Europarlamentaarikko
Sari Essayah
Katsaus puoluevaltuustolle
28.4.2012 Helsinki
Hyvät ystävät,
Kun EU koostuu sijainiltaan ja historialtaan hyvin erilaisista jäsenmaista, meillä on vaikeuksia ymmärtää toistemme erikoislaatuisuutta. Ongelma korostuu, kun lainsäädännössä on siirrytty enemmän enemmistönpäätöksiin. Pienten jäsenmaiden erityisongelmia ei tunnisteta tai ne on helppo sivuuttaa, jos maiden edustajat eivät pidä meteliä kansallisista tarpeistaan. Viime viikolla Strasbourgissa oli käsittelyssä kaksi juuri tällaista esitystä; asetus jäsenmaiden sosiaaliturvan yhteensovittamisesta ja parlamentin lausunto energiaverodirektiivistä.
EU-maiden sosiaaliturvan yhteensovittaminen
Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan lainsäädäntöehdotuksen käsittelyssä toimin EPP-ryhmän varjoraportoijana. Työvoiman vapaa liikkuvuus ja kansalaisen oikeus hakea töitä toisesta jäsenvaltiosta on lähtökohtaisesti positiivinen asia sisämarkkinoille. Mutta se asettaa haasteita jäsenvaltioille, kun varmistetaan yhtäältä, etteivät ihmiset tipu asuin- ja työntekomaiden sosiaaliturvajärjestelmien väliin, ja toisaalta ehkäistään sosiaali- ja työttömyysturvaetuuksien väärinkäyttöä.
Parlamentin käsittelyssä olleella asetuksella ei yhdenmukaisteta sosiaaliturvajärjestelmiä, vaan pääasiassa saatetaan ajan tasalle koordinaatiosääntöjä, jotta ne vastaisivat jäsenvaltioiden kansallisiin sosiaaliturvasäädöksiin tehtyjä muutoksia.
Asetus selkeyttää sovellettavaa lainsäädäntöä tapauksissa, joissa henkilö työskentelee useille työnantajille eri jäsenvaltioissa ja samalla pystyttiin myös tukkimaan erityisesti halpalentoyhtiöiden käyttämä porsaanreikä, jolla ne ovat rekisteröineet asemapaikakseen maan, jossa työnantajan sivukulut, mutta myös työntekijän sosiaaliturva ovat olleet kaikkein alhaisimmat.
Muutosasetuksen kiistanalaisin kysymys liittyi ammatinharjoittajien työttömyysturvan eksportointiin, eli siihen, että työtön yrittäjä voi saada työttömyysturvaa työntekomaasta, vaikka omassa asuinvaltiossa tällaista työttömyysturvaetuutta ei olisi olemassakaan.
Onneksi komission alkuperäinen esitys parani neuvoston ja parlamentin käsittelyssä siten, että työttömyysturva koskee vain aitoa rajatyöntekijää, joka palaa pääsääntöisesti päivittäin tai vähintään kerran viikossa työntekovaltiosta asuinvaltioon ja on työntekomaan työmarkkinoiden käytettävissä. Suomessa tämä tilanne realisoituu erityisesti virolaisten yrittäjien kohdalla, sillä Virossa ei yrittäjillä ole työttömyysturvaa.
Työttömyysturvan ehdot ovat työntekovaltion määriteltävissä eli suomalaisen yrittäjän ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin päästäkseen on täytettävä meikäläisen lainsäädännön työssäoloehto ja ansiorajat. Loppukaneettinaan parlamentti vaati, että tähän asiaan palataan kahden vuoden kuluttua ja tarkastellaan uudelleen, aiheuttaako tämä ongelmia jäsenvaltioiden välillä.
Hyvät ystävät
Euroopan parlamentin talousvaliokunnasta, jonka aktiivinen varajäsen olen, on tullut jopa parlamentin tärkein valiokunta, jossa tehdään taloudellisesti merkittäviä jopa satojen miljardien eurojen mittaluokalla EU:n jäsenmaiden talouteen vaikuttavia päätöksiä. Viime viikon täysistunnossa oli energiaverodirektiivi.
Kesken käsittelyn ovat mm. asuntoluottodirektiivi, direktiivi pankkien pääomavaatimuksista ja suhtautuminen EU:n varainsiirtoveroon. Myös niihin kaikkiin olen jättänyt monia muutosesityksiä.
Dieselin veroedun säilyttäminen
Dieselin veroedun kohdalta voisi todeta parlamentin tulleen järkiinsä tai sitten – kuten ilkeimmät väittivät – Ranskan presidentinvaalien kumpikaan pääehdokas ei halunnut selitellä äänestäjille autoilijoita, kuljetusalaa ja autoteollisuutta rankaisevaa komission alkuperäistä esitystä. EU:n komissio nimittäin esitti, että useissa maissa käytössä oleva dieselin veroetu pitäisi pitkällä aikavälillä poistaa ja samalla poistuisi myös veroetuudet ammattikäyttöön tarkoitetulta dieseliltä.
Kuljetusala laski, että tämä komission esityksen toteutuminen olisi nostanut Suomessa dieselin hintaa parikymmentä prosenttia ja aiheuttaisi käyttövoimaveron poistamisesta huolimatta jopa 300 miljoonan euron lisäkustannukset. Suomalaisella pienyritysvaltaisella kuljetussektorilla ei ole yksinkertaisesti tähän varaa.
Esitin parlamentin talousvaliokunnassa ammattikäytön veroetuuden säilyttämistä, mutta se hävisi äänestyksessä. Onneksi EPP-ryhmä mietinnön tekijän johdolla otti sen pohjaksi täysistunnon muutosesitykselle ja se sai äärimmäisen tiukassa äänestyksessä parlamentin enemmistön tuen.
Suomessa on pitkät etäisyydet, ja oli tärkeä varmistaa, että ammattimaiset kuljetukset eivät merkittävästi kallistu ja ettei teollisuudelle tule suuria lisäkustannuksia. Oli myös tärkeä saada säilytetyksi dieselin veroetu ylipäätään, sillä verorasituksen nousu laskisi myös joukkoliikenteen matkustajamääriä.
Parlamentin ei-sitova päätöslauselma on suositus neuvostolle, jonka on päätettävä mahdollisista muutoksista yksimielisesti. Uskon, että tämä parlamentin selkeä näkemys antaa hyvän tuen neuvostoon mm. Suomen hallituksen edustajille toimia maamme edun mukaisesti.
Pörssivero eurooppalaisittain?
EU:ssa ajetaan nyt kovasti finanssitransaktioveroa, FT-veroa, joka laittaisi vähintään 0,1% veron arvopaperikauppoihin ja 0,01% veron johdannaiskauppaan. Tämä kuulostaa samalta kuin aikoinaan KD:n kansallisesti ajama pörssivero ja on siksi hankala kritisoitava, mutta tässä muodossaan sitä on pakko kritisoida.
FT-verosta halutaan EU:n budjettiin rahoitusta ja vastaavalla määrällä vähentää kansallisia suoria maksuja. Suomelle sopisi toki laskennallisesti, että veron tuotto menisi EU:lle, koska muuten se menee painotetusti niille maille, joissa pörssikauppaa tehdään, eli pääosin Englantiin. Silti EU:lle ei pidä mielestäni antaa lisää verotusoikeutta, koska siinä häviävät aina nettomaksajat kuten Suomi. Suomi siis häviäisi kummassakin tapauksessa, toisessa vain enemmän.
Esityksen mukaan ei saisi olla kilpailevia varainsiirtoveroja, jolloin Suomen valtio menettäisi monta sataa miljoonaa omasta budjetista asunto- ja kiinteistökauppojen varainsiirtoveron tuottoa. Ehdotin muutosta tuohon pykälään sekä lisäksi julkisten toimijoiden, eläkesäätiöiden ja hyväntekeväisyysjärjestöjen sulkemista FT-veron ulkopuolelle.
Keskiviikkona transaktioverosta äänestettiin talousvaliokunnassa ja mielestäni se meni huonompaan suuntaan sen osalta, miten asiaa käsitellään Neuvostossa. Esimerkiksi Ruotsi ja Iso-Britannia vastustavat veroa, joten ainoa mahdollisuus on, että siihen osallistuisi vain osa jäsenmaista. Tämä taas aiheuttaisi kilpailuongelmia EU:n sisälle. On hyvin todennäköistä, että tästä verosta ei päästä yksimielisyyteen ja esitys raukeaa tai sitten verosta tehdään sellainen versio, että sen tuotto on hyvin pieni.
Pankkien vakavaraisuusvaatimukset (CRD4)
Pankkikriisi paljasti, ettei pankeilla ollut riittävästi omia pääomia kattamaan tappioita. Siksi on neuvoteltu nk. kolmas Basel-sopimus, jossa on määritelty millaisia pääomia pankeilla pitää olla ja miten riskit arvostetaan tase-erissä. Vakavaraisuusvaatimukset eivät voi olla kovin erilaiset, koska pankkibisnes on kansainvälistä ja toisten maiden pankeille ei voi antaa kilpailuetua.
EU:n lainsäädäntöön tämä tietää vakavaraisuusdirektiivin ja asetuksen uudistuksia. Samalla pitäisi turvata suomalaisten säästö- ja osuuspankkien erityiskysymykset ja esimerkiksi asunto-osakejärjestelmämme asema. Jaoimme muutosesitykset talousvaliokunnan suomalaisjäsenten kesken ja jätin myös monia omia.
Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD)
Tällä hetkellä työpöydälläni talousvaliokunnassa on Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin toiminta-alueen laajentaminen, jonka osalta toimin ryhmäni varjoraportoijana. Pankki perustettiin aikoinaan auttamaan Itä-Euroopan talouksia siirtymään sosialismin raunioilta markkinatalouteen. Lähinnä arabikevään seurauksena sille kaavaillaan uutta tehtävää auttaa maita Välimeren eteläpuolella siirtymään avoimeen markkinatalouteen demokratiaa ja perusoikeuksia kunnioittaen.
Jälleenrakennuspankki keskittyy yksityisen sektorin rahoittamiseen, eli rahoittaa yksityisiä yrityksiä ja niiden tarvitsemaa infrastruktuuria. Joidenkin mielestä koko se voitaisiin sulauttaa Euroopan investointipankkiin. Pitkällä aikavälillä näin saatetaan edetäkin ja päällekkäisyydet on joka tapauksessa karsittava. Nyt on kuitenkin vielä mahdollisuus hyödyntää pankin asiantuntemusta siirtymätalouksien ongelmissa. Parlamentti ilmaisi myös huolensa siitä, että alueen kehitys on epävakaista ja ääriliikkeiden vaikutusvalta on kasvanut.
Lähi-idän tilanne
Maanantaina olen lähdössä Euroopan parlamentin Israel-delegaation kanssa Jerusalemiin ja Tel Aviviin. Tapaamme muun muassa Israelin ulkoministeriön ja IDF:n johtoa, Knessetin jäseniä, akateemisia sekä muita yhteiskunnallisia vaikuttajia. Lisäksi vierailemme Israelin ja Libanonin rajalla.
Kuten hyvin tiedämme, Lähi-idän tilanne on monelta osin epävakaa. Viime vuoden arabikeväästä alkaneet levottomuudet ravisuttivat Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maita ennennäkemättömällä tavalla. Spekulaatiot Iranin ydinohjelmasta ovat ohjanneet Israelin sisäistä keskustelua voimakkaasti viime aikoina. Lisäksi erityisesti Syyrian kestämätön tilanne aiheuttaa jännitteitä ja pelkoa sekä maan sisällä että naapurimaissa, kuten Israelissa.
Tällä hetkellä Israelin ja palestiinalaisten paluu neuvottelupöytään näyttää valitettavan epätodennäköiseltä, eivätkä korkean tason tapaamiset ole toteutuneet. Viimeinen tapaaminen osapuolten johtajien välillä oli syyskuussa 2010, kun pääministeri Benjamin Netanjahu tapasi presidentti Mahmud Abbasin. Vähäisistä edistysaskelista huolimatta EU:n ja kansainvälisen yhteisön on tärkeää antaa tukensa rauhantunnustelijoiden toiminnalle. Kaikki ponnistelut osapuolten välisen luottamuksen rakentamiseksi ovat tärkeitä. Rauhanprosessin ja neuvotteluyhteyksien ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta konkreettisia tuloksia voitaisiin saavuttaa mahdollisimman pian.
Julkiset hankinnat
Kevään ja kesän tulevista töistä haluan nostaa – erityisesti näin kuntavaalivuonna – esille julkisten hankintojen direktiivien uudistamisen. Valtion, kuntien, kuntayhtymien ja julkisten liikelaitosten hankintojahan pääasiassa säätelee meillä Suomessa hankintalaki, joka pohjautuu vuodesta 2004 voimassa olleisiin EU-direktiiveihin, jotka ovat nyt siis menossa remonttiin – ja syystäkin, sanovat monet. Nykyinen sääntely on hyvistä tarkoitusperistä huolimatta johtanut raskaaseen byrokratiaan, kilpailutuksen epäonnistumisiin ja riitojen johdosta esimerkiksi meillä Suomessa markkinaoikeuden tukkeutumiseen.
Parhaimmillaan kilpailun julkisista hankinnoista pitäisi tehostaa yhteisten verovarojen käyttöä ja avata palveluiden tarjoajille yhdenvertainen ja avoin kohtelu. Tällaisessa tilanteessa tarjouksista tulisi valita joko kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Ikävä kyllä kilpailutus on monien kuntien osto-osaamisen puutteessa johtanut siihen, että vain hinta on jäänyt ainoaksi ratkaisevaksi kriteeriksi, kun kokonaistaloudellisuuden suomaa mahdollisuutta ja laatukriteereitä ei ole osattu määrittää.
Epäonnistumisista on monia surullisia esimerkkejä. Lajissaan legendoja ovat mm. useamman kunnan talviaurausten päätyminen virolaiselle urakoitsijalle, jolta löytyikin tallista peräti yksi lumiaura; samoin pesulapalvelu, jonka sairaalahygienian vaarantanutta jälkipyykkiä pestään vielä pitkään. Pahimmillaan vanhusten ja kehitysvammaisten asumispalvelut on sopimuskausittain kilpailutettu juuri kun asukas on päässyt kotiutumaan ja kiintymään omaan asuntoonsa. Vastaavia ongelmia lienee ilmennyt muuallakin, sillä uusi sääntely esittää nyt eräitä erivapauksia sosiaali- ja terveyspalveluille.
Kuntien haparoinnista kertoo myös se, että monin paikoin tarjouspyyntöjen hinta- ja määräkriteerit ovat nousseet niin korkeiksi, etteivät paikalliset tuottajat ja pk-yritykset ole niihin enää pystyneet vastaamaan. Niinpä laitoskeittiö ostaa perunansa Puolasta ja broilerit Thaimaasta eikä naapurin maanviljelijältä.
Näiltä osin uusi sääntely tarjoaa parannuksia edistämällä pk-yritysten pääsyä julkisiin hankintoihin ja joustavoittamalla sääntelyä. Samoin mahdollistetaan tarjousten vertailu mm. ympäristöön liittyvien tekijöiden pohjalta. Toiselta puolelta maapalloa rahdatun elintarvikkeen edullisuus näyttäytyy eri valossa, kun kaikki elinkaarikustannukset huomioidaan. Tähän paikallisten pienyrittäjien ahdinkoon KD puolueena kiinnitti huomiota jo edellisten kuntavaalien alla 2008, kun teimme oman kuntavaalien yrittäjyyspoliittisen ohjelman. Olimme silloin ainoana puolueena liikenteessä ja mm. Suomen Yrittäjät huomioivat tämän ladun aukaisun.
Työllisyysvaliokunnan varjoraportoijana yritän esittää direktiiviin pienyrittäjien aseman kohentamista myös suomalaista palvelusetelijärjestelmää vastaavalla tavalla. Kilpailua ja asiakkaiden valinnanvapautta voitaisiin edistää helposti, kun asiakas voi valita palveluntarjoajan ja kunta huolehtii laadunseurannasta ja maksaa palvelusta yritykselle ennalta sovitun summan. Näin pienetkin, vaikka vain yrittäjän itsensä työllistävät siivous- ja hoiva-alan yritykset, pääsisivät mukaan julkisiin hankintoihin.
Direktiiviehdotusten aikataulu on kunnianhimoinen: parlamentin ja neuvoston odotetaan tekevän työnsä vuoden loppuun mennessä, jolloin kansallinen lainsäädäntöprosessi eli meillä mm. hankintalain uudistus pitäisi olla valmiina jo puolessa välissä vuotta 2014. Aikataulun pitävyyttä sopii epäillä, sillä nykyisiä direktiivejä väännettiin lähes kahdeksan vuotta. Joka tapauksessa edessä on eräs merkittävimmistä tavallisen kansalaisen arkeen vaikuttavista sääntelykokonaisuuksista niin EU:n kuin kansallisellakin tasolla, joten mieluummin lainsäädäntöä hitaasti ja parempaa kuin hosuen huonoa!
