Ajankohtaista

RSS

Ehdokaselämää!

Kirjoitettu kirjoittajana

Presidenttiehdokkaaksi nimittämisen jälkeen elämässäni on alkanut hämmentävä vaihe. Osasin kyllä etukäteen varautua ajankäytön mullistumiseen, median yhteydenottoihin, seisomiseen sateisilla toreilla, rahanmenoon ja univajeeseen – tämähän on peruskauraa kaikissa vaalikampanjoissa. Oletettavaa myös oli, että joku saattaa olla kiinnostunut näkemyksistäni koskien presidentin valtaoikeuksia ja ulkopolitiikan painopistealoja.

Auliisti kuitenkin myönnän, että olen ollut huonosti varautunut jakamaan perheen kakkureseptejä, nimeämään suosikkitoimittajia ja kertomaan mieliruuista, -taideteoksista, -lauluista ja -kirjoista. Kaikista näistä ja sadoista muista samankaltaisista näkemyksistä on kumminkin presidenttiehdokkaan tehtävä selkoa median sekä etu– ja kansalaisjärjestöjen kyselyissä.

Itsetuntemus tässä kyllä myös kehittyy, sillä enpä ollut koskaan kovin syvällisesti pohtinut sitäkään, mitä sanaa inhoan eniten ja uskonko kansanparantajiin. Kysymyksessä, voiko tasavallan presidentin puoliso jatkaa siviilityössä, päätin ”kilauttaa kaverille”. Jostain syystä 20 vuodenkaan avioliitto ei ollut valmistanut tähän – myönnän, emme ole asiaa parisuhteessamme käsitelleet.

Illat menevät nykyisin rattoisasti vastailemalla paitsi näihin vaalikyselyihin niin median pikkuhiljaa käynnistämiin vaalikoneisiin. Jokainen ehdokasta lähestyvä taho vakuuttaa, kuinka helppoa heidän 15/35/55-kohtaiseen kysymyspatteristoonsa vastaaminen on, ja kuinka siihen kuluu aikaa vain vaivainen vartti.

Katin kontit! Edes tilastotieteen jatko-opinnot eivät avaa niitä todennäköisyyksiä, joilla erilaisiin valmisväitepohjiin ja vastausruudukoihin olisi viisainta vastata. Ei riitä, että on samaa tai eri mieltä parveketupakoinnista tai siitä, tuleeko presidentillä olla virallinen puoliso. Vielä olisi arvioitava, onko asia tärkeä tai vähemmän tärkeä, puhumattakaan kolmen lauseen ”kattavista” perusteluista kannalleen.

Ajatella, jos parin millin ero vastausruudukossa heittää minut pahimmillaan totaalisen väärään mielipideilmastoon ajatellen potentiaalista äänestäjääni. Mielessä käväisee se satunnainen surffailija, joka tuskin käy syväanalyysiä vastauspompulansa paikasta, vaan sijoittaa sen akselilla samaa/ eri mieltä… joten taidan minäkin luopua logaritmipaperin tarkasta syynäyksestä.

Ajankäytöstä vaalikoneiden parissa totean vain, että erään 50-kohtaisen kysymyspatteriston parissa ähersin lähes kaksi tuntia. Rukouselämäni on myös vauhdittunut, kun pelkään vastausten tallennuksen epäonnistuvan ja tuntien työn katoavan bittiavaruuteen. Laskujeni mukaan alun 60 kyselyä takanapäin ja vaalikampanja ei ole vielä puolessa välissä.

Kaikesta huolimatta nettidemokratia on tullut jäädäkseen ja hyvä niin. Tupaillat eivät entisaikojen tapaan enää vedä ja toreillakin tapaa vain osan äänestäjäkuntaa. Nykyään yhä suurempi joukko eri-ikäisiä ihmisiä surfailee netissä ja hakee haluamansa vaalitiedon siellä. Harva äänestää vain vaalikoneen perusteella, mutta monelle se antaa sykäyksen etsiytyä hankkimaan ehkä yllättävästäkin ehdokkaasta lisätietoa.

Jos vaalikone saa yhdenkin nukkuvan puolueen kannattajan uurnille, niin vaivannäkömme ei ole turha. Joten eikun klikkailemaan…

Näin naapurissa

Kirjoitettu kirjoittajana

Venäjän duumanvaalien tulos ja erityisesti Yhtenäinen Venäjä-puolueen saama enemmistö eivät olleet mitenkään erityisen yllättäviä. Yllätys ei ollut sekään, että Dmitri Medvedev ja Vladimir Putin vähättelivät vaalitappiotaan ja korostivat sitä, että puolue edustaa yhä noin puolta venäläisistä. Puolue kuitenkin menetti aiemman kahden kolmasosan enemmistönsä, mitä voidaan pitää merkittävänä Venäjän sisäpoliittinen tilanne huomioon ottaen. Valtapuolueella ei esimerkiksi enää ole mahdollisuutta muuttaa yksin perustuslakia. Jonkinasteisena epäluottamuksen osoituksena tulosta voidaan joka tapauksessa pitää. Venäjän demokratia ei silti edelleenkään vastaa länsimaista käsitystämme demokratiasta.

Huomionarvoista vaalituloksessa on se, että kansalaisten tyytymättömyys nykyisiä vallanpitäjiä kohtaan on kasvussa Venäjällä. Vaalituloksesta voidaan päätellä myös, että kriittisten kansalaisten äänet ovat kanavoituneet vasemmistopuolueille, mikä ei välttämättä kerro haikailusta kommunismin perään. Varsinaiset opposition edustajat, kuten yksi merkittävimmistä oppositiopuolueista, Kansan vapauden puolue Parnas, eivät kuitenkaan ole onnistuneet rekisteröitymään.

Oppositio ja Venäjän itsenäinen vaalitarkkailujärjestö Golos ovat arvostelleet vaalien läpinäkyvyyttä. Presidentti Medvedev on kiistänyt syytökset vaalivilpistä. Pidän kuitenkin tärkeänä, että Venäjällä tutkittaisiin asianmukaisesti vaalivilpistä tehdyt ilmoitukset. Myös Venäjän kritiikki kansainvälisiä vaalitarkkailuperiaatteita ja Etyjiä kohtaan on huolestuttava piirre.

Yhtenäisen Venäjän vaalitappiosta huolimatta maaliskuun presidentinvaalien tulos on jo ilmeisen selvä. Mitään ”venäläiskevättä” arabikevään malliin tuskin on näköpiirissä. Vladimir Putinilla on laaja kannatus, eikä Venäjän sisäpoliittisessa linjassa ole odotettavissa suuria muutoksia lähitulevaisuudessa.

”Muukalaista älä sorra…”

Kirjoitettu kirjoittajana

Euroopan historiassa – ja myös kristikunnan historiassa – vierauden ja muukalaisen kohtaaminen on aina ollut ajankohtainen haaste. Kristinusko ja kristillinen etiikka ovat vuosisatojen kuluessa vakiinnuttaneet asemansa Euroopassa. Globaalistuvassa maailmassa ja maallistuvassa Euroopassa yhteinen haasteemme lähimmäisen rakkauden toteutumiseksi ja vähäosaisimpien auttamiseksi saa kuitenkin uusia ulottuvuuksia.

”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Room. 13:9). Tämä kansainvälisen diakonian kannalta keskeinen periaate on uhattuna monella tavoin myös tämän päivän Euroopassa.

Viime aikojen uutiset kertovat Euroopan oireilevan huolestuttavasti: ääriliikkeet ja muukalaisvastaisuus ovat nousussa monissa maissa samaan aikaan, kun kohtaamme arjessamme yhä enemmän maahanmuuttajia monenlaisista eri taustoista ympäri maailmaa.

Vanhassa testamentissa Jumala opastaa Israelin kansaa: ”Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielialan, koska itsekin olette olleet muukalaisina Egyptin maassa” (2. Moos. 23:9). Tämä jae sisältää kullanarvoisen neuvon myös Euroopan maahanmuuttajia ajatellen. Meidän tulisi kantaa vastuuta niistä lähimmäisistämme, jotka ovat muukalaisia meille tutussa yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa ympäristössä ja tehtävä niin kuin toivoisimme ihmisten tekevän meille. Toisaalta, kansainvälisen liikkuvuuden ja monikulttuuristen perheiden lisääntyessä myös moni eurooppalainen on kokenut olevansa se ”toinen” uudessa asuin- tai elinympäristössään.

Tässä kansainvälisessä kontekstissa, ja kristittyjen määrän jo vähetessä Euroopassa, kristittyjen toiminta ei saisi vain mukautua maailman muutospaineiden alla, vaan toiminnassamme tulisi korostua kriittinen, kristillisiin arvoihin ja Raamatun hyvään sanomaan pohjautuva arviointi. Euroopassa ja Suomessa on käyty vilkasta keskustelua monikulttuurisuudesta ja sen onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Jokainen yhteiskunta tarvitsee toimiakseen yhteisesti hyväksytyt arvot.  Yhteiskunta, joka rakentuu lähimmäisen rakkauden, ihmisyyden kunnioituksen ja kymmenen käskyn periaatteille antaa kestävän suunnan jatkossakin.

Kristittyjen tulee taistella näiden arvojensa puolesta. Luvatun maan valloittajat Joosua ja Kaaleb näkivät edessä olevan vaikean tilanteen Jumalan antaman tehtävän ja kutsumuksen näkökulmasta. Kristityn kutsumus ei ole seurata sivusta ja kauhistella maailman menoa, vaan toimia turmeltuneekin maailman ja pahan keskellä oikeudenmukaisuuden ja Jumalan hyvyyden lähettiläinä. Esimerkiksi EU-politiikassa eteeni tulee tilanteita, joissa kristillisien arvojen toteutuminen on vaarassa tai uhattuna. Yhdessä toisten kristittyjen politikkojen kanssa pyrin tekemään parhaani, jotta esimerkiksi ihmisarvon kunnioittaminen voisi toteutua konkreettisesti poliittisissa valinnoissa.

Oikeudenmukaista ja välittävää maailmaa eikä lähimmäisyhteiskuntaa synny, elleivät yksittäiset kansalaiset itse valinnoissaan ota huomioon lähimmäisiään niin lähellä kuin kaukanakin. Esirukous on Jumalan antama erityinen voima tässä taistelussa. Rukoillessamme viisautta ja taidollisuutta esivallalle, pyydämme samalla itsellemmekin turvallisuutta, järjestystä ja oikeudenmukaisesti jakautuvaa hyvinvointia sekä mahdollisuutta palvella Jumalaa ja harjoittaa lähimmäistemme evankeliointia.

(Julkaistu Christina-lehdessä 30.11.2011)

Essayah: Visio paremmasta yhteiskunnasta, puhe kampanja-avajaisissa

Kirjoitettu kirjoittajana

Puhe 26.11.2011 kampanja-avauksessa
Presidenttiehdokas Sari Essayah

Hyvät vaalijuhlan osallistujat,

Koko Eurooppa ja maailmankin elää koettelemuksissa ja isojen haasteiden keskellä vastuullinen poliittinen liike ei saa jäädä sivustakatsojaksi, silloin kun keskustellaan Suomen suunnasta ja tulevaisuudesta. Kristillisdemokraattista ei ole vetäytyä syrjään vastuusta, vaan näyttää rohkeasti suuntaa. Siksi olemme valinneet vaalislogaaniksi ”Askeleen Edellä”.

Olen elämässä oppinut, että vähintään toisen jalan on oltava kiinni maassa. Tavoite saa – ja sen tuleekin – olla haastava ja korkealla. Katseen ja askelten on oltava eteenpäin.

Haluan nyt avata meille kaikille, mitä tarkoittaa olla ”askeleen edellä” ja minkälaista visiota me tuomme kansalaisille isänmaan parhaaksi. Tarvitsemme viisi askelta: askeleet kohti lähimmäisyhteiskuntaa, vastuullista taloutta, kestävää elämäntapaa, toimivampaa EU:ta ja arvopohjaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

1. Askel lähimmäisyhteiskuntaan

Meillä jokaisella on vastuu itsemme lisäksi myös toisistamme. Vastuu apua tarvitsevista yhteisön jäsenistä pohjautuu meille tuttuun ohjeeseen rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Sitä voidaan kutsua myös yhteisvastuun periaatteeksi. Nykyinen elämänmalli on vieraannuttanut meitä lähimmäisistämme. Kuitenkaan lähimmäisenrakkautta ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle.  On aika ottaa askeleet eteenpäin nykyistä vastuullisempaan lähimmäisyhteiskuntaan, jossa jokaista ihmistä kohdellaan ainutlaatuisena ja korvaamattoman yksilönä.

Yhteiskunnan arvot näkyvät erityisesti siinä, miten se kohtelee heikoimpia jäseniään. Lähimmäisyhteiskunnassa ihmisarvo perustuu ihmisen olemiseen, ei hänen tekemisiinsä tai kykyihinsä eikä sairaus tai vammaisuus vähennä kenenkään ihmisarvoa tai oikeutta elämään.

…

Olen vuodesta 2004 työskennellyt Kehitysvammaisten Tuki Ry:n eettisen neuvoston jäsenenä puolustamassa vammaisten oikeuksia elämään, hoivaan ja huolenpitoon, koulutukseen ja työelämä osallisuuteen sekä turvalliseen vanhuuteen. Joskus tuntuu, että saavutuksia ja suorituksia ihannoivassa ajassamme olemme hukkaamassa ihmiskäsityksen, jonka mukaan jokainen ihminen on ainutkertaiseksi luotu ja arvokas sellaisenaan. Siksi koen, että heidän ja monien muiden heikommassa asemassa olevien ryhmien oikeuksien puolustaminen on meille kaikille tärkeää.

Lähimmäisyhteiskunnassa ihmisen vapaus ja vastuu nivoutuvat erottamattomasti yhteen. Kalliilta ongelmien korjaamistoimilta vältytään, kun annetaan apua ja ohjausta ajoissa. Henkinen pahoinvointi johtaa helposti lasten ja nuorten syrjäytymiseen, päihteisiin tai hajoaviin perheisiin. Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisten rakastavaa huolenpitoa, jonka parhaana lähtökohtana on oma perhe. Nykyajan arvojen tavaratalon keskellä on hyvä muistaa, että länsimaisten yhteiskuntien oikeusjärjestykset rakentuvat Kymmenen käskyn ja kultaisen säännön kehikolle ja ne antavat parhaan perustan elämälle niin yksilöinä kuin yhteisöinä.

Itsekkään elämäntavan seuraukset ovat nähtävissä niin talouden kuin ympäristönkin haasteissa. Taloutemme on raskaasti velkaantunut ja olemme ennennäkemättömien ekologisten haasteiden äärellä.  Vastuunkantaminen omasta elämästä edellyttää huolenpitoa omasta terveydestä, perheestä, lähimmäisistä lähellä ja kaukana sekä ympäristöstä.

2. Askel vastuulliseen talouteen

Presidentti on talouspolitiikassa arvokeskustelija vastuullisen taloudenpidon puolesta. Liian usein talouselämä ja rahoitusmarkkinat eivät ole toimineet yksilön eivätkä yhteiskunnan kannalta parhaalla tavalla. Moraalikato vaivaa talousjärjestelmää sekä yksityisellä että julkisella puolella. Yksityisellä sektorilla harmaa talous rehottaa ja veronkierto vie tuloja valtion kassasta.

Yhteiskunnan toimintoja ei voi pitkällä aikavälillä rahoittaa lainavaroin. Julkisten talouksien velkaantumiskierre on vienyt maiden talouksia ympäri maailmaa romahduksen partaalle.

Kun edessä on kenties vuosikymmen hidasta kasvua ja kriisin hoitoa, yhteiskunnan henkinen kestävyys tulee ratkaisevaksi. Erilaisista lähtökohdista ja taustoista huolimatta on jokaisen suomalaisen tehtävä parhaansa yhteiskunnallisesti kestävän elämäntavan tukemiseen sekä sitouduttava yhteisiin pelisääntöihin. Luottamus on yhteiskunnan liima. Tarvitsemme yksilökeskeisyyden sijaan enemmän yhteisöllisyyttä.

Taloudellista hyvinvointia on myös jaettava entistä oikeudenmukaisemmin. Verotuksen tulee kannustaa tekemään työtä ja yrittämään. Rahoitusmarkkinoita tulee säädellä tarkemmin. Panostuksia tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin on lisättävä. Niiden avulla otetaan askeleita kestävämmän elämäntavan rakentamiseksi.

3. Askel kestävään elämäntapaan

Tulevaisuudessa kansainvälisten suhteiden keskiössä ovat ilmastonmuutoksen torjunta ja muutokseen sopeutuminen, luonnonvarojen ehtyminen ja kilpailu hupenevista luonnonresursseista. Vesistöt ja maaperä saastuvat ja luonto joutuu yhä ahtaammalle rakennetun ympäristön puristuksessa. Sukupuutto uhkaa tavatonta määrää lajeja ja jokaisen niistä menettäminen köyhdyttää meitä peruuttamattomasti. Pahimman varalle tarvitsemme nykyajan ”Nooan arkkeja” eli lisää geenikartoitusta ja -pankkeja.

Suomen tulee toimia kansainvälisessä yhteistyössä kestävän kehityksen puolestapuhujana. Resurssitehokkuutta tulee lisätä ja vähentää varsinkin uusiutumattomien energiaraaka-aineiden kallista käyttöä.

Presidenttinä haluan puhua koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden puolesta. Ihmiskunta on saavuttamassa merkittäviä tieteellisiä ja teknistä harppauksia, oli kyseessä bio-, tieto- energia- tai muut tekniikat. Niiden täysimääräiseen hyödyntämiseen tarvitsemme sopua vapaassa ja rauhallisessa yhteiskunnassa.

4. Askel toimivampaan Euroopan unioniin

Suomen ja suomalaisten kannalta EU:n nykykehitys on huolestuttava ja sille on tarjottava vastuullisia vaihtoehtoja. Kriisikokousten Euroopasta on päästävä tulokselliseen yhteistyöhön. Suomen tulee viedä EU:ta eteenpäin, ei liittovaltioksi vaan nykyistä toimivammaksi jäsenvaltioiden yhteistyöelimeksi.

Euroopan unionin kehittäminen liittovaltioksi ei ole eurokriisin ratkaisu, vaan päinvastoin syventää ongelmia. Se voi johtaa huonosti taloutensa hoitaneiden jäsenvaltioiden velkojen ottamiseen yhteisvastuuseen joko eurobondien tai Euroopan keskuspankin kautta tai kasvattamalla EU-budjettia kansallisilla varoilla. Sen sijaan tulee luoda mekanismeja, joilla huonosti talouttaan hoitaneet yksiköt joutuvat vastaamaan itse veloistaan ja sitoutumaan kurinalaiseen taloudenpitoon.

EU:n jäsenmaiden talouspolitiikkojen syvenevää integraatiota on tarkasteltava kansallisen itsemääräämisoikeuden ja demokratian näkökulmasta. Monista kansalaisista tuntuu, ettei EU-politiikan suuntaan voi vaikuttaa, vaan valta on keskittynyt harvoille ja avoimuus puuttuu. Tämä voi pahimmillaan johtaa vakaviin seurauksiin yhteiskunnassa. On aika ottaa askelia Suomen suunnan selkeyttämiseksi ja EU:n kehittämiseksi niin, että kansalaisten näkemykset tulevat kuulluiksi.

Visiona on Euroopan unioni, joka on ”byrokratiakirnun” sijasta tehokas ihmisiä ja yrityksiä palveleva talousalue. EU-päätöksenteon on oltava lähempänä kansalaisia. Suomen EU-politiikan tulee olla entistä avoimempaa ja kansallista suvereniteettiamme kunnioittavaa. Tämä ei merkitse sulkeutumista muulta maailmalta. EU:ta tulee viedä oikeaan suuntaan ohjaamossa istuen, ei peräpenkiltä huudellen.

5. Askel – arvopohjaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa

Presidentin keskeinen tehtävä on johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ulkopolitiikassa tulee korostaa Suomen roolia puolueettomana välittäjänä ja sovittelijana sekä vankkumattomana ihmisoikeuksien ja naisten ja miesten välisen tasa-arvon puolustajana. Presidentin tulee ajaa ulkopolitiikan kautta ihmisoikeuksien parantamista, hyvää hallintoa ja oikeusvaltiokehitystä

Mielestäni Suomella on ulkopolitiikassaan kolme keskeistä painopistealuetta: Venäjä, Lähi-itä ja YK.

Idän suhteiden hoito on Suomessa normalisoitunut ”kremnologian” ajoista vakiintuneeksi ulkopolitiikan hoitamiseksi. Pääpaino on arjen sujuvuuden kuten kaupankäynnin esteiden poistossa ja yritysten toimintamahdollisuuksien edistämisessä. Vastavuoroisuusperiaatteeseen kuuluu esimerkiksi ulkomaalaisille vapaus ostaa kiinteistöjä ja yrityksiä Venäjältä niin kuin venäläiset ostavat Suomesta. Uusia yhteistyömahdollisuuksia tarjoaa kasvava kiinnostus arktiseen alueeseen.

Lähi-itään on saatava rauha. Alueen tilanteen kehittyminen on koko maailman rauhan ja turvallisuuden kannalta erittäin ratkaiseva. Arabikevään jälkeinen tilanne on huolestuttavalla tavalla muuttumassa ääriryhmien esiinmarssiksi uusien hallintojen myötä. Enemmän huomiota tulee kiinnittää kristittyjen tukalaan asemaan näissä maissa. Myös Israelin ja palestiinalaisten eteneminen rauhanneuvotteluissa sai uuden kolauksen täällä viikolla, kun Fatah ja Gazaa hallinnoiva terroristijärjestö Hamas päättivät haudata keskinäiset erimielisyydet yhteishallinnon aikaansaamiseksi. Hamas ei ole missään vaiheessa suostunut Lähi-idän kvartetin ehtoihin Israelin valtion tunnustamisesta, terrorista luopumisesta ja vanhojen sopimusten tunnustamisesta. Saman aikaan palestiinalaiset edistävät yksipuolista itsenäisyysjulistustaan YK:ssa.

Erityisesti tässä tilanteessa Suomen ulkopolitiikan johdon tulisi kaikissa asiaan liittyvissä äänestyksissä pidättäytyä tunnustuksen antamiselta. Suomen äänestyskäyttäytyminen oli sekä pohjoismaisesta että useimpien EU-maiden kannasta poikkeavaa palestiinalaisten UNESCO – jäsenyyden suhteen. Sama ei saa toistua varsinaisen jäsenyysäänestyksen kohdalla. Asia saattaa hyvinkin olla tulevan presidentin ensimmäisiä linjauksia ratkaistavaksi. Samoin kiireellistä on torjua Iranin ydinasevarustelu, joka on uhka koko maailman rauhalle.

Suomen YK-politiikan on oltava entistä aktiivisempaa, etenkin kun tavoittelemme turvaneuvoston vaihtuvaa jäsenyyttä. YK:n tulisi olla ensisijainen rauhanrakentaja konfliktialueilla. Suomella on paljon annettavaa kehitysmaille koulutusjärjestelmän luomisessa ja kehitysyhteistyö hankkeiden hyvän hallinnon ja koordinaation kehittämisessä.

Aktiivisen EU- ja ulkopolitiikan sekä kansainvälisen yhteistyön kautta voimme edistää Suomen etuja maailmalla ja siten myös vahvistaa kansallista turvallisuutta. Sotilasliittoon kuulumattoman Suomen tulee jatkossakin kyetä maan sotilaalliseen puolustukseen uskottavalla tavalla. Se edellyttää yleistä asevelvollisuutta ja riittävää nykyaikaista kalustoa. Kokonaisturvallisuuden ylläpitämiseksi on keskeistä turvata toimivat ja monipuoliset yhteiskuntasuhteet sekä suomalaisten henkinen ja materiaalinen hyvinvointi.

Hyvät ystävät,

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus vaatii uutta asennetta. Suomi tarvitsee selkeän suunnan, joka turvaa tuleville sukupolville edellytykset hyvään ja tasapainoiseen elämään.

On ratkaisujen aika. On aika ottaa askeleet parempaan huomiseen!

Essayah´n presidenttiehdokkuus virallistui

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puoluevaltuusto valitsi yksimielisesti Euroopan parlamentin jäsenen, kauppatieteiden maisteri Sari Essayah´n puolueen presidenttiehdokkaaksi tänään 26.11. Helsingissä pidetyssä puoluevaltuuston syyskokouksessa. Essayah´n kampanjaslogan on ”Askeleen edellä”. Kampanjailme julkistettiin avauksessa. 

Monialainen vaikuttaja

44-vuotias europarlamentaarikko Sari Essayah on naimisissa ja perheessä on kaksi kouluikäistä tytärtä. Essayah on aiemmin toiminut KD:n kansanedustajana ja eduskuntaryhmän puheenjohtajana sekä puoluesihteerinä. Hän on edelleen Paimion kunnanvaltuutettu. Kunnallisessa luottamustehtävässä Essayah toimi ensi kertaa jo 21-vuotiaana 1988 Lapinlahdella.

Euroopan parlamentissa Essayah on työskennellyt vuodesta 2009. Hän toimii työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnassa sekä talous- ja raha-asiainvaliokunnassa (vj.). Ulkopolitiikan saralta kansainväliset ihmisoikeuskysymykset sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden kysymykset ovat erityisesti lähellä hänen sydäntään.

1990-luvun alussa opiskeluvuosinaan Essayah edusti menestyksekkäästi Suomea yleisurheilumaajoukkueessa. Sari Essayah on työskennellyt mm. business controllerina ja tilintarkastajana liike-elämän palveluksessa.

Kampanjasivut www.essayah2012.fi avattu

Lisää Essayah´n henkilöhistoriasta on löydettävissä juuri avatuilta kampanjasivuilta www.essayah2012.fi. Sivuilla joukko Essayah´n tukijoita kertoo, miksi Essayah on heidän suosikkinsa. Sivuston tapahtumakalenteria päivitetään aktiivisesti.

Liittovaltio olisi Suomelle epäedullinen

Kirjoitettu kirjoittajana

Helsingissä vieraillut Euroopan parlamentin puhemiehen Jerzy Buzek ehdotti, että EU:n komissio pitäisi valita parlamentin jäsenistä ja muuttaa sen luonne EU:n hallitukseksi.

Tähän ehdotukseen on mahdoton yhtyä. Liittovaltio, johon ehdotus tähtää, olisi Suomelle epäedullinen. Buzekin malli suosisi suuria jäsenmaita. On tärkeää, että jokaisella jäsenmaalla tulevaisuudessakin on oma komissaarinsa ja että komissio toimii myös jatkossa virkamieselimenä, joka tekee lainsäädäntöehdotuksia ja valvoo lainsäädännön toimeenpanoa.

Euroopan parlamentissa ei ole hallituspuolue-oppositiopuolue asetelmaa. Se on hyvä, koska ratkaisuihin voidaan etsiä enemmistöjä asiakohtaisesti.

Buzek ehdotti myös komission puheenjohtajan valitsemista suoralla koko Euroopan laajuisella kansanvaalilla ja hänen valtansa lisäämistä antamalla hänelle myös EU:n huippukokouksen puheenjohtajan tehtävät. Tällainen superpoliitikko vastaisi lähes USA:n presidenttiä ja tulisi aina väkirikkaimmista maista.

Minusta on hyvä, että tämänkin kannanoton myötä Suomessa tulee esiin, kuinka laaja kannatus Euroopan parlamentissa löytyy kaikenlaisille esityksille, joilla harpattaisiin liittovaltion suuntaan. Poliitikkojen ja tiedonvälityksen avoimuutta tulee tässä suhteessa parantaa. Suomalaisilla on oikeus olla perillä siitä, mitä on suunnitteilla.

Meillä Euroopan parlamentissa on valitettava työsarka torjua tällaisia esityksiä. Viimeksi torjuimme Duffin mietinnön etenemistä, jonka mukaan osa parlamentin jäsenistä valittaisiin yleiseurooppalaisilta listoilta ja kriisivaliokunnan esitystä 5-10% bkt-osuuden siirtämisestä kansallisista budjeteista EU:n budjettiin.

Lisäksi talouden syöksykierteessä ajetaan ratkaisuja, joissa velka tulee tavalla tai toisella yhteisvastuuseen. Näin tapahtuu eurobondienkin kohdalla, joita komissio esittää. Ne voivat saada enemmistön parlamentissa, koska täällä enemmistönä ovat saajamaiden edustajat. Asiansa paremmin hoitaneiden maiden keskuudessa on jakolinja. Yleensä vasemmisto ajaa tulonsiirtoliittovaltiota, keskusta-oikeisto ajaa maiden omaa vastuuta.

Saksalla ja Suomella on paljon hävittävää velkojen yhteisvastuissa. Joudumme yhä enemmän maksumiehiksi, kun korkotasomme nousee. Vastaavasti saajamailta vähenee pakko alkaa hoitaa talouttaan paremmin. Tätä askelta liittovaltion suuntaan Suomen hallitus on tähän asti vastustanut.

Essayah torjuu Buzekin ehdotuksen: Liittovaltio olisi Suomelle epäedullinen

Kirjoitettu kirjoittajana

Europarlamentaarikko Sari Essayah (kd) torjuu Euroopan parlamentin puhemiehen Jerzy Buzekin ehdotuksen valita komissio parlamentin jäsenistä ja muuttaa sen luonne EU:n hallitukseksi.
– Buzekin malli suosisi suuria jäsenmaita. On tärkeää, että jokaisella jäsenmaalla tulevaisuudessakin on oma komissaarinsa ja että komissio toimii jatkossakin virkamieselimenä, joka tekee lainsäädäntöehdotuksia ja valvoo lainsäädännön toimeenpanoa. Euroopan parlamentissa ei ole hallituspuolue-oppositiopuolue asetelmaa. Se on hyvä, koska ratkaisuihin voidaan etsiä enemmistöjä asiakohtaisesti, kommentoi Essayah.

Buzek ehdotti keskiviikon Helsingin Sanomissa myös komission puheenjohtajan valitsemista suoralla koko Euroopan laajuisella kansanvaalilla ja hänen valtansa lisäämistä antamalla hänelle myös EU:n huippukokouksen puheenjohtajan tehtävät.
– Tällainen superpoliitikko vastaisi lähes USA:n presidenttiä ja tulisi aina väkirikkaimmista maista, tyrmää Essayah.

Hän pitää kuitenkin myönteisenä, että Suomessa tulee esiin, kuinka laaja kannatus Euroopan parlamentissa löytyy kaikenlaisille esityksille, joilla harpattaisiin liittovaltion suuntaan. Lisäksi talouden syöksykierteessä ajetaan ratkaisuja, joissa velka tulee tavalla tai toisella yhteisvastuuseen.

– Näin tapahtuu eurobondienkin kohdalla, joita komissio esittää. Ne voivat saada enemmistön parlamentissa, koska täällä enemmistönä ovat saajamaiden edustajat. Asiansa paremmin hoitaneiden maiden keskuudessa on jakolinja.

– Saksalla ja Suomella on paljon hävittävää velkojen yhteisvastuissa. Joudumme yhä enemmän maksumiehiksi, kun korkotasomme nousee. Vastaavasti saajamailta vähenee pakko alkaa hoitaa talouttaan paremmin. Tätä askelta liittovaltion suuntaan Suomen hallitus on tähän asti vastustanut, muistuttaa Sari Essayah.

Mieluummin lisää ”luottoluokitus”-meppejä

Kirjoitettu kirjoittajana

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin esitys lisätä valtaa parhaan eli kolmen A:n luottoluokituksen omaaville maille ei ole saanut järin innostunutta vastaanottoa. Vaikka nettomaksajamaiden äänen parempi kuuluminen talouspoliittisessa päätöksenteossa on aivan oikeutettu vaatimus, Stubb käärii tämänkin esityksen federalistiseen pakettiin.

Euroalueen kuuden maan, joilla on kolmen A:n luottoluokitus, tulisi hänen mukaansa tiivistää talouspolitiikkansa yhtenäiseksi. Ajatus on outo. Tähän mennessä talouden ohjaukseen liittyvää lainsäädäntöä on kehitetty siltä pohjalta, että nimenomaan talouden vastuullinen hoito takaa päätösvallan pysymisen omissa käsissä ilman joutumista komission ohjaukseen. Nämä kuusi maata muodostaisivatkin tulevan liittovaltion ytimen. Lisäksi Stubb haluaa EU:lle varsinaisen ”super”-presidentin, kun neuvoston, euromaiden ja komission puheenjohtajuudet lykättäisiin yhden ihmisen hoitoon. Siinä sitä olisi varsinainen ”piällysmiesten piällysmies”.

Stubbin esitys kiinnittää kyllä huomiota aivan oikeaan ongelmaan eli nettomaksajien – ja saajien valtasuhteiden vääristymiseen. Tämä vääristymä alkaa näkyä mm. Euroopan parlamentin päätöslauselmissa. Velkaantuneimpien jäsenmaiden mepit tulevat myös väkirikkaimmista maista ja muodostavat näin enemmistön eri poliittisissa ryhmissä. He ajavat innolla lisää yhteistä velkaa mm. eurobondien ja uusien rahastojen muodossa sekä kasvattamalla EU:n budjettia.

Talouskuria ajavat mepit tulevat taas Saksaa lukuun ottamatta vähäväkisimmistä jäsenmaista eli numeraalisesti me nettomaksajamaiden mepit olemme alakynnessä. Tulevaisuudessa tämä suhdeluku heikkenee jokaisen uuden EU-jäsenmaan myötä. Tämä asetelma muodostaa jatkossa yhä suuremman haasteen, kun parlamentin kantoja talouspäätöksiin muodostetaan nettosaajien johdolla.

Eurovaalien uudistamiseksi EU-parlamentissa on väläytelty varsin lennokkaita ajatuksia mm. yleiseurooppalaisia vaalilistoja, joilta valittaisiin jatkossa 25 parlamentin jäsentä. Esitys vääristäisi suurten ja pienten jäsenmaiden suhteita, sillä yhden ”yleiseurooppalaisen” mepin valintaan tarvittaisiin n. 20 miljoonaa ääntä. Mieluummin heittäisin ajatuksena kehään, että seuraavissa EU-vaaleissa parhaimman luottoluokituksen saaneet maat saisivat lisäpaikkoja parlamenttiin – olkoot sitten vaikka kolmen A:n meppejä!

Essayah: Mieluummin lisää ”luottoluokitus” -meppejä

Kirjoitettu kirjoittajana

Europarlamentaarikko Sari Essayah (KD, EPP) pitää Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin esitystä lisätä valtaa parhaan eli kolmen A:n luottoluokituksen omaaville maille oikeutettuna, mutta harmittelee johtopäätöksiä ja ehdottaa itse ”luottoluokitus”-meppejä.
– Nettomaksajamaiden äänen parempi kuuluminen talouspoliittisessa päätöksenteossa on aivan oikeutettu vaatimus, mutta Stubb käärii tämänkin esityksen federalistiseen pakettiin.

Stubbin mukaan euroalueen kuuden maan, joilla on kolmen A:n luottoluokitus, tulisi tiivistää talouspolitiikkansa yhtenäiseksi.
– Ajatus on outo. Tähän mennessä talouden ohjaukseen liittyvää lainsäädäntöä on kehitetty siltä pohjalta, että nimenomaan talouden vastuullinen hoito takaa päätösvallan pysymisen omissa käsissä ilman joutumista komission ohjaukseen. Nämä kuusi maata muodostaisivatkin federalistien tulevan liittovaltion ytimen, arvostelee Essayah.

Essayah´n mukaan Stubbin esitys kiinnittää kyllä huomiota aivan oikeaan ongelmaan eli nettomaksajien – ja saajien valtasuhteiden vääristymiseen. Essayah´n mukaan tämä vääristymä alkaa näkyä mm. Euroopan parlamentin päätöslauselmissa.
– Velkaantuneimpien jäsenmaiden mepit tulevat myös Saksaa lukuun ottamatta väkirikkaimmista maista ja muodostavat näin enemmistön eri poliittisissa ryhmissä. He ajavat innolla lisää yhteistä velkaa mm. eurobondien ja uusien rahastojen muodossa sekä kasvattamalla EU:n budjettia, toteaa Essayah.

Essayah´n mukaan tämä asetelma muodostaa jatkossa yhä suuremman haasteen, kun parlamentin kantoja talouspäätöksiin muodostetaan nettosaajien johdolla. Essayah muistutti, että parlamentissa on ollut esillä ajatus eurovaalien uudistamisesta mm. yleiseurooppalaisilla vaalilistoilla, jotka saattaisivat vääristää puolestaan pienten ja suurten jäsenmaiden valtasuhteita.
– Eurovaalien uudistamiseksi EU-parlamentissa on väläytelty varsin lennokkaita ajatuksia. Mieluummin heittäisin ajatuksena kehään, että seuraavissa EU-vaaleissa parhaimman luottoluokituksen saaneet maat saisivat lisäpaikkoja parlamenttiin – olkoot sitten vaikka kolmen A:n meppejä, esitti Essayah.

 

Avustusjärjestelyn uskottavuus koetuksella

Kirjoitettu kirjoittajana

Eurooppa on paniikissa. Useampi maa horjuu taloudellisen kriisin partaalla. Pankkisektori on vakavissa vaikeuksissa ja ratkaisut myöhässä. Maailman johtavien talousmahtien G-20 kokous päättyi sekavissa tunnelmissa, sillä valtionpäämiehet eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, miten Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) voitaisiin käyttää euroalueen tukemiseen.

Miten tähän tilanteeseen on tultu? Euron ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun sen takeeksi solmittua kasvu- ja vakaussopimusta ei enää noudatettu, ja jäsenmaiden velkaantumiset karkasivat holtittomille urille. Kreikan tilastopimittelyyn taas mikään taho ei ollut varautunut.

Velkaantumisesta ei pidä syyttää yksin USA:n asuntomarkkinoiden kuplasta 2008 alkanutta finanssikriisiä. Vuosien ajan hallitukset jäsenmaissa ovat halunneet miellyttää äänestäjiä ja ikäviä talouspäätöksiä on lykätty eikä edes talouskasvun vuosina ole laitettu tarpeeksi syrjään pahan päivän varalta. Näin myös Suomessa, vaikka tilanteemme on toki parempi useimpiin euromaihin verrattuna.

Maksukyvyttömyyden uhkaamia maita on pyritty auttamaan rakentamalla pelastuspaketteja rahoitusvakausvälineen kautta, jota euromaat rahoittavat ja takaavat. Kuitenkaan nämä erilaiset pelastuspaketit, väliaikaiset ja pysyvät mekanismit eivät ole palauttaneet rahoitusmarkkinoiden luottamusta. Velkainstrumentit kun eivät poista ongelmamaiden holtittomia alijäämiä. Avustusjärjestelyn uskottavuus on koetuksella myös siksi, että takaajina on euromaita, joiden oma velkaisuus ylittää niiden BKT:n ja valtiontalous on pakkasella.

Talouskriisin myötä on myös alkanut talouspolitiikan vahvempi yhteinen ohjaus. Se sisältää osin sinällään kannatettavia toimia esimerkiksi finanssimarkkinoiden ja rahoitusinstrumenttien tiukempaa sääntelyä ja parempaa valvontaa sekä esityksiä pankkisektorin suuremmasta vastuusta kriisien hoidossa. Samoin osalla taloushallintopaketin esityksistä halutaan – aivan oikein – tehostaa voimassa olevan vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista. Kuitenkin mukana on esityksiä, joilla otetaan askeleita yhä syvempään talousintegraatioon ja liittovaltiokehitykseen.

Nyt taloushallintopaketti keskittää talouspolitiikan ohjauksen komission käsiin. Komissiolle on ehdotettu mm. vapaa toimivalta taloutta seuraavien indikaattoreiden valinnassa ja tunnuslukujen arvioinnissa sanktiointia myöden. On aivan selvä, että jos ns. kilpailukykyseurantaan valitaan palkka- ja hintakehityksen tunnuslukuja, nämä pitävät sisällään poliittisia valintoja. Kun pohjoismaisen mallin kilpailukyky ei ole koskaan perustunut alhaisiin työvoimakustannuksiin ja ohueen julkiseen sektoriin, niin tiedossa voi olla meille kylmää kyytiä. Voidaan myös kyseenalaistaa, miten hallituksia saadaan sanktioida esimerkiksi työmarkkinaosapuolten palkkasopimuksista tai vaihtotaseen alijäämistä? Tämä on suuri periaatteellinen päätös, sillä tähän mennessä budjettipolitiikka on ollut kansallisessa päätäntävallassa.

Talouspolitiikan syvenevää integraatiota on tarkasteltava paitsi suvereniteetin myös demokratian näkökulmasta. Jos jäsenvaltioista tulee vahvan ohjauksen ja sanktioinnin kautta komission käskyläisiä ja sen talouspolitiikan myötäjuoksijoita, onko jatkossa väliä, minkä värisiä hallituksia jäsenmaihin äänestetään? Kansalaisten kokemus siitä, ettei oikeasti voi vaikuttaa politiikan suuntaan vaan valta on keskittynyt harvoille ja avoimuus puuttuu, voi pahimmillaan johtaa vakaviin seurauksiin yhteiskunnassa. Koen siksi, että keskustelu EU:n kehityksestä ja maamme suunnasta siinä kuuluu myös presidentinvaaleihin.