Ajankohtaista

RSS

Essayah: Uskontojen välistä dialogia tarvitaan

Euroopan parlamentti hyväksyi viime viikolla Strasbourgin täysistunnossa päätöslauselman, jossa nostettiin esille kiireellisenä ihmisoikeusvetoomuksena kristittyjen vaino useissa Lähi-idän maissa.

”Pidän tärkeänä, että Euroopan parlamentti uskaltaa korottaa äänensä kristityn vähemmistön puolesta Lähi-idässä. EU on pelännyt leimautumista ’kristittyjen maiden klubiksi’, ja poliittisen korrektiuden nimissä on liian usein vaiettu. Kristinuskon syntysijoilla on kuitenkin menossa kehityskulku, jossa kristityt joutuvat jatkuvan vainon ja painostuksen takia jättämään kotinsa ja pakenemaan – tai vielä pahempaa, heitä vangitaan ja kidutetaan tai surmataan kirkkoihinsa”, totesi europarlamentaarikko Sari Essayah (kd), joka oli yksi päätöslauselmaehdotuksen allekirjoittajista.

Päätöslauselmassa nostettiin esille erityisesti Syyrian Maalaulassa Mar Taklan luostariin taistelujen keskelle eristyksiin jääneet 40 nunnaa ja orpoa lasta, samoin Pakistanin Peshawarissa kirkkoon tehdyssä itsemurhapommi-iskussa 78 kuollutta ja yli 100 haavoittunutta, sekä vedottiin iranilaisen pastori Saeed Abedinin puolesta, joka on tuomittu 8 vuodeksi vankeuteen.

Sari Essayah osallistuu tällä viikolla Euroopan parlamentin EPP-ryhmän järjestämään uskontojen väliseen dialogiin Kyproksella.

”Dialogin aiheena tänä vuonna on ’Uskonnot rauhanrakennuksessa ja konfliktien ratkaisussa Välimeren alueella’. Tällaisena aikana dialogia todella tarvitaan, ja varmasti enemmän kuin koskaan on paikallaan arvioida, miten uskonnolliset yhteisöt saadaan työskentelemään yhteiskuntien kehittämisen ja rauhallisen rinnakkaiselon hyväksi. Mukana ovat eri kristittyjen kirkkojen lisäksi myös muslimi- ja juutalaisyhteisöjen edustajat”, kertoo Essayah.

Anita Hyttinen: Liikunta lapsesta alkaen kansanterveydellisesti tärkeää

Anita Hyttinen: Liikunta lapsesta alkaen kansanterveydellisesti tärkeää

Olin Hämeenlinnassa Sarilta kysynyt, milloin taas tulet ”meillä” käymään. Sarin seuraava vierailu Pohjois-Savoon osui samalle viikonlopulle, kun Pieksämäellä juostiin hyvän ystäväni alulle panemaa ja hänen nimeään kantavaa Osmon superhölkkää. Vaikka juoksu ei ihan ”meillä” Leppävirralla ollut, oli se lähellä ja ryhdyin toimeen, että edes joku oranssipaitainen Sarin tiimiläinen tulisi juoksemaan. Soitin Pieksämäen KD osaston puheenjohtajalle Antti Kivimäelle ja hän lupasi laittaa itsensä likoon. Yksi Leppävirran valtuutettu oli myös luvannut juosta, jos selkä antaa periksi, mutta kipu selässä äityi niin pahaksi ettei se onnistunut. Näinpä me kolmestaan juostiin lenkki läpi.

Tämänvuotinen tapahtuma oli vielä 40-vuotisjuhlajuoksu, joten Sarin mukana olo juhlisti sen hienosti. Ilma oli juoksuun mahtava – kun vain minun jalat olisivat jaksaneet loppuun asti. Yhdessä juosten taipaleemme aloitimme, mutta vaikka olin rasittavimmat puntti ja hyppelyharjoitukset jättänyt edellisviikolta tekemättä, alkoivat jalat painaa puolessavälissä. Vaikka viime kilometrillä Pieksäjärven rantaa juostessani näin Sarin ja Antin parinsadan metrin päässä, eivät jalkani suostuneet ottamaan spurttia, vaan ne painoivat sata kiloa kappale. Maaliin päästiin ja kyllä se on niin, että yhdessä tekeminen ja oleminen on todella virkistävää, kun aina saa treenejä paahtaa suurimmaksi osaksi yksin.

Kannustankin kaikkia kuntoilemaan talven aikana – jotta kun kevät koittaa, voimme yhdessä suurella jopukolla lähteä Sarin mukaan kannustamaan häntä juosten uuteen EU-kauteen. Lisäksi kehotan kaikkia oranssipaitoja käyttämään jo talven aikana paitojaan aina esim. kuntosalilla tai ohjatuissa jumpissa, jolloin me näymme ja Sari saa ansaitsemaansa huomiota vaalia varten.

Kannan suurta huolta lastemme liikunnasta ja liikkumisesta. Toivon, että ministerimme kantaisi yhtä suurta huolta lasten liikuntatuntien säilymisestä kouluissa kuin hän on kantanut huolta uskontotuntien lukujärjestyksessä säilymisestä. Surukseni havaitsin koulun alettua pienimmäiseni viikkotunneista liikunnan vähentyneen yhdellä tunnilla ollen nyt vain kaksi yksöistuntia. Kun vielä tiedämme, että monille lapsille liikkuminen koulussa on ainut mahdollisuus, on se näin ollen liian vähän. Alku terveelle elämälle luodaan lapsuudessa ja siitä koituu pelkkää säästöä kansanterveydellisesti. Olemme lukeneet lehdistä, että pojat menevät nykyään armeijaan niin, että heidät on aluksi laitettava kunnonkohotuskuurille, jotta he jaksavat fyysisesti armeijan läpi. Lisäksi ala-asteikäisten jo selvästi ylipainoisten lapsien joukko on lisääntynyt. Näihin faktoihin vedoten Sari on oikealla asialla kampanjassaan.

Hyvää syksyä ja tulevaa talvea kaikille oranssipaidoille. Pidetään kunnostamme huolta ja keväällä innolla mukaan juoksutapahtumiin.

Anita Hyttinen
Leppävirta

Antti Kivimäki: Osmon hölkästä uusi alku lenkkeilemiseen

Antti Kivimäki: Osmon hölkästä uusi alku lenkkeilemiseen

Havahduin koko tähän juoksutapahtumaan vasta kolme viikkoa ennen Osmon Superhölkkää Pieksämäellä 6.10. Hyttisen Anita soitti minulle ja sanoi Sarin jo ilmoittautuneen tapahtumaan. Samalla Anita pyysi minua mukaan juoksemaan Sarin tiimissä.

Olin harrastanut juoksua omaksi ilokseni kovastikin joskus 2004-2007. Sitten homma oli vain hiipunut ja juoksu jäi pikkuhiljaa kokonaan pois kuvioista. Tänä vuonna en ollut juossut lenkkiäkään. Nyt siis tilaisuus tarjoutui juoksemisen uudelleenaloittamiseen.

Ilmoittauduin Osmon Hölkkään ja päätin alkaa harjoitella. Aluksi tein muutaman hyvin lyhyen ja hitaan lenkin, puolituntisia (varmuuden vuoksi 13-vuotiaan tyttäreni kanssa). Sitten pistelin muutaman kolmevarttisen. Ennen Osmoa kerkesin juosta vielä kolme tunnin mittaista lenkkiä. Tämän lyhyen harjoittelujakson perusteella tiesin jaksavani juosta tuon 10,5 km lenkin omaa vauhtiani, joka on 6 min./km.

Osmon juoksu toteutui osaltani suunnitelman mukaan. Matka taittui suhteellisen mukavasti, noin 6 min./km vauhtia. Pysyin Sarin tahdissa mukana. Edes edellisen päivän Joensuussa pelaamani lentopalloturnaus ei tuntunut painavan jaloissa paljoa (ainakaan juoksun aikana!).

Aiemmat juoksukokemukset lenkkikaverin kanssa ovat osoittaneet, että on helpompi juosta toisen kanssa kuin puurtaa yksinään, varsinkin jos matka alkaa painaa. Kun vauhdin pitää sellaisena, että pystyy myös puhumaan juostessa ei mene ainakaan liian lujaa. Ei se matka tapa vaan vauhti.

Juoksemista aion jatkaa tämänkin kokemuksen innoittamana. Vuosia sitten juoksin myös talvella. No, jos kelit sallivat niin mikä ettei, aika näyttää. Mielessä siintää jo ensi vuoden toukokuussa järjestettävä juoksutapahtuma Helsingissä, jonne oranssiväen on tarkoitus tehdä isompi porukkajuoksu.

Antti Kivimäki
KD Pieksämäki pj.

Pieksämäen Lehti: Sari Essayah korostaa urheiluseurojen avainasemaa

Pieksämäen Lehti: Sari Essayah korostaa urheiluseurojen avainasemaa

Kilpakävelyn Euroopan- ja maailmanmestari Sari Essayah nauraa kysymykselle, että olisiko hän kävellyt nopeammin kympin lenkin kuin Osmon superilla juoksi. Hänen mukaan nyt ei ollut kysymys ajasta vaan mukavasta lenkistä hyvässä seurassa. ….

Suomalaisen yleisurheilun tilaa Essayah on seurannut aivan läheltä Yleisurheilun tukisäätiön puitteissa sekä kansainvälistän asioiden valiokunnassa. …

Essayahin mukaan tärkeämpää on saada urheilulle ohjattava raha sinne, missä sitä eniten tarvitaan eli mahdollisimman lähelle itse urheilijoita. Tämä tarkoittaa mm. tuen kohdistamista tarkemmin urheiluseuroille. Urheilurakenteiden purkaminen ei saa olla itsetarkoitus, jonka avulla itse tärkein asia eli urheilun tuli jää taka-alalle.

Lue Tuomo Toppisen koko artikkeli 7.10.2013 Pieksämäen lehdessä tästä.

Kielellinen esteettömyys yhteiskunnallisen osallistumisen lähtökohta

– Kuurojen kielellisten oikeuksien toteutuminen on edellytys tasavertaisuuden saavuttamiselle eri elämän aloilla, muistutti Europarlamentaarikko Sari Essayah Kuurojen liiton Itä- ja Pohjois-Suomen aluekehittämispäivillä 4.10. Kuopiossa.
– Kuntien talouden edelleen kiristyessä ja kuntaliitosten muokatessa aiempia palvelurakenteita on korostettava, että peruspalvelujen on oltava yhdenvertaisesti saatavilla kaikille kansalaisille kotipaikkakunnasta riippumatta.

Uusien viestintäkeinojen käyttäminen palvelujen tarjonnassa, kuten monipuoliset verkko- ja mobiilipalvelut, helpottavat kuurojen henkilöiden arkea ja palvelujen saatavuutta.
– Tämä ei saa merkitä sitä, että viittomakielisiä palveluja ryhdyttäisiin karsimaan. Niitä on edelleen kehitettävä ja saatavilla olevista viittomakielisistä palveluista on saatava tietoa helposti ja kootusti.

Essayah rohkaisi niin paikallis- kuin valtakunnallisellakin tasoilla kuuroja ja heidän yhdistyksiään entistä aktiivisempaan yhteydenpitoon päättäjien kanssa sekä osallistumaan itse ehdokkaina vaaleihin.
– Tiiviin yhteydenpidon kautta viittomakielisten tarpeet tulevat paremmin ymmärretyiksi niin kunnan kuin valtionhallinnossakin sekä EU-tasolla. Kun kuurojen edustajat tapaavat esimerkiksi kunnan perusturvalautakunnan jäseniä henkilökohtaisesti, on sillä enemmän vaikuttavuutta kuin kirjallisilla kannanotoilla.

Essayah korosti, että kielellinen esteettömyys on yhteiskunnallisen osallistumisen välttämätön lähtökohta. Kielivähemmistöjen oikeuksista on pidettävä kiinni.
– Sosiaalinen media on tarjonnut viittomakielisille uudenlaisen luontevan yhteydenpito ja vuorovaikutuskanavan myös poliitikkoihin ja mediaan. Toiminnanjohtaja Markku Jokinen on erinomainen esimerkki yhteiskunnallisesta vaikuttajasta, joka aktiivisesti viestii ja kommunikoi tehokkaasti twitterin kautta sosiaalisessa mediassa.

Essayah kiitteli kollegaansa Adam Kosaa erittäin esimerkillisestä, aktiivisesti ja Euroopan parlamentissa muiden meppien arvostuksen saaneesta työstä paitsi kuurojen niin myös eri vammaisryhmien yhteiskunnallisen aseman edistämisestä.

Essayah: Vaarallisia aineita koskevat työsuojeludirektiivit uusittava

Essayah: Vaarallisia aineita koskevat työsuojeludirektiivit uusittava

”Vaarallisia aineita koskevat työsuojeludirektiivit on syytä päivittää”, totesi europarlamentaarikko Sari Essayah torstaina, kun hänen mietintönsä vaarallisten aineiden luokituksesta ja merkinnöistä hyväksyttiin Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunnassa.

Essayah’n laatimassa mietinnössä muutettiin viisi vanhan työsuojeludirektiiviä yhteneväisiksi YK:n maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetun luokitus- ja merkintäjärjestelmän kanssa.

EU:ssa on voimassa jo viisi aiempaa aiheeseen liittyvää direktiiviä, jotka koskevat turvallisuus- ja terveysmerkkejä, raskaana olevien ja imettävien työntekijöiden suojelua, nuorten työntekijöiden suojelua, työntekijöiden suojelua kemiallisilta tekijöiltä sekä suojelua syöpää ja geenimuunnoksia aiheuttavilta aineilta.

Essayah muistuttaa, että direktiivit ovat eri ajoilta ja hyvin eritasoisia. ”Olisi hyvä, että ne päivitettäisiin nykyisen tekniikan kehityksen mukaisiksi myös muulta sisällöltään, kuten mietinnössäni vaaditaan.”

”Parasta olisi, jos direktiivit koottaisiin yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa eri erityissuojelua vaativat ryhmät otettaisiin erikseen huomioon. Tällöin myös työsuojelun tasoa voitaisiin parantaa”, toivoo Sari Essayah.

”Angie” jatkaa

Saksan liittopäivävaalit eivät tarjonneet erityisiä yllätyksiä, vaikka Kristillisdemokraatit ottivat historiallisen suuren vaalivoiton. Hyvää menestystä ennakoi jo baijerilaisen sisarpuolueen kristillis-sosiaalisen unionin tulos vahvalla kannatusalueellaan aiemmin viime viikolla. Myös Euroopan Parlamentissa oli nähtävissä kuinka luottavaisin mielin oman ryhmäni CDU:n kollegat suuntasivat viikonlopun vaaliavuksi; ei hermoilua eikä jännittämistä – Angie hoitaisi homman! Sisarpuolue saakin kiittää hyvästä menestyksestä paitsi Saksan vakaata taloutta ja hyvää työllisyyttä myös Merkelin henkilökohtaista karismaa ja suosiota.

Euroopan Parlamentissa on totuttu, että valtionpäämiehet ympäri maailman käyvät pitämässä puheita. Silti Merkelin taannoinen vierailu sai kokoussalin seinät pullistelemaan, vaikka tilaisuuteen oli pääsy vain mepeillä. Kaikki halusivat kuulla, mitä Euroopan vaikutusvaltaisimmalla poliitikolla on sanottavaa. Ei niin erityistä, mutta kun koko euro-alueen uskottavuus lepää Saksan harteilla, niin liitokansleria kuunnellaan. Ulkoinen habitus ei yllätyksiä tarjoa; Merkelin tavaramerkki on samalla leikkauksella tehdyt eriväriset jakut. Hän haluaa, että ihmiset puhuvat siitä, mitä hän sanoo eikä siitä, mitä hänellä on päällään.

Oikeastaan vaali-illan ainut pohdinta keskittyi siihen, minkä puolueen kanssa hallituskoalitiota tulisi rakentaa. Hallituskumppani Liberaalidemokraatit näytti jäävän alle 5 %:n äänikynnyksen ja tippuvan kokonaan liittopäiviltä. SDP:n tuloskaan ei ollut aivan odotettu, joten Steinbrück totesikin viisaasti pallon olevan nyt Merkelillä. Demarit on koko oppositiotaipaleen ollut varsin vaisu. He olivat sorvaamassa edellisessä hallituksessa niin maltillisen palkkaratkaisun kuin työelämän rakenneuudistukset, joten hallitusta on ollut vaikea haastaa niiden läpiviennistä. Muilla puolueilla oli omat haasteensa; Vihreät rämpi vaaleissa pedofiliakohussa, Liberaalidemokraatit romahtivat ja vasemmistopuolue Linkeä kukaan ei oikeistojohtoiseen hallitusvastuuseen odota.

Vaihtoehto Saksalle – puolueen menestystä moni odotti, mutta sen vakaan talouspolitiikan agenda oli liian lähellä Kristillisdemokraattien politiikan ydintä. Osin kilpailtiin samoista äänistä eikä pelkkä Saksan markan agenda riittänyt vakuuttamaan äänestäjiä. Ensi kevään EU-vaaleissa voi olla jo toisin, jos teemat kirkastuvat ja CDU:n EU-politiikka pystytään uskottavasti haastamaan.

Vaaleissa oli muutenkin vaikea nähdä erityisiä repäisyjä tai ulostuloja; monissa asioissa saksalaiset puolueet ovat ajautuneet samaan konsensusuomaan. Esimerkiksi energiapolitiikassa on toistaiseksi sitouduttu ydinvoimasta luopumiseen ja tuntuvaan uusiutuvien energiamuotojen tukemiseen, mutta soraääniä voi ilmaantua mikäli kustannustaso alkaa vaikuttaa kilpailukykyyn. Tässä onkin nähty Vaihtoehto Saksalle – puolueen mahdollinen seuraava teema.

Miksi sitten Suomessa kannattaa seurata Saksan politiikkaa? Saksa on suurin ja vakain euro-talous, jonka linjaukset vaikuttavat koko EU-politiikan suuntaan. Tuleeko eurobondeja, kasvaako yhteisvastuu, leikataanko Kreikan velkoja vai sorvataanko lisää tukipaketteja? Tästä kaikesta päätetään ensin Berliinissä ja sitten muualla.

Essayah: EU:n tulevaisuus suuresti kiinni Saksan ratkaisuista

Europarlamentaarikko Sari Essayah (KD, EPP) onnittelee Saksan kristillisdemokraatteja historiallisen suuresta vaalivoitosta.
– Sisarpuolue saa kiittää hyvästä menestyksestä paitsi Saksan vakaata taloutta ja hyvää työllisyyttä myös Merkelin henkilökohtaista karismaa ja suosiota. Muutoin Saksan liittopäivävaalit eivät tarjonneet erityisiä yllätyksiä.

– Merkelin taannoista puhetta Euroopan parlamentin istunnossa kuunneltiin huolella, koska koko euro-alueen uskottavuus lepää Saksan harteilla. Saksa on suurin ja vakain euro-talous, jonka linjaukset vaikuttavat koko EU-politiikan suuntaan. Tuleeko eurobondeja, kasvaako yhteisvastuu, leikataanko Kreikan velkoja vai sorvataanko lisää tukipaketteja? Tästä kaikesta päätetään ensin Berliinissä ja sitten muualla. Saksan politiikkaa kannattaa seurata tästä näkökulmasta, Essayah toteaa.

– Nyt saamme seurata, millaista hallituskoalitiota tulisi rakentaa. SDP:n tulos ei ollut aivan odotettu, joten Steinbrück totesikin viisaasti pallon olevan nyt Merkelillä. Vihreät rämpi vaaleissa pedofiliakohussa, Liberaalidemokraatit romahtivat ja vasemmistopuolue Linkeä kukaan ei oikeistojohtoiseen hallitusvastuuseen odota. Vaihtoehto Saksalle – puolueen menestystä moni odotti, mutta sen vakaan talouspolitiikan agenda oli liian lähellä Kristillisdemokraattien politiikan ydintä.

 

Mennäänkö metsään?

EU-jäsenyyden alusta lähtien suomalaisille on ollut tärkeää säilyttää metsäpolitiikka kansallisessa päätösvallassa. ”Brysseliä” ei ole kaivattu sotkeentumaan kestävään metsäpolitiikkaamme, jossa on ollut tilaa suojelun ja jokamiehen oikeuksien lisäksi metsä- ja biotalouden tarpeille. Pitkin matkaa on ollut pakko huomata, että EU:n ilmasto-, ympäristö- ja energiapolitiikat vaikuttavat yhä vahvemmin metsiemme monimuotoiseen käyttöön. Halusimme tai emme, EU on luikerrellut metsäpolitiikkaan takaoven kautta.

Viime istuntoviikolla Strasbourgissa käsittelimme Suomen kannalta merkittävän direktiivin epäsuoran maankäytön vaikutuksista biopolttoaineiden tuotantoon (ILUC). Parlamentin kannassa pystyttiin puolustamaan kestävän metsätalouden periaatteita ja puun jalostusarvon huomioimista. Bioenergiaa ei pidä jatkossa valmistaa niinkään ruuasta, vaan suunnata panostukset mm. jätteistä ja metsätähteistä ja sivuvirroista valmistettaviin toisen sukupolven biopolttoaineisiin, joissa Suomella on mahdollisuus nousta innovaatiojohtajaksi. Myös raskas ja byrokraattinen kestävyyskriteerien verifiointijärjestelmä torjuttiin.

Erävoitosta huolimatta työn alla on esitys biomassa kestävyyskriteereistä, joka voi huonosti muotoiltuna antaa komission käsiin paljon valtaa metsänkäytöstä. Suomi on suhtautunut kriittisesti sellaisen kestävän käytön sertifiointiin, jossa mennään raaka-aine erien metsätilakohtaiseen raportointiin. Vaikka uutisankkana esiintyneeseen sauna-klapien sääntelyyn asti ei olla menossa, niin tiedossa olisi massiivinen ja kallis byrokratia. Kestävyyttä on meillä perinteisesti tarkasteltu maa- ja aluekohtaisesti, jolloin on pidetty huolta riittävästä suojelupinta-alasta ja arvokkaiden metsätyyppien säilyttämisestä. Myös olemassa olevia todentamisjärjestelmiä olisi voitava hyödyntää. Komissio haluaisi jatkossa ohjailla keinoja, joilla jäsenmaat pyrkivät kansallisiin bioenergiatavoitteisiin. Tähän esitykseen vaikuttaminen ja tarvittavien muutosten aikaansaaminen on suomalaistoimijoille EU:ssa varmaankin loppukauden tärkeimpiä tehtäviä.

Kolmaskin metsätaloutta säätelevä paperi eli EU:n uusi metsästrategia on jo valmiina, mutta ilmeisesti komission politiikkaosastojen väliset näkemyserot ovat jarruttaneet sen julkaisua.

Olin heinäkuussa tilaisuudessa, jossa sitä komission virkamiehen toimesta raotettiin, mutta yksityiskohdat jäivät piiloon. Tuskin kenelläkään on mitään sitä yleistavoitetta vastaan, että kaikkia EU:n alueen metsiä hoidetaan kestävän metsänhoidon periaattein vuoteen 2020 mennessä. Miten sitten ”kestävä metsänhoito” määritellään ja mitä ”periaatteet” käytännössä ovat, aiheuttaakin jo erimielisyyttä paitsi jäsenmaiden myös yksityisten ja julkisten metsänomistajien, ympäristöjärjestöjen, teollisuuden ja tutkijoiden keskuudessa.

Metsäteollisuus on Suomessa kokenut valtavia mullistuksia ja globaali kilpailutilanne on ajanut saneerauksiin ja irtisanomisiin. Kaikesta huolimatta metsät ovat meille edelleenkin ”Pohjolan vihreä kulta” ja biotalouden kautta merkittävä resurssi ehkäpä valmisteina, joita ei ole vielä edes keksitty. Siksi metsäpolitiikan kaitseminen pitää olla EU-politiikkamme prioriteetteja – näissä asioissa ei ole vara ”mennä metsään”!

Kolumni Savon Sanomissa 21.9.2013