Eilen oli suuria vaikeuksia päästä kotiin, kun raju ukkonen ja rankkasade oli saanut Kraainemin kylän tekolammen tulvimaan yli äyräiden. Paikallinen palokunta, poliisi ja tiesulut saivat tilanteen näyttämään paljon dramaattisemmelta kuin se olikaan.

Tänään päivän aluksi Suomen EPP-delegaatio järjesti aamiaisinfon Brysselissä työskenteleville suomalaistoimittajille. Kävimme tilaisuudessa läpi ajankohtaisia asioita, kuten komission muodostamiseen liittyviä kysymyksiä ja valiokunta-asioita. Mainitsin tilaisuudessa myös eilen komissiolle jättämästäni kirjallisesta kysymyksestä koskien uskonnonvapaustilannetta Turkissa.

EU-jäsenyydestä neuvottelevan Turkin tulee pikaisesti parantaa ihmisoikeustilannetta maassaan. Unionin tinkimättömiin vaatimuksiin tulee kuulua, että kaikki vähemmistöjen syrjintä on lopetettava ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia on noudatettava.

Turkissa 6.10. vieraillut pääministeri Matti Vanhanen (kesk) sanoi lehtitietojen mukaan olevansa vakuuttunut siitä, että Turkki täyttää siltä vaaditut uudistukset pyrkiessään EU:n jäsenmaaksi. Lausunto tuntuu hyvin optimistiselta.

Ihmisoikeuskysymyksissä Turkilla on paljon parannettavaa. Esimerkiksi Turkin ortodoksisen kirkon kokemukset ovat erittäin huonoja. Turkin on nostettava omaisuudensuoja länsimaiselle tasolle. Laittomasti haltuun otettu omaisuus, kuten kirkot, on palautettava. Pappiskoulutus tulee sallia. Kristittyjen tulee saada pysyviä viisumeita ilman syrjintää.

Mikäli ihmisoikeudet Turkissa eivät pikaisesti parane, vaarantuu entisestään Turkin kehittyminen länsimaiset mitat täyttäväksi oikeusvaltioksi ja on edelleen mahdotonta ajatella Turkin jäsenyyttä Euroopan Unionissa. Olenkin juuri jättänyt komissiolle kysymyksen koskien erityisesti ortodoksisen kirkon asemaa ja kristittyjen kokemaa syrjintää Turkissa.

Kristittyinä takaamme muslimeille uskonnonvapauden EU:n alueella. Vastaavasti muslimienemmistöisten maiden on taattava kristityille vähemmistöille uskonnonvapaus ja sallittava kristittyjen myös vapaasti julistaa uskonsa perusteita.

Mikäli Turkista kehittyy aito oikeusvaltio, jossa vähemmistöjen ihmisoikeudet ovat turvatut, sillä olisi merkittävä vaikutus muuhun muslimimaailmaan. Turkin on nyt valittava tiensä.

Olen tyytyväinen yrittäjäkuljettajien asian positiiviseen etenemiseen työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunnassa Emplossa. Asia on suomalaisen kuljetusyrittäjyyden ja yleisemminkin yrittäjyyden kannalta ensiarvoisen merkittävä. Itse olen koko ajan lähtökohtaisesti ollut sitä mieltä, että kokonaistyöaikaa ei voi rajoittaa itsenäisten yrittäjien osalta.

Liikenneturvallisuus on jo taattu kaikkia eli myös yrittäjäkuljettajia koskevalla EU:n ajo- ja lepoaika-asetuksella ja niiden noudattamista tulee Suomessakin valvoa tehokkaasti. Sen sijaan olisi mahdotonta valvoa yrittäjien työ- tai vapaa-aikaa tuon ajan ulkopuolella. Kun ajo on ohitse, olisi hankalaa, jos rekan nuppia ei saisi siivota, kuormakirjoja täyttää tai tarjouksia laittaa maailmalle. Kenellä itse ajavalla yrittäjällä olisi vara palkata näihin hommiin ulkopuolinen.

Mikäli yrittäjäkuljettajien työaikaa olisi lähdetty rajoittamaan, olisi se avannut arvaamattomat näkymät yrittäjien työajan sääntelyyn muutoinkin, mikä olisi ollut vastoin koko yrittäjyyden käsitettä.

Äänestykseen liittyi dramatiikkaa: sähköinen järjestelmä petti ja jouduttiin perinteiseen kädennostoäänestykseen. Ensimmäisessä äänestyksessä oli liikaa väkeä, kun kaikki varaedustajatkin nostelivat käsiään ja mentiin uusintaan. Lopulta asia ratkesi mahdollisimman pienellä erolla eli yhdellä äänellä 25-24. Näin asia eteni pienyrittäjien edun ja koko Suomen kuljetuselinkeinon toiveiden mukaisesti. Hyvä alku valiokuntatyölle!

Kesän eurovaalien jälkeen keittiö pöydän ääreen kokoontunut perheparlamenttimme päätyi siihen, että koko popula suuntaa kohti Brysseliä. Ratkaisua helpotti suuresti se, että lapsille oli tiedossa paikka suomenkieltä ylläpitävässä Eurooppa-koulussa, ja puoliso oli oikeutettu oikein lakipykälän nojalla virkavapaaseen työstään.

Alun pitäenkin oli selvää, että koko perheen muuttaminen – vaikka vain väliaikaisesti – toiseen maahan ei ole ns. piece of cake- homma, mutta silti vastaan tulevan paperityön määrä on alkanut hirvittää. Iltamyöhällä netissä sekavia vieraskielisiä blanketteja täytellessä olen syvällisesti ymmärtänyt, että EU:n markkinoima ”vapaa liikkuvuus” on sitä hämärähommissa ilman papereita maasta toiseen siirtyville, mutta asiansa hoitamaan pyrkiville edessä on byrokratiaviidakko.

Työ meppinä on lisäksi sen verran omalaatuista, että sormi suussa lapsilisien, terveydenhoidon ja muun itsestään selvänä pitämänsä sosiaaliturvan suhteen on paitsi kotimainen Kelan virkailija niin yhtälailla belgialainen virkaveljensä. Verottajaan voi kuitenkin aina luottaa; epäselvää verojen suhteen on ainoastaan, mistä, milloin ja mihin maksetaan – mutta lopputulos on onneksi varma: se perii omansa.

Monestakin syystä haikeana muistelen lasten koulutien alkua Suomessa. Aamulla reppu selkään ja menoksi ja iltapäivällä kotona odottamassa kirjoin, vihkoin ja kynin varustettu innokas koululainen. Aivan yhtä vaivatonta ei ole koulutyön alku sikäläisittäin; tarvitaan lasten todistukset parilta viime vuodelta, passikuvat, syntymätodistukset, allekirjoitukset erilaisiin sitoumuksiin ja maksuihin (mm. kouluruoka 800 euroa/vuosi, tapaturmavakuutus, uimahallimaksut, retket ym.) ja tietysti kirjat ja koulutarvikkeet. Ainakin vielä jaksoin hihitellä vanhemmille osoitetun tarvikelistan kuvauksille juuri oikeanlaisista nokkahuiluista, kolmioviivaimista ja harpeista.

Vuokra-asunnon saaminen Brysselistä sujui sen sijaan helposti, sikäläinen ongelma on enempi sopimuksista irtipääseminen. Niinpä tekstiä syynättiin sanakirjan kanssa, ja siitä huolimatta jäi olo, että jonkin pienellä präntätyn kohdan vielä edestään löytää. Lisäksi odottaa taistelu sähkö-, kaasu-, roska- ja nettisopimusten aikaansaamiseksi ajoissa, ettei tarvitse toistaa suomalaiskollegan kokemuksia, joka vielä marraskuussa vilttikorvissa kynttilän avulla hapuili pimeässä ja kylmässä työasunnossaan.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä on ollut perheen kissojen saattamien muuttokuntoon, etenkin kun mirrien yhteistyöhalukkuus vaihtelee. Miehen esitykset siitä, että kissoille varmaan löytyisi hyvä koti Suomestakin, saivat osakseen lähinnä vihaisia mulkaisuja. Rokotusten ja madotusten lisäksi mirrit oli saatettava eurokuntoon asentamalla tunnistussirut nahkan alle. Isäntä pääsi siitä lohkaisemaan, että ilmestyskirjan ajat ovat nyt sitten meilläkin alkaneet!

Helpottunut olo! Vaalien jälkeen alkanut ja viikkoja jatkunut vatkaaminen EU-parlamenttiryhmän suhteen saatiin päätökseen. Suomen Kristillisdemokraatit ovat vuosia olleet EPP-ryhmän tarkkailijajäsenenä, ja sitä ennen oman mepin aikana täysjäsenenä.

Hämmennys ryhmään kuulumisesta lähti liikkeelle jäsenyyden edellytysten erilaisesta tulkinnasta. EPP-puolueen säännöissä todetaan selkeästi, että tarkkailijajäsenpuolueella on oikeus saada vaaleissa valittu meppi ryhmän jäseneksi, kun taas parlamenttiryhmän säännöissä painotetaan ryhmässä jo olevan delegaation oikeutta tulla kuulluksi ennen samasta maasta tulevien uusien jäsenten hyväksymistä. Kokoomus käytti viime mainittua oikeuttaan ns. täysimääräisesti hyväksi 🙂 Samoin delegaatioiden määrästä per maa oli erilaista tietoa liikenteessä. Nyt kuitenkin nämä organisatoriset asiat ovat kunnossa ja päästään tekemään oikeasti töitä.

Toinen iso ratkaisu liittyi avustavalintoihini Brysselin päähän. Työhakemuksia tuli lähes 60 – kaukaisimmat Slovakiasta ja Virosta. Monta hyvää ja taitavaa henkilöä oli tarjolla ja oli hienoa huomata, miten monilla nuorilla on intoa kansainvälisiin tehtäviin, nuorin hakija oli vielä lukiossa. Hyvästä joukosta pääsin siis valitsemaan ja valituiksi tulivat pääsihteeri Merja Eräpolku ja päätoimittaja Esa Erävalo.

Molemmat ovat minulle tuttuja entuudestaan KD-työyhteisöstä ja Merjan bossina olen jo kerran aiemmin ollut toimiessani eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Silloin huomasin, miten ahkera ja monipuolisesti taitava työntekijä Merja on. Esa puolestaan on syvällinen asioihin perehtyjä ja puolueemme ideologian työstäjä. Meppi-tiimimme täydentyy vielä syksymmällä kotimaan avustajalla, mutta nyt oli aikataulullisesti tärkeintä saada Brysselin toimistomme työkuntoon – tästä se lähtee!

Olo on kuin ennen vanhaan numerolappua kiinnitellessä. Pientä kutinaa vatsanpohjassa, mieli pirteänä ja lihakset lämpiminä – no, ainakin siellä joskus jotain lihaksia on ollut 🙂

Vaaligallupeja ja –ennusteita sataa lähes joka päivä, ja puolueiden vaalikoneistot hengittävätkin jo niiden tahdissa. Viimeisessä Ylen kyselyssä ennakoitiin meikäläiselle paikkaa oikein nimen kanssa. Tiukka kisa tästä joka tapauksessa tulee; viimeiset paikat ratkaistaan muutamien tuhansien äänten marginaalilla. Nyt ainakin jokaisen ääni on tärkeä.

Tällainen valtakunnallinen kampanja tuo aivan uusia kannattajia mukanaan. Lämpimästi sydänalassa läikähtää, kun vanha luokkakaveri vuosien takaa kertoo äänestäneensä, sukulaisen sukulainen pistää viestiä tuesta, maajoukkuekaverilta tulee rohkaisu ”mene Suomi-paitaa edelleen kantamaan” jne.

Vaaliteltalla useasti supatellaan korvaan, että ”äänestetty on”. Siksipä erityisen mukavalta tuntui, kun Järveläisen Petri antoi luvallaan julkisen tukensa. Portaanpään opiston ilmapiiri kantaa: nuorisotapahtumista on itsellä mukavat muistot ja nyt omat tytöt osallistuvat siellä pidettäviin musiikkileireihin.

Uuden tyylinen kampanjailmeemme on saanut myös paljon kiinnostusta ja huomiota osakseen. Tänään Kauppalehden toimittaja viimeksi soitti ja kyseli agentti-ilmeemme perään. Samalla hän ihmetteli, miten monien puolueiden EU-vaali-ilmeet ovat harvinaiset vaisut ja mitäänsanomattomat – ikään kuin näihin vaaleihin olisi menty vanhoilla pohjilla. Erityisesti nuorilta on tullut viestiä, että ”meinasin jättää vaalit väliin, mutta sitten näin julisteenne…”

Ihmiset ovat heränneet kyselemään ehdokkaiden niiden mielipiteiden perään, jotka eivät vaalikoneista käy ilmi. Sähköpostissanikin on useampi yksittäinen kysymys, joihin vielä huomisen ja lauantain aikana vastailen. Radion- ja TV:n vaalitenttien perusteella on myös tullut positiivista palautetta; monet ovat toivoneet enemmän ehdokkaiden välisiä vaaliväittelyitä, mutta media on niitä ollut nihkeä järjestämään. Johtuu varmaan siitä, että enemmän kuin kaksi poliitikkoa on jo lähes painajainen kenen tahansa toimittajapolon paimennettavaksi. Suuri vaalikeskustelu taas sen osoitti, että viisainta olisi antaa kaikille tasapuolisesti puheenvuoroja ja antaa ihmisten sanoa sanottavansa loppuun.

Toivottavasti peli pysyy reiluna loppuun asti, vaikka kollegat Tujunen ja Korhonen tänään jo tukkanuottasilla olivatkin. Kokoomuksen Pöntisen kampanja on herättänyt kysymyksiä puoluetoimistojohtoisesta ”stailauksesta”, jota sitten puoluejohto sopivasti paheksuu saaden ehdokkaalle vielä sympatiaääniä. Itsekin muistelen hämmentyneenä kuunnelleeni ko. ehdokkaan radiomainoksen listaa korjattavista asioista: ylisuuret eläkkeet, johtajien ökyoptiot, ylemaksut jne. sieltä uupui suurin piirtein vain kansaneläkkeen pohjaosan palautus. Korjattavia asioita toki kaikki, mutta yhtäkään niistä ei päätetä europarlamentissa! Päästäisikö Kokoomuksen vaalikoneisto ”vahingossa” tietämättömät mainokset läpi? No, tässä puolueiden välisessä taistossa eniten kuitenkin toivon, että nukkuvien puolue kärsisi rökäletappion.

Puoluesihteerinä on innoittanut meidän osastojen ja kenttäväen antautuminen täyteen työntouhuun. Nuoret ovat järjestäneet konsertteja, räpänneet ja myyneet ”tiukkabeba” alkkareita, veteraanit kahvittaneet ja jakaneet tuhatmäärin lehtiä. Mukavaa on myös ollut saada aivan uusia ihmisiä mukaan kampanjaan. Yhteinen päämäärä pistää liikkeelle! Sunnuntaina sitten nautitaan työn hedelmät!

Päivä oli piristävä! Naisten Kymppi innosti taas ennätysmäärän, yli 18 000 juoksijaa, kirmaamaan ympäri Helsinkiä ja nauttimaan tapahtuman monipuolisesta ohjelmasta. Meillä oli KD naisten kanssa reipasta, mutta rentoa etenemistä ja huippuhuoltojoukot!

Lisäadrenaalia sain omaan urheilusuoritukseeni, kun huomasin sunnuntaiaamuna, että yllättävän monet maakuntien ykköslehdet ja Hesari olivat menneet julkaisemaan RKP:lle Tilaus….anteeksi siis Taloustutkimukselta räätälöidyn gallupin tulokset.

RKP:n valtakunnallista kannatusta eurovaaleissa oli mitattu haastatteluin, jotka on tehty vain vaalipiireissä, joissa RKP:llä on kannatusta (Uusimaa, Ahvenanmaa, Vaasa Helsinki). Sitten tämä oli ”suhteutettu” puolueiden valtakunnalliseen kannatukseen. Näin RKP:n valtakunnallista kannatusta eurovaaleissa oli mitattu haastatteluin, jotka on tehty vain vaalipiireissä, joissa RKP:llä on kannatusta (Uusimaa, Ahvenanmaa, Vaasa Helsinki). Sitten tämä oli ”suhteutettu” puolueiden valtakunnalliseen kannatukseen. Näin RKP:lle oli saatu väännettyä äänimäärä, joka oikeuttaa meppipaikkaan ja samalla Keskusta ja SDP jäisivät kahteen meppiin kumpikin. Sanomattakin on selvää, että tutkimus ei luvannut kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten vaaliliitolle kuin yhden paikan.

Tutkimuksessa oli siis jaettu suoraan paikkoja, ei kannatusprosentteja. Etukäteen arvioidulla 5-6 %:n äänikynnyksellä siis sekä demarit että keskusta romahtavat 4-5 % alaspäin eli noin 17-18 %:n kannatukseen ja vihreät singahtavat ennustetulla kahdella paikallaan yli 12 %:n. Ihmettelen, ettei kukaan tutkimuksen julkaisijoista kommentoinut näitä kannatusheilahteluita mitenkään.

Tilaustyönä teetetty vaaligallup kuulostaa jo lähtökohtaisesti kummalliselta, ja mielestäni Taloustutkimus Oy:n luotettavuus vaaligallupien tekijänä on vakavasti vaarassa. Ainakin omalta kohdaltani ne kymmensivuiset kyselyniput, joihin puoluesihteerin ominaisuudessa olen jotunut säännöllisesti vastailemaan saavat jäädä. Vieläköhän ennen vaaleja saadaan aito gallup-ennuste?

PS: Lisäys aamulla… eipä mennyt montaa tuntia ja jo tuli vallan toisenlainen Maaseudun tulevaisuuden tilaama mielipidetutkimus. Siinä KD+Perussuomalaisten liitolle lupaillaan 2 paikkaa. Vas ja Rkp tippuisivat pois EU-parlamentista. Vaalit ratkaisee se, ketkä saavat kannattajansa myös äänestämään.