoluevaltuuston edustajat,

Veronkierto, rahanpesu ja veroparatiisit ovat olleet viime aikoina eurooppalaisen poliittisen keskustelun ytimessä. Enkä siis nyt puhu vain Kyproksesta! Julkiset taloudet ovat tällä hetkellä kriisissä eri puolella Eurooppaa. Veronkierto ja veropetokset syövät veropohjaa ja jättävät rehellisten kansalaisten ja yritysten maksettavaksi petosten tekijöiden välttämät verot. On esitetty arvioita, että veropetoksilla ja veronkierrolla heikennetään julkisia talouksia entisestään jopa 1 000 miljardin euron verran vuodessa.

Niinpä on tullut poliittinen momentum lähteä taisteluun niistä rahoista, jotka oikeasti kuuluvat meille kaikille yhteisten hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi. Tai kuten valtiovarainministerimme Jutta Urpilainen totesi viime maanantain korkean luokan talous- ja veroseminaarissa edesmenneen Margaret Thatcherin hengessä ”We want our money back”, – vain huitova käsilaukku puuttui!

Myös USA:ssa käyttöönotettu ns. FATCA-laki automaattisesta tietojensiirrosta on tuonut EU:lle painetta laittaa asia kuntoon myös Euroopassa. Aivan viime viikkoina pankkisalaisuuden linnakkeena tunnettu Luxemburg on luvannut tukea automaattista tietojenvaihtoa, joten tällä hetkellä ilmeisesti Itävalta on ainut vastustaja ja pystyy neuvoston päätöksen edellyttäessä yksimielisyyttä vielä kaatamaan hankkeen.

Itse toin kansainväliselle seminaariväelle Euroopan Parlamentin talousvaliokunnan puolesta terveiset lausunnosta, jossa otimme kantaa komission toimenpidepakettiin.

Veroasiat kuuluvat jäsenmaiden toimivaltaan, mutta verorikosten ylittäessä maiden rajat tarvitaan lisääntyvää kansainvälistä yhteistyötä niin EU-tasolla kuin globaalistikin. Valiokunnassa tuimme komission näkemyksiä veroviranomaisten välisestä automaattisesta tietojen vaihdosta, vaadimme veroparatiisi-käsitteen kattavaa määrittelyä ja ns. ”mustien listojen” käyttöönottoa yhtenäisten kansainvälisten painostustoimien aikaansaamiseksi.

Ylikansallisten yhtiöiden tulisi valiokuntamme mielestä raportoida, minkälaista taloudellista toimintaa niillä on ollut ja kuinka paljon veroja ne ovat maksaneet kussakin maassa, jossa ne toimivat, mukaan luettuna veroparatiisit. Viime aikoina julkisuuteen ovat nousseet useat kansainväliset suuryritykset, jotka erilaisten – sinällään laillisten keinojen – kuten yritysjärjestelyiden, sisäisen siirtohinnoittelun ja korkojen verovähennysoikeuden avulla siirtelevät ja jakavat voittonsa korkeamman verotuksen maista olemattomasti verotettuihin maihin tai veroparatiisialueille.

Meillä Suomessa esille ovat nousseet ulkomaalaisomisteiset terveydenhoitoyhtiöt, joista ostetaan osin julkisin verovaroin terveydenhoitopalveluita, mutta jotka eivät osallistu veronmaksuun. Iso-Britanniassa nousi suuri kohu useista amerikkalaisista suuryhtiöistä kuten Google, Facebook ja Starbucks, jotka maksavat Britanniasta tienatuista miljoonista minimaaliset verot ja siirtävät voitot muualle. Myös Suomessa Google menettelee samoin. Vaikka Haminan palvelinkeskus tuo työpaikan 90:lle ja sitä kautta ansiotuloveroja paikkakunnalle n. 400 000 euroa, yritys maksoi v. 2011 Suomeen 110 000 euroa yhteisöveroa, samanaikaisesti Suomen valtio tuki yritystä Tekesin kautta n. 150 000 eurolla. On arvioitu, että Google Finlandin mainosmyynti olisi ilman tilinpäätössiirtoja n. 100 miljoonaan ja muiden yksiköiden perusteella laskettu arvio Suomelle kuuluvista veroista olisi n. 7 miljoonaa nykyisen hieman yli 100 000 sijasta.

Lakeja ei ole rikottu, mutta tiedot maksetuista veroista per maa varmasti lisäisivät julkista painetta aggressiivisen verosuunnittelun vähentämiseen. Euroopan parlamentissa on myös hyväksytty malli ns. yhteinen yhtiöveromalli, jonka perusteella kansainväliset konsernit jakaisivat liikevoittonsa eri sijaintimaiden kesken verotettavaksi liikevaihdon ja työntekijämäärän painotusten mukaan. Neuvostossa asia ei kuitenkaan ole edennyt.

Näistä ja lukemattomista muista esimerkeistä johtuen talousvaliokunta oli valmis menemään osassa linjauksistaan komissiota pidemmälle. Yrityksiltä, jotka menevät aggressiivista verosuunnittelua vielä pidemmälle eli rikkovat verolakeja, tulisi evätä valtionavut ja kieltää osallistuminen julkisiin hankintoihin, samoin jäsenmaiden viranomaisten tulisi ottaa pois toimiluvat finanssilaitoksilta, jotka avustavat veropetoksissa.

Euroopan parlamentissa on parhaillaan lainsäädäntöesityksiä, joita täydentämällä omalta osaltaan voidaan tukea komission toimenpidepakettia. Rahanpesun vastaista direktiiviä tulisi tukea julkisilla valtiollisilla rekistereillä yritysten ja säätiöiden todellisesta omistuspohjasta.

Samoin talousvaliokunta piti tärkeänä, että kehitysmaiden veroviranomaisia autetaan luomaan järjestelmä, jolla mm. raaka-ainevaroja hyödyntävät ylikansalliset yhtiöt jättäisivät myös verotuloja näihin maihin. On arvioitu, että veroparatiiseihin siirtyy siirtohinnoittelun takia noin 125 miljardia euroa oikeasti näille maille kuuluvia verovaroja. Summa on noin kaksinkertainen näiden maiden saamaan kehitysapuun nähden. 

Hyvät kuulijat,

Parlamentin 2013 alkuvuoden työtä ovat siivittäneet parlamentin kannan muodostus kahteen aivan keskeiseen EU-tason asiaan; rahoituskehyksiin ja maatalousuudistukseen.

Maaliskuun täysistunnossa parlamentin enemmistö hylkäsi Eurooppa-neuvoston pohjan vuosien 2014 – 20 rahoituskehysneuvotteluille. Osa parlamentin lausunnon vaatimuksista oli varsin perusteltuja kuten nykyistä suurempi joustavuus menoluokkien välillä ja välitarkastelu vuoden 2014 vaalien jälkeen. EU:n rahoituskehyksen seitsemän vuoden sykli on todella pitkä ja huonosti linjassa parlamentin ja komission 5 vuoden vaalikauden kanssa. Ohjelmat, maatalous- ja aluerahat lyödään kiinni aina edellisellä kaudella; toimi siinä sitten muuttuneissa olosuhteissa.

Sen sijaan en voinut yhtyä lausunnon vaatimukseen ”todellisista omista varoista”, lue EU-veroista ja uusista maksuista budjetin katteeksi. Myös vaatimus rahoituskehysten hyväksymisestä tulevaisuudessa määräenemmistöllä tietäisi kylmää kyytiä nettomaksajamaille. Nyt budjettikehys vaatii neuvostossa yksimielisyyttä. Tällä kertaahan nimenomaan nettomaksajamaiden linja voitti eli budjetin suhteellinen kasvu taittui. Jatkossakin on syytä budjetin jatkuvan kasvattamisen sijaan tehostaa yhteisten rahojen käyttöä, kitkeä väärinkäytökset ja poistaa muutamien maiden jäsenmaksualennukset. Varsinainen käsittely neuvoston ja parlamentin kompromissin hyväksymisestä tapahtunee kesällä.

Maatalous on niitä harvoja politiikan sektoreja, jotka ovat nykyään yksinomaan EU:n yhteisessä toimivallassa. Maatalousuudistus oli nyt ensimmäistä kertaa Lissabonin sopimuksen pohjalta myös parlamentin toimivallassa.

Me EU:n maatalouspolitiikka ja maataloustukien perusteet määritellään etukäteen seitsemän vuoden jaksoissa. Parhaillaan menossa oleva jakso päättyy tämän vuoden lopussa. Neuvottelut uuden CAP-kauden säännöksistä alkoivat jo heinäkuussa 2010. Säädösten oli määrä olla valmiina tämän vuoden alussa, mutta valmista ei tullut. Nyt eletään siinä uskossa, että uudet säädökset tulisivat voimaan 2015 alusta ja aiempia noudatettaisiin pääosin vielä ensi vuosi.

Me suomalaisen maatalouden ystävät saamme olla tyytyväisiä maaliskuisiin täysistuntoäänestyksiin. Parlamentti nimittäin ymmärsi pohjoisen maatalouden haasteita ja teki merkittäviä parannuksia komission alkuperäiseen esitykseen.

Pääosa meistä suomalaismepeistä teki tiivistä yhteistyötä yli puoluerajojen jättämällä yhteisiä muutosesityksiä ja saamalla niistä myönteisiä päätöksiä ryhmissään. Erityisen tärkeitä meille ovat poikkeukset, joilla huomioidaan maantieteelliset erityisolot, kuten ns. pohjoisten olojen erityisraja ja turvemaiden kyntökiellon peruuttaminen.

Esimerkiksi viherryttämisvaatimuksen helpottamien tarkoittaa sitä, että 62 asteen pohjoispuolella ei tarvitse yrittää kasvattaa kolmea erilaista viljelykasvia toisin kuin eteläisemmillä alueilla.

Komission esittämä turvemaiden kyntökielto olisi toteutuessaan koskettanut EU-maista pääasiassa vain suomalaisia viljelijöitä. Se olisi käytännössä estänyt uusien viljelymaiden raivaamisen ja tehnyt tilan laajentamissuunnitelmat mahdottomiksi. Suomalaisen maatalouden kannalta hyvä on myös se, että tuotantoon sidottua tukea voidaan jatkossa maksaa jopa 15 prosenttia suorista tuista.

CAP-uudistus ei kuitenkaan vielä ole paketissa. Seuraavaksi vuorossa ovat ns. trilogineuvottelut. Nyt sormet ristissä toivotaan, että parlamentin, komission ja neuvoston kesken päästään nopeasti yhteisymmärrykseen.

Trilogin neuvottelutulos tulee sen jälkeen vielä kerran niin parlamentin täysistunnon kuin ministerineuvostonkin pöydälle. Toivon mukaan tämä tapahtuu kolmen vuoden prosessin päätteeksi ”jo” ensi kesäkuussa, jotta maatalousyrittäjät pääsevät suunnittelemaan tuotantoaan lähivuosiksi.

Kevään kolmas tärkeä asia koski parlamentin ja neuvoston kompromissia euromaiden budjettikurista. Komission valvontaoikeus jäsenvaltioiden talousarvioista on periaatteellisesti iso kysymys. Kriisimaan kohdalla voi vielä perustella, että sen taloudenhoitoon puututaan ulkopuolelta. Demokratian ja budjettisuvereniteetin näkökulmasta on kuitenkin ongelmallista, että kaikkien tulee noudattaa komission talousnäkemystä ja alistaa budjettinsa ennakkotarkastukseen. Esitykseen sisältyi vielä esitys työryhmästä pohtimaan eurobondeja ja velanpurkurahastoa, eli lisää yhteistä velkaa tulevaisuudessa. Ei kiitos!

Kroatian liittyessä kesällä EU-maiden joukkoon jäsenmaiden välinen paikkajako vuoden 2014 vaalien jälkeiseen parlamenttiin muuttuu. Niinpä 751 meppipaikkaa on jaettava uudelleen, jotta kroattimepit saadaan mukaan. Yleensä näihin ratkaisuihin sisältyy poliittista painotusta matematiikkaa enemmän, mutta tällä kertaa parlamentin pohja vaikuttaa varsin objektiiviselta, mikään maa ei menetä yhtä paikkaa enempää (Saksa Lissabonin sopimuksen takia 3), ja väkilukuun suhteutettu porrastus säilyy hyvin. Tai sitten mallin ”kauneus on katsojan silmässä”, Suomi kun ei tällä kertaa paikkoja menettänyt!

Parlamentti arvioi joka vuosi ns. edistymiskertomuksissa EU:n jäsenyyttä hakeneiden maiden yhteiskuntien tilaa lähentymisvaatimusten täyttämisessä antaen niille niin ruusuja kuin risuja. Olen tyytyväinen, että tämän vuoden Turkin edistymiskertomuksessa sain muutosesityksiäni vahvasti mukaan koskien juuri uskonnonvapauden edelleen puutteellista tilaa maassa.  Parlamentti hyväksyi esitykseni siitä, että uskonnollisten yhteisöiltä takavarikoidut kiinteistöt tulisi palauttaa, Halkin ortodoksinen pappisseminaari avata ja poistaa rajoitukset pappien koulutukselta, nimittämiseltä ja virassa seuraamiselta.

Kristityt ovat kokeneet olevansa painostuksen alla Turkissa ja moni on muuttanut sieltä pois. Ortodoksejakin on jäljellä vain muutama tuhat. Tähän asti Turkki on vaatinut ortodoksisen kirkon papeilta Turkin kansalaisuutta. Konstantinopolin patriarkka tulee voida valita muidenkin kuin turkkilaisten keskuudesta, koska hän on kansainvälistä ortodoksisen kirkon johtaja.

Olen aiemmin kirjallisella kysymyksellä kiinnittänyt huomiota siihen, että Turkin tulisi poistaa kansalaistensa henkilötodistuksista maininta uskonnosta. Nyt koko parlamentti edellytti sitä.
Turkilta vaaditaan myös edistymistä puolueettoman oppimateriaalin tuottamisessa uskonnonopetuksessa, koska siten edistettäisiin vähemmistöjen täysimääräistä hyväksyntää. Noin viikko siitä, kun edistymiskertomus oli hyväksytty ja uutisoitu, sain Turkista postia, jossa kerrottiin hyökkäyksestä kirkkoon ja omaisuuden rikkomisesta, joten työtä tällä saralla riittää edelleen. Vaikka Turkista ei koskaan tulisi EU:n jäsentä, on tärkeää, että maa itsensä takia kehittyy oikeusvaltiona, demokratiana ja ihmisoikeuksien kunnioittajana.

Israel-delegaation työstä sen verran, että odottelen parhaillaan komission vastausta kirjalliseen kysymykseeni kansalaisjärjestöjen rahoituksen avoimuuden parantamisesta. Komissio rahoittaa vuosittain yli 10 miljoonalla eurolla palestiinalaisia ja israelilaisia kansalaisjärjestöjä. On esitetty vakavia epäilyjä siitä, että tätä rahoitusta on käytetty esimerkiksi kampanjoihin, joissa on lietsottu ”oikeutettua” väkivaltaa ja terrorismia israelilaisia siviilejä vastaan, juurrutettu kuvaa israelilaisista viranomaisista ”sotasyyllisinä” sekä ajettu Palestiinalaishallinnon hajottamista. Nämä epäillyt toimet ovat EU:n arvojen vastaisia eivätkä mitenkään edistä rauhan toteutumista Lähi-idässä, vaan päinvastoin. Harmillista on, että komissio ei ole antanut edes pyydettäessä asetuksen 1049 mukaisesti tarkkoja ja kattavia tietoja EU-rahoituksesta, siihen liittyvästä päätöksenteosta ja toiminnan arvioinnista.

Muutoinkin koko rauhanprosessin tilanne on erittäin haasteellinen. Alueella on levottomuutta Syyrian tilanteen, Iranin lähestyvien vaalien ja Egyptin epävakauden takia. Israelin uuden hallituksen linjaukset eivät ole vielä selkiytyneet, palestiinalaisalueilla terrorismia ihannoiva retoriikka on kiihtynyt jne. Viime aikoina Norjassa ja Iso-Britanniassa on noussut keskusteluun Palestiinalaishallinnon maksamat palkat Israelin vankiloissa oleville vangeille, joista monet ovat syyllistyneet terroritekoihin, samoin Palestiinalaishallinnon budjetin rakenne. Puolustusmenoihin käytetään 3,5 miljardin budjetista lähes kolmannes eli enmmän kuin koulutus- ja terveydenhuoltomenoihin yhteensä. EU ja USA rahoittavat tuosta budjetista yhteensä juuri sen miljardin. Alueella tarvitaan enemmän toimia, jotka edesauttavat rauhanprosessia ja antavat toivoa tuleville sukupolville.

Vielä lopuksi sananen EU-valeista, joihin on noin vuosi aikaa. Pidän todella tärkeänä sitä, että puolueessa ymmärrämme vaalien painoarvon ja tärkeyden. EU-vaaleista on noin 10 kuukautta eduskuntavaalien kampanjoiden alkuun. Puolueille, jotka haluavat menestyä eduskuntavaaleissa, ei ole vara epäonnistua EU-vaaleissa; mm. PS:n Timo Soini on ilmoittanut puolueensa hakevan EU-vaaleista suurimman puolueen asemaa. Heidän on se myös saatava, jos aikovat olla varteenotettava haastaja eduskuntavaaleissa ja pääministeripuolue vaalien jälkeen. Sama pätee myös muiden puolueiden kohdalla.

Olen haastanut meilläkin eduskuntaryhmän ja puoluejohdon tarvittaessa osallistumaan vaaleihin, sillä millään puolueella ei ole vara lähteä B-joukkueella tähän kisaan. Vaaliliiton mahdollisuus tällä kertaa on varsin pieni. Toisaalta, jos aikoo olla vaalipiirinsä ykkönen eduskuntavaaleissa, EU-vaaleja ei ole juuri vara jättää väliin.

Kuten olemme jo pitkin kevättä kuulleet, monista puolueista istuvia ministereitä on jo ilmoittautunut mukaan ja monet kansanedustajat kertovat vähintäänkin harkitsevansa lähtemistä. Toivonkin, että viimeistään kesän puoluekokouksessa meillä puolueessa käytäisiin hyvä evästyskeskustelu siitä, miten pystymme säilyttämään paikkamme EU-parlamentissa ja rakennamme siitä uskottavan alun menestyksekkäälle eduskuntavaalikampanjalle.

Sari Essayah kävelytti Kouvolassa

Kirjoitettu kirjoittajana
Sari Essayah kävelytti Kouvolassa

Europarlamentaarikko Sari Essayah vieraili vapun jälkeen Kouvolassa ja kutsui kävelylle elinvoimaisen Kouvolan keskustan puolesta. Kutsu oli ajankohtainen, sillä uuden kauppakeskuksen avaamisen jälkeen paikkakunnalla on keskusteltu ja oltu huolissaankin keskustan vetovoimasta. Essayahin mielestä pienilläkin keinoilla, kuten kesäisillä kukkaistutuksilla, voi saada viihtyisyyttä kaupungin keskustaan.

Parikymmentä paikkakuntalaista ja KD-aktiivia vastasi Essayahin kutsuun ja lähti marssille hyvän asian puolesta. Aluksi Essayah veti lämmittelyn kävelykadulla, ja sen jälkeen väki oli valmis muutaman kilometrin pituiselle aurinkoiselle lenkille. 
Lopuksi kokoonnuttiin kahvilaan juttelemaan ajankohtaista aiheista ja kuulemaan Essayahin tuoreet terveiset Euroopan parlamentista. Läsnäolijoita puhutti muun muassa vanhuspalvelulaki ja omaishoitajuus, harmaan talouden torjunta sekä nuorten työttömyys. Kouvolan paikallisosaston tervehdyksen tapahtumaan toi puheenjohtaja Vesa Vainio.

Kuvassa Sari Essayah ja Petri Himanen johtivat lenkkiporukkaa kävelykatu Manskilla.

Opiskelijaliikkuvuus ei lainarahalla parane

Kirjoitettu kirjoittajana

Opiskelijaliikkuvuuden edistäminen on noussut eurooppalaisen koulutuspolitiikan keskiöön. Nelisen vuotta sitten opetusministerit asettivat tavoitteen, jonka mukaan vuonna 2020 vähintään 20 % Euroopan korkeakoulutusalueelta valmistuneista on tehnyt osan opinnoista ulkomailla. Myös vaihto-opintojen laatua ja monipuolisuutta haluttiin lisätä, ja parantaa eri opiskelijaryhmien osallistumismahdollisuuksia. Vauhdittaakseen tämän tavoitteen saavuttamista viime vuoden Bukarestin ministerineuvosto lanseerasi liikkuvuusstrategian ”Mobility for better learning” ja kannusti jäsenmaita kansallisten strategioiden kautta liikkuvuuden esteiden vähentämiseen.

Opiskelijaliikkuvuudella on aina haettu akateemista lisäarvoa opintoihin ja arvokasta kulttuurivaihtoa, mutta talouskriisin myötä työllistymisnäkökulma on vahvistunut. Liikkuvuusjakso antaa valmiuksia pärjätä 2000-luvun globaaleilla, alati muuttuvilla työmarkkinoilla, joilla työyhteisöt ovat entistä monikulttuurisempia. Eikä vaihto-opiskelijaksi haluavan tarvitse aloittaa tyhjästä, vaan EU:n eri koulutusohjelmat tarjoavat valmiita väyliä ja tuettuja mahdollisuuksia suorittaa opintoja toisessa jäsenmaassa.

Houkuttelevuudestaan huolimatta opiskelijavaihto on edelleen liian harvojen ulottuvilla. Merkittävin syy on vaihto-opintojen taloudellisen tuen pienuus. Esimerkiksi Erasmus-ohjelman nykyinen apuraha on 250 euroa kuukaudessa, mikä takaa lähinnä tonnikalamakaroni –painotteisen ruokavalion. Lisäksi useimmissa maissa opintososiaaliset etuudet eivät liiku yli rajan, vaan ulkomaille suuntaava menettää tuet, vaikka hankkisi vaadittavat opintopisteet toisaalla.

Talouskriisin vaikutuksista liikkuvuuteen huolestunut komissio lähti etsimään tähän ongelmaan vastausta samoin eväin kuin eurokriisiin ylipäätään: lisää velkaa! Kansallisten opintotukijärjestelmien päälle rakennettavalla korkeakouluopiskelijoiden lainatakuujärjestelmällä ei pyrkimyksistä huolimatta mielestäni tehdä vaihto-opinnoista houkuttelevampia. Euroopan Investointipankin tuella toteutettava liikepankeista haettavan lainan lainatakuujärjestelmä kiihdyttää opiskelijoiden velkaantumista epävarmassa talous- ja työllisyystilanteessa, ja saattaa syrjäyttää nykyisen apurahajärjestelmän kokonaan.

Eurooppalaiset opiskelijajärjestöt kuten 11:tä miljoonaa opiskelijaa edustava European Students’ Union ilmaisivat Euroopan Parlamentissa vieraillessaan pettymyksensä siihen, ettei heitä edes kuultu hankkeen valmisteluvaiheessa. Opiskelijajärjestöjen viesti oli selvä: lainan sijaan jäsenvaltioita tulisi pikemmin kannustaa kehittämään kansallisia opintotukijärjestelmiään ja niiden liikkuvuutta kansainvälisiin opintoihin. Olisi järkevämpää, että nämä maisterivaiheen lainatakuujärjestelmään suunnitellut rahat yli 700 milj. euroa käytetään apurahajärjestelmien vahvistamiseen tai luomiseen mieluummin kuin liikepankkien lainasaamisten varmistamiseen.

Suomalaiset opiskelijajärjestöt ovat lisäksi kiinnittäneet erityistä huomiota liikkuvuusmahdollisuuksien laajentamiseen aiemmin aliedustetuille ryhmille kuten alemman sosioekonomisen taustan omaaville opiskelijoille sekä perheellisille ja vammaisille opiskelijoille, mikä on erittäin kannatettavaa. Talousesteiden lisäksi heidän lähtemisen tiellä saattavat olla tukipalveluiden puute ja asunnon saannin vaikeus.

Suomesta lähti opiskelijavaihtoon vuonna 2011 lähes 10 000 ja saapuvia opiskelijoita oli 9 000. Meillä opiskelijavaihto näyttäisi olevan kutakuinkin tasapainossa, mutta tutkinto-opiskelijoiden suhteen on huonommin. Meillä opiskelee lähes 18 00 ulkomaalaista, kun suomalaisia opintotukea saavia on ulkomaisissa korkeakouluissa vain 5 000.

Liikkuvuuden uudeksi uhkaksi on noussut huolestuttavan korkea nuorisotyöttömyys monissa EU-maissa. Se, jos mikä, nakertaa nuorten luottamusta koulutuksen kannattavuuteen ylipäätään. Opiskelijaliikkuvuuden esteiden poistamisessa riittää siis vielä paljon tehtävää, ja näpertelyn ja lainaluukun sijaan tarvitaan kokonaisvaltaisempaa nuorten elämäntilanteen ymmärtämistä.

Kirjoitus on julkaistu Eurooppanuorten Tähdistö -lehdessä.

Euroopan parlamentti vaatii veroparatiiseja kuriin

Kirjoitettu kirjoittajana

 ”Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta meni veronkierron, aggressiivisen verosuunnittelun ja veroparatiisien torjuntaesityksissään komissiota pitemmälle”, totesi europarlamentaarikko Sari Essayah (kd, EPP) eduskunnan ja valtiovarainministeriön seminaarissa tänään.

Essayah kertoi kansainväliselle seminaariväelle EU-parlamentin talousvaliokunnan viime viikon päätöksistä paneelissa, johon osallistuivat komissaari Algirdas Semeta, OECD:n veroasioiden johtaja Pascal Saint-Amans, Tshekin veroministeri Ladislav Mincic ja Norjan valtiovarainministeri Roger Schjerva.

”Veroasiat kuuluvat jäsenmaiden toimivaltaan, mutta verorikosten ylittäessä maiden rajat tarvitaan lisääntyvää kansainvälistä yhteistyötä. Valiokuntamme mielestä kunkin jäsenmaan veroviranomaisille tulee antaa riittävästi resursseja, jotta ne pystyvät huolehtimaan tehtävistään”, kertoi Essayah.

”Ajamme tiukempia seuraamuksia, eli jäsenmaiden viranomaisten tulisi ottaa pois toimiluvat finanssilaitoksilta, jotka avustavat veropetoksissa. Yrityksiltä, jotka rikkovat verolakeja, tulisi evätä valtionavut ja kieltää osallistuminen julkisiin hankintoihin, tiivisti Sari Essayah.

Rahanpesun vastaista direktiiviä olisi täydennettävä julkisilla valtiollisilla rekistereillä yritysten ja säätiöiden todellisesta omistuspohjasta.

”Valiokuntamme mielestä ylikansallisten yhtiöiden tulisi raportoida siitä, millaista taloudellista toimintaa niillä on ollut ja kuinka paljon veroja ne ovat maksaneet kussakin maassa, jossa ne toimivat, mukaan lukien veroparatiisit.”

Talousvaliokunta vaatii komissiota määrittelemään uudelleen, mikä maa on nk. veroparatiisi. Mustalle listalle joutuneisiin maihin olisi kohdennettava yhtenäisiä kansainvälisiä painostustoimia.

”Me Euroopan parlamentin jäsenet tuemme vahvasti komission ja OECD:n esityksiä toimista veropetoksia, verojen pakoilua, aggressiivista verosuunnittelua ja veroparatiiseja vastaan. Pallo on nyt jäsenmailla näiden toimien täytäntöön panemisessa”, haastoi Sari Essayah.

Essayah´n ehdotuksia läpi EU-parlamentin Turkki-mietintöön

Kirjoitettu kirjoittajana

Europarlamentaarikko Sari Essayah (kd, epp) on tyytyväinen siihen, että uskonnonvapaus Turkissa nousi vahvasti esiin parlamentin raportissa Turkin edistymisestä EU:n lähentymisvaatimusten täyttämisessä.
– Parlamentti hyväksyi esitykseni siitä, että uskonnollisten yhteisöiltä takavarikoidut kiinteistöt tulisi palauttaa, Halkin ortodoksinen pappisseminaari avata ja poistaa rajoitukset pappien koulutukselta, nimittämiseltä ja virassa seuraamiselta, kiittää Essayah.

Kristityt ovat kokeneet olevansa painostuksen alla Turkissa ja moni on muuttanut sieltä pois. Ortodoksejakin on jäljellä vain muutama tuhat. Tähän asti Turkki on vaatinut ortodoksisen kirkon papeilta Turkin kansalaisuutta.
– Konstantinopolin patriarkka tulee voida valita muidenkin kuin turkkilaisten keskuudesta, koska hän johtaa kansainvälistä ortodoksisen kirkon johtaja, vaati Essayah.

Hän on aiemmin kirjallisella kysymyksellä kiinnittänyt huomiota siihen, että Turkin tulisi poistaa kansalaistensa henkilötodistuksista maininta uskonnosta. Nyt koko parlamentti edellytti sitä.
– On erinomaista, että Turkilta vaaditaan myös edistymistä puolueettoman oppimateriaalin tuottamisessa uskonnonopetuksessa, koska siten edistettäisiin vähemmistöjen täysimääräistä hyväksyntää, kommentoi Sari Essayah.