Ajankohtaista

RSS

Essayah: Camp Ashraf in Iraq must be protected

Kirjoitettu kirjoittajana

MEP Sari Essayah (EPP) participated in an urgency session of the European Parliament’s ”Friends of a Free Iran” (FOFI) intergroup last week. The session which focused on the situation of Camp AshrafinIraq was attended by a large number of MEPs.

CampAshrafhas for decades been home to around 3400 members and supporters of the Iranian opposition but recent events have seen the safety of the area and its residents seriously jeopardised. In particular, it is feared that the recent withdrawal of US forces from the area will place Ashraf residents under serious danger.Camp Ashraf has systematically been targeted  by the Iranian regime in its campaign against the Iranian opposition movement.

Sari Essayah appealed to the Finnish minister of foreign affairs Alexander Stubb as well as both the Iranian and Iraqi embassies in Finlandi n this matter.

“It is of paramount importance thatCampAshrafand its residents are protected and that the international community does all that it can in this regard. I have called forCampAshrafto be protected by both UN and US forces until a new government is formed in Iraq. This is vitally important in order to prevent further attacks on Ashraf,” commented Essayah.

Many residents of CampAshrafare committed to democratic change inIran. Protecting Camp Ashraf is therefore not only necessary for the safety of the residents but it is also of fundamental importance in defending democracy more generally.

Ytimessä Pyhän kosketus

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomen kesä on erilaisten tapahtumien ähkyaikaa. Kulttuuririentoa ja kesäjuhlaa löytyy joka lähtöön, mikä ei ole lyhyen suven aikana ihmekään. Suuret hengelliset kesäjuhlat ovat sen sijaan perinne, jolle ei löydy vertaa muualta maailmasta. Eri puolille Suomea jalkautuvat kirkkokunnat ja herätysliikkeet kokoavat vuodesta toiseen kesäjuhlien suurimpia kävijämääriä; harva sekulaari tapahtuma voi luottaa 15 000 – 30 000 uskolliseen vakiovierailijaan.

Luulisi tutkivalle journalismille siis löytyvän pohdittavaa siitä, mitä uskovaiset kesäjuhliltaan hakevat ja millaista ohjelmatarjontaa on luvassa. Mutta kuten tunnettua: siinä missä media yksityiskohtaisesti raportoi rocktapahtumien vetonaulabändit levymyynteineen, se kuittaa hengellisten kesäjuhlien annin syödyillä hernekeittolitroilla ja ahmituilla makkaramäärillä.  Lieneekö sitten liian pelottava uutinen kertoa totuus: kymmenet tuhannet ihmiset risteilevät Suomen suvessa kokeakseen Pyhän kosketusta ja yhteenkuuluvuutta.

Oma juhannuskonferenssimme on vuosien saatossa kasvanut yhdeksi merkittävimmistä hengellisistä kesäjuhlista, joka monipuolisella ohjelmallaan ja oheistoiminnoillaan tarjoaa myös näyteikkunan herätysliikkeen toiminnan eri muotoihin.  Pääasiana on pidetty, että juhlien hengellinen anti olisi kaikkien saavutettavissa. Niinpä omaa ohjelmaa on suunnattu eri-ikäisille ja aiheisiin pureuduttu erityisteemojen kautta. Konferenssi on säilyttänyt vetovoimansa, koska aina on onnistuttu tavoittamaan uudet sukupolvet samalla kun perinteitäkin on vaalittu.

Kansainvälisyys näkyy paitsi lähetystyön niin myös puhujavieraiden kautta. Helluntailiikkeen maailmanlaajuisuus korostuu useimmiten kuitenkin valtamerten takaa tuotujen vieraiden kautta kuin eurooppalaisen helluntailaisuuden arkipäivästä kertoen. Afrikaans-nuotilla puhuvan Bonkenkin terveiset tulevat useimmiten työkentältä. Onko niin, että meitä kuulijoita myös miellyttävät enemmän uutiset kaukaisista massaherätyksistä kuin maallistumisen ja hyvinvoinnin puristuksissa taistelevista eurooppalaisista sisarista ja veljistä.  Silti eurooppalainen todellisuus useammin kuultuna antaisi meillekin paremman vertailukohdan ja peilauspintaa herätysliikkeemme kohtaamiin haasteisiin.

Juhlakonferenssimme teema on onnistuneesti valittu ja osuu kesäjuhlien tarkoituksen ytimeen. Vaikka on mukava nähdä tuttuja, uida ja saunoa, syödä hyvin ja tehdä löytöjä kirjapöydistä, niin syvällä sisimmässään kaipaa sittenkin eniten Pyhän kosketusta. Tulipa se sitten Raamattu-tunnilla saadun oivalluksen, vieruskaverin esirukouksen, profetian tai ylistysteltan ilmapiirin kautta, tai vaikka hiljaisessa aamurukoushetkessä asuntovaunukammiossa. Kaipaamme kosketusta, joka muistuttaa yhtä aikaa Jumalan pyhyydestä ja hyvyydestä, kaikkivaltiudesta ja armosta. Kosketusta, joka antaa tulevaisuuden ja toivon.

(Julkaistu Ristin Voitto-lehdessä)

Gazan tilanne puitavana parlamentissa

Kirjoitettu kirjoittajana

Tänään parlamentti kävi varsin ristiriitaisen keskustelun toukokuun lopun tapahtumista Gazan avustuslaivueilla. Useissa puheenvuoroissa tuotiin esille huoli alueen turvallisuustilanteen nopeasta heikentymisestä, sekä valittelut tapahtumaketjusta, joka johti kuolonuhreihin ja loukkaantuneisiin.

Tänään tiedämme, että avustussaattueen tarkoitusperät eivät olleet niin humanitaariset kuin aluksi oletettiin, vaan mukana oli marttyyriuteen tähtääviä turkkilaisaktivisteja. Avustussaattueella oli pitkälti poliittiset tarkoitusperät, olkoonkin että mukana oli monia hyvää tahtovia länsimaiden kansalaisia, jotka tuskin olivat projektin koko luonteesta selvillä.

Huomionarvioista on myös se, että avustuslaivue saapui Israelin aluevesien tuntumaan juuri kun oli tarkoitus jatkaa rauhanneuvotteluja israelilaisten ja palestiinalaisten välillä. Hamas ei halua rauhanneuvottelujen jatkamista ja halusi osaltaan sekoittaa tilannetta. Se kieltäytyi vastaanottamasta laivueen tarkastettuja lasteja maateitse ja tähtää näin vain saarron purkamiseen. Ne humanitaariset avustuserät, jotka Gazaan tulevat Israelin rajanylityspaikan kautta, jaetaan Hamasin toimesta etupäässä sen omille kannattajille.

Tuoreimmat viestit siitä, että Israel on valmis helpottamaan Gazan saartoa lähitulevaisuudessa. Se on perustanut tutkimuskomitean, jossa on mukana myös kaksi kansainvälistä tarkkailijaa. Nämä toimet luovat toivoa siitä, että kärjistynyt tilanne saadaan rauhoittumaan.

Uutiset siitä, että Iran ja Saudi-Arabia olisivat halukkaita lähettämään alueelle lisää ”humanitaarisia” saattueita ei nimittäin tunnu kovin rauhaa rakentavalta ja Israel on kertonut etukäteen, että tulee pysäyttämään saattueet ja ohjaamaan ne Israelin satamiin. Toisin kuin julkisuudessa on väitetty, Israelin merisaarto ei riko kansainvälistä oikeutta, ja on täysin oikeutettua, että Israel haluaa takuut siitä, etteivät hamas-taistelijat saa samalla aseita ja raketteja.

Kansainvälinen yhteisö riensi hyvin nopeasti tuomitsemaan Israelin toimet, ja samalla tahtomattaan loi asetelman, jossa Hamas tavoitteineen kokee olevansa koko maailman tukema ja saa sitä juhlia. Olisi ymmärrettävä, että todellista rauhaa ja hyvinvointia ei alueelle saada luomalla tilanne, jossa Hamas vahvistuu ja saa niin poliittista arvovaltaa kuin sotilaallista voimaa. Hamasin julkisuuden valokeilassa paistattelu on kylmä suihku maltillisemmalle palestiinalaishallinnolle ja pyrkimyksille rakentaa luottamusta alueella.

Parlamentin tulisi päätöslauselmassaan selväsanaisesti vaatia sitä, että Hamasin tulee luopua terrorista, tunnustaa aiemmat PLO:n allekirjoittamat sopimukset ja Israelin valtion oikeuden olemassaoloon sekä vapauttaa välittömästi 4 vuotta sitten sieppaamansa Gilad Shalit.

Kuljettajien työaikadirektiivin käsittely loppusuoralla

Kirjoitettu kirjoittajana

Osallistuin tänään täysistunnossa keskusteluun kuljettajien työaikadirektiivistä. Euroopan komissio on esittänyt, että kuljetusyrittäjien työaikarajoituksista luovuttaisiin. Asiasta äänestetään täysistunnossa huomenna keskiviikkona. Äänestyksestä on tulossa ilmeisesti hyvin täpärä.

Kyseessä on jo voimassa oleva direktiivi, jonka työaikamääräykset ovat koskeneet palkkakuljettajien lisäksi myös niin sanottuja itsenäisiä kuljettajia 23.3.2009 lukien. Kuitenkaan jäsenmaat, kuten Suomi, eivät ole säännöksiä vielä soveltaneet, kun on odoteltu, kuinka komission muutosesitykselle lopulta käy.

Asian käsittely on ollut vaivalloista ristiriitojen vuoksi ja esimerkiksi parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunta (EMPL) on äänestänyt asiasta vuoden sisällä kolmesti. Enemmistön mielipide on äänestysten välillä vaihtunut.

Suomi on koko asian käsittelyn ajan kannattanut itsenäisten kuljettajien jättämistä direktiivin työaikasääntelyn ulkopuolelle. Itse olen pyrkinyt aktiivisesti toimimaan tämän näkemyksen puolesta.

Totesin tänään täysistuntokeskustelussa, että yrittäjäkuljettajien muuta työaikaa kuin ajoaikaa ei tule rajata. Liikenneturvallisuudesta huolehditaan ajoaikoja rajoittamalla ja pakollisilla lepoajoilla, joista on voimassa Parlamentin ja neuvoston asetus 561/2006 tieliikenteen ajo- ja lepoaikasäännöksistä. Se koskee kaikkia – siis kaikkia – kuorma- ja linja-autonkuljettajia, myös yrittäjiä. Väsymysonnettomuuksien estämisessä parempi tulos saataisiin voimassa olevien ajo- ja lepoaikojen tehokkaammalla valvonnalla. Nyt siis yrittäjäkuljettajien työaikarajoitusten piiriin haluttaisiin lastaus ja purkaminen, ajoneuvon puhdistustyö, tekninen huolto sekä mm. kuormakirjojen täyttäminen. Käsittämätöntä, sillä eihän muidenkaan yrittäjien työaikaa ole rajoitettu. Kuka sitten valvoo, peseekö yrittäjäkuljettaja kotipihassaan vaimonsa autoa vai rekkaansa?

Suomessa kuljetusala on pienyrittäjäpohjainen, yhden-kahden ajoneuvon yrityksiä. Yrittäjien työaikarajoitukset suosisivat suuria, ylikansallisia kuljetusyrityksiä ja vaikeuttaisivat uusien kuljetusyritysten syntymistä. Nuoria ala ei kiinnosta, jos tulon hankkimismahdollisuuksia aletaan keinotekoisesti rajata. Tämä tarkoittaisi kapasiteettipulaa ja kustannusten lisääntymistä. Pohjoismaissa logistiikkakustannukset ovat nyt jo korkeammat pohjoisen sijainnin ja harvan asutuksen vuoksi kuin Euroopassa keskimäärin.

Mikäli parlamentti huomenna päätyy siihen, että itsenäiset kuljettajat sisällytetään direktiivin työaikasääntelyn piiriin, olisi tämä ennakkotapaus yrittäjien työaikasääntelyssä.

Moral hazard

Kirjoitettu kirjoittajana

Euroopan talouskriisin yhteydessä on puhuttu paljon ekonomislangin otsikosta eli suomeksi moraalin häviämisestä. Sitä onkin esiintynyt vähän joka käänteessä. Kreikka keplotteli itsensä väärillä tilastoilla rahaliittoon ja kun valtion kassan pohja alkoi paistaa, kutsuttiin kansainväliset finassitalot apuun ja ”arvopaperistettiin” velatkin saataviksi. Näitä korkean riskin papereita eurooppalaiset pankit ja rahastot sitten ostivat, koska tiesivät, ettei euroa päästetä konkurssiin, vaan se pelastuu viime kädessä veronmaksajien rahoilla.

Tämä ketju kuulostaa jotenkin varsin tutulta. Aivan; kreikkalaisia kurmuuttaessa on tainut unohtua, että osattiin sitä meilläkin. Viime lamaan johtanut moraalikato niitti täälläkin satoaan, joskin pienemmässä mittakaavassa. Pankit luotottivat täysin holtittomasti ahnehtiessaan isolla riskillä yhä suurempia voittoja tietäen, ettei valtio päästä pankkeja konkurssiin vaan ne pelastetaan – milläpä muullakaan kuin veronmaksajien rahoilla.

Suomi nousi 90-luvun lamasta ilman EU:n tukipaketteja. Kansakunta joutui pärjäämään omalla tiukalla talouspolitiikalla, jonka lasku oli hurja. Pankit pelastettiin, mutta laman jäljiltä tuhoutui tuhansien ihmisten elämäntyö ja jopa koko elämä.

Nyt talouslaman varjolla ajetaan ratkaisuja, jotka vievät kohti EU:n yhteistä talous- ja veropolitiikkaa. Miljardien tukipaketit tarkoittavat sitä, että kriiseissä odotetaan apua EU:lta, jotta ei itse tarvitse tehdä kipeitä päätöksiä. Samalla ajetaan kaikki keskinäisten vastuiden suohon ja riskeerataan terveetkin kansantaloudet. Moraalikato syntyy aina ahneudesta ja piittaamattomuudesta, kun tiedetään, että laskun maksaa joku muu.

Vaan ennen kuin moralisoimme moraalikatoa, niin käsi sydämelle; kuinka moni meistä voi illalla päänsä pielukselle painaessaan koko sydämestä huokaista sananlaskun sanat: ”Älä köyhyyttä, älä rikkauttaminulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää”. Kyllä kai ”määräosaan” aina vähän uudempi, isompi ja parempi auto, asunto ja kesämökki kuuluvat – eikö? Jos kaikki maailman ihmiset vaatisivat elämiseen saman ”määräosan” kuin eurooppalaiset keskimäärin, tällä väestömäärällä tarvittaisiin noin neljä maapalloa tyydyttämään ihmiskunnan tarpeet. Jos taas kaikki eläisivät kuten intialaiset, meille riittäisi puolikaskin maapallo.  Globaalinkin ahneuden ja piittaamattomuuden laskun maksaa myös joku muu eli tulevat sukupolvet

Muinoin ahneus oli yksi kuolemansynneistä, mutta nykyihmiselle se tuntuu olevan hyve. Kuinka oikeassa Iso Kirja onkaan todetessaan, että ”suuri voitto on tyytyväisyys yhdessä jumalallisuuden kanssa”. Tyytyväinen ihminen on löytänyt oman paikkansa suhteessa työhön, yhteiskuntaan, perhe-elämään, läheisiin ihmissuhteisiin ja omaan Luojaansa. Tyytyväinen ihminen ei murehdi turhaan huomisesta eikä unelmoi kuuta taivaalta. Hän ei elä ”sitku”-elämää, vaan osaa elää tässä hetkessä ja nauttia siitä. Hän on löytänyt ”määräosaansa”.

(Julkaistu Ajan Fakta -lehdessä)

Uhkarohkeaa sähköpostiparlamentarismia

Kirjoitettu kirjoittajana

Kasvu- ja vakaussopimusta rikkoneet maat haluavat paeta vastuutaan ja vaikeita ratkaisuja sysäämällä ongelmansa toisten hoidettavaksi. Maanantain vastaisena yönä EU:n sorvaama 750 mrd:n vakautuspaketti toimii juuri näin. Se antaa komissiolle valtuudet nostaa rahaa markkinoilta vaikeuksiin joutuneille maille ja muut euromaat takaavat lainat. Suomi on astumassa tähän vastuiden suohon reilulla 8 mrd:n osuudella.

Julkisuuteen on painotettu, että rahaa lainaavat maat joutuvat alistumaan tiukkiin lainaehtoihin ja tasapainottamaan taloutensa. Näyttää kuitenkin todellisuudessa siltä, että lainavuoret yritetään sulattaa pois kiihdyttämällä tarkoituksellisesti inflaatiota. Keskuspankit Yhdysvalloissa, Kanadassa, Sveitsissä ja Britanniassa ilmoittivat aikovansa helpottaa dollariluotonantoa, jotta rahoitusmarkkinat pysyisivät toiminnassa. Samanaikaisesti EKP ilmoitti aloittavansa valtioiden velkapapereiden oston ja löysäävänsä keskuspankkirahoitusta pankeille. Massiivinen lisälikvideetti laskee kyllä korkoja ja rauhoittaa pörssimarkkinat, mutta väistämättä kiihdyttää inflaatiota ja laskee tavallisten kansalaisten ostovoimaa. EKP nyt siis omilla toimillaan edesauttaa inflaatiokehitystä, jota vastaan koko sen rahoituspolitiikka oli alunperin luotu!

Kokonaan oma lukunsa on näiden yön selässä tehtyjen kiireellisten ratkaisujen laillisuus. Lissabonin sopimusta on vähintäänkin venytetty, sillä unionilla sen paremmin kuin jäsenmaallakaan ei oikeutta ottaa vastatakseen toisen jäsenmaan sitoumuksia. Menettelytavoissakin on mutkat pistetty suoriksi, sillä Suomi kuulemma teki sitovat ratkaisunsa viikonloppuna Suuren valiokunnan ”sähköpostiparlamentarismilla”. Perussopimus ja jäsenvaltioiden perustuslait ovat siis kevyttä tavaraa kun rahoitusmarkkinoita pidetään pystyssä.

Kreikan kriisistä Troijan hevonen kohti yhteistä talous- ja finanssipolitiikkaa

Kirjoitettu kirjoittajana

Talouskriisin pitkittyessä äänenpainot EU:n yhteisen talouspolitiikan puolesta tuntuvat kasvavan. Rahaliitto kuulemma kaipaa tuekseen yhteisen talous- ja finanssipolitiikan. Ajatuksena lienee, että Euroopan tason käskytysvallalla saadaan holtittomat jäsenvaltiot paremmin kuriin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden pitäisi luopua itsemääräämisoikeudesta muun muassa budjettipolitiikan ja verotuksen osalta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Kreikan kriisiä ollaan käyttämässä liittovaltiokehityksen voimistamiseen EU:ssa.

Historia on opettanut, että talouskriisien aikana voidaan ajaa läpi muutoksia, jotka olisivat muutoin poliittisesti mahdottomia toteuttaa. Kreikan kriisistä on tullut Troijan hevonen, jonka varjolla ollaan tuomassa kansalaisten vieroksuma liittovaltiokehitys talous- ja finanssipolitiikkaan. Käsittämätöntä, että tähän Bryssel-johtoista finanssipolitiikkaa vaativien kuoroon on Suomen hallituskin liittymässä, viimeksi torstaina ulkoministeri Alexander Stubbin suulla.

Yhteiseen talous- ja finanssipolitiikkaan ajaminen ei poista Euroalueen maiden holtittomia alijäämiä, vaan sosialisoi ne toisten hoidettaviksi. Kasvu- ja vakaussopimusta rikkoneet maat haluavat paeta vastuutaan ja vaikeita ratkaisuja sysäämällä ongelmansa toisten hoidettavaksi. Kunkin jäsenvaltion on kuitenkin paras hoitaa taloutensa kuntoon jo oman etunsa vuoksi. Sopimuksia rikkoville euromaille olisi saatava riittävät sanktiot. Suomea ei pidä ajaa rajoittamattomien vastuiden suohon.

Evankelista – katoavaa kansanperinnettä?

Kirjoitettu kirjoittajana

Wikipedia – tuo nettimaailman tietosanakirja – kertoo, että evankelista-nimitystä alettiin käyttää alkuseurakunnassa ”henkilöistä, joilla oli ilosanoman julistamisen lahja”. Selitys jatkuu, että myöhemmin varhaiskristillisissä kirjoituksissa nimitys muuttuu kuitenkin harvinaiseksi, sillä ”evankelista seurakuntavirkana alkoi sekoittua toiseen seurakuntavirkaan, paimenvirkaan, jossa toimivan tehtävänä on opettaa seurakuntalaumaa.” Ei siis mitään uutta auringon alla. Edellä olevanhan voi tietysti vääntää sarkastiseksi todistukseksi siitä, että me helluntailaiset olemme aina uskollisia alkuseurakunnan opetuksille!

Väitän, että Jumala kutsuu tänäkin päivänä aivan yhtä monia evankelistan virkaan kuin herätysliikkeen alkuaikoina, mutta osin omat luutuneet näkemyksemme, osin seurakuntarakenteemme, estävät kutsumuksen toteutumista. Seurakuntien tiukassa taloustilanteessa palkalliset toimet punnitaan tarkoin. Niinpä evankelistoja päätyy kutsumukseensa nähden sivuraiteille: nuoremmiksi pastoreiksi, nuorisotyöntekijöiksi, diakoneiksi ja erilaisiksi hengellisen työn sekatyömiehiksi. Järjestely ei välttämättä ole huono, jos seurakunta tunnistaa kutsumuksen ja antaa työntekijälle tilaa toteuttaa sitä virkanimikkeistä huolimatta. Toisaalta evankelistojenkin on ymmärrettävä, että Jumalan kutsu on voimassa vaikka kokopäiväistä työsuhdetta ei aina järjesty; teltantekijöitä on muuallakin kuin lähetyskentillä.

Suurempaa huolta kannan niistä evankelistoista, joiden pitää kaapia kannatuksensa sieltä täältä. Hyvä sanoma ry:n hallitukseen tulee säännöllisesti anomuksia 100-300 euron lisätuesta kuukausikannatukseen, jolla evankelista pääsisi lähtemään kentälle. Haloo – eikö tuollaista keskituloisen seurakuntalaisen kymmenyksen suuruista summaa todellakaan löydy paikallistasolta.

Väkisinkin tulee mieleen, että kysymys on myös kutsumusten erilaisesta arvostuksesta. Siipeensä saaneilta evankelistoilta kuulee vieläkin, että opetus- ja lähetystyötä harvoin kyseenalaistetaan samalla tavoin kuin ”syntisten kanssa seurustelua”. Sielunhoidollisesti lohduttaa, että taidettiin erästä toistakin samasta paheesta syyttää…

Tarvitsemme herätysliikkeeseen evankelistaherätystä! On pohdittava, olisiko evankelistojen tueksi perustettava ns. kannatusrenkaita, joilla joissakin herätysliikkeissä työn tukeminen on pääasiallisesti hoidettu. Pystyisikö Hyvä Sanoma ry ottamaan kumppanuushankkeensa alle vastaavaa? Iso Kirja on tehnyt hyvää työtä peruskursseilla evankelistojen kouluttamiseksi, mutta tarvittaisiinko ihan oma ”koulutusohjelma” tai kannustavaa lisäkurssia? Tosin kuulen jo vastustavan äänen, että ”ei sitä ennenkään herrojen kirjaviisautta tarvittu, kun lähdettiin Sanan julistamiseen”. Tässäkin asiassa toivon meidän kuitenkin profiloituvan herätysliikkeenä, joka antaa parhaat mahdolliset eväät työntekijöilleen.

Jos meidät helluntailaiset on jostain takavuosina tunnistettu, niin juuri palavasieluisista evankelistoista. Eipä anneta ”tuotemerkin” hiipua!

(Kirjoitus on julkaistu Ristin Voitto-lehdessä)

Eurooppa jumissa

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Viime päivien lentoliikenteen jumiutuminen Euroopassa ja tuhansien matkustajien kaaos on kuin metafora edelleen taloustaantuman kanssa painivan EU:n tilanteesta.

Hetken jo luultiin näkymien kirkastuvan, vaan eikös mitä; Kreikan holtiton alijäämä pitää koko euroaluetta pihdeissään ja julkisten talouksien velkasyöksyjä on sen jälkeen nähty niin Latviasta Portugaliin kuin Unkarista Irlantiinkin. Espanjan valtavasta kiinteistökuplasta ei uskalleta vasta kuin kuiskia.

Kreikan maksukyvyttömyyttä helpottamaan kyhätty EU-maiden takauspaketti yhdistettynä IMF:n talouden tervehdyttämiskuuriin näyttää hetkellisesti vakuuttaneen rahoitusmarkkinat. Kreikalla on kuitenkin edessään taloushistorian rankimpia leikkausohjelmia, jossa budjettialijäämä tulisi supistaa 12,7 prosentista alle 3 prosenttiin.

Käytännössä tällainen hevoskuuri tarkoittaa palkkojen ja hintojen jäädyttämistä ja eläkkeiden ja sosiaalimenojen rajua leikkaamista. Mikään hallitus ei selviä tästä ilman äänestäjien protesteja.

Kreikan sisällä paineet euroalueen jättämiseen tässä tilanteessa kasvavat. Palaamalla omaan valuuttaan Kreikka voisi käyttää takavuosien talouskurimusten patenttilääkettä; devalvoida valuuttansa ja korjata alijäämänsä.

Se loisi varmasti paineita muillekin ongelmiin joutuneille maille jättää euroalue, ja lopulta jäljellä olisi joko uskottavuutensa menettänyt tynkä-euro tai hyvästijättö koko yhteisvaluutalle. Tämän skenaario taas olisi poliittisesti vakavin takaisku EU:lle, joten ennustan, että erilaisia tukipaketteja tullaan pitkin hampain väsäilemään ahdingossa olevien maiden avuksi jatkossakin.

Talouskriisin pitkittyessä äänenpainot EU:n yhtenäisemmän talouspolitiikan puolesta tuntuvat kasvavan. Rahaliitto kuulemma kaipaa tuekseen yhteisen finanssipolitiikan.

Käytännössä jäsenvaltioiden pitäisi luopua itsemääräämisoikeudesta muun muassa verotuksen osalta, joka puolestaan johtaisi esimerkiksi yhtenäiseen sosiaali- ja koulutuspolitiikkaan. Eräs taloustieteilijä sarkastisesti totesikin valiokuntakuulemisessa, että talouskriisin aikana voidaan ajaa läpi muutoksia, jotka olisivat muutoin poliittisesti mahdottomia toteuttaa.

Paikallaan polkevan talouskasvun, kasvavan työttömyyden, velkaantuvan julkisen talouden ja ikääntymisen kurimuksessa Eurooppa kaipaa joka tapauksessa kipeästi uutta suuntaa.

Nopeasti kehittyvät Aasian maat Kiinan ja Intian johdolla ovat ohittaneet Euroopan globaalissa kilpailukyvyssä ja uudet investoinnit ja työpaikat suuntaavat sinne.

On esitetty arvioita, että EU:n osuus maailmantaloudesta laskee 15 prosenttiin vuosiin 2040-2050 mennessä ja Kiina nousee viiden prosentin bkt-osuudesta 20 prosenttiin USA:n rinnalle maailman suurimmaksi taloudeksi. Tällä on merkittäviä taloudellisia ja poliittisia vaikutuksia.

Siksi EU elää nyt ratkaisevia vuosia. Talouskehitys tulee saada terveelle pohjalle olosuhteissa, joissa julkisten talouksien liikkumavara on pieni. Selvää on ainakin, että tarvittavat päätökset eivät tule saamaan taputuksia kaikilta.

Katsaus puoluevaltuustolle

Kirjoitettu kirjoittajana

Europarlamentaarikko Sari Essayah
Kristillisdemokraatit, EPP
Puoluevaltuuston poliittinen katsaus 17.4.2010

 

Toimitettu puoluevaltuustolle kirjallisesti lentojen peruuntumisen vuoksi.
Hyvät puoluevaltuuston jäsenet ja puoluejohto,

Maailman finanssi- ja talouskriisin jälkiaalloissa julkiset taloudet velkaantuvat yhä kovaa vauhtia. Kriisiin sukellettiin Euroopassakin huonoista lähtökohdista, kun useimmat jäsenvaltiot eivät ole ennen kriisiäkään noudattaneet kasvu- ja vakaussopimusta vaan pitäneet yllä julkisen talouden alijäämiä. Niinpä hoidettavana on nyt todella holtittomia julkisen talouden alijäämiä, velkasyöksyjä. Kreikan kohdalla on kiinnitetty huomiota vääriin tilastotietoihin, mutta ongelman ydin on kuitenkin pitkän ajan väärä talouspolitiikka.

Euroopassa edessä on ennusteiden mukaan hidas kasvu, väestön ikääntyminen ja hitaasti paraneva työllisyystilanne. Se tietää hyvin vaikeita päätöksiä meille poliitikoille. Lääkkeitä julkisilla talouksilla on vain vähän: lisätä verotuloja ja talouskasvua tai vähentää menoja.

Hoitokeinoja etsittäessä keskeinen mittari on julkisten talouksien kestävyysvaje. Suomessa kestävyysvaje on 5,5% kansantuotteesta. Se on siedettävimpiä EU-jäsenmaiden joukossa, vaikka ikääntymisvauhtimme on nopein. Suurin osa pitkän aikavälin kestävyysvajeesta tulee väestön ikääntymisestä.

EPP:n yhteydessä toimii CES (Centre for European Studies), jonka laskelmien mukaan vain noin kymmenesosa kestävyysvajeesta syntyy nykyisestä kriisistä ja valtaosa seuraa väestömuutoksista. Väestön ikääntyminen vähentää työvoiman osuutta väestöstä ja kasvattaa tulevina vuosina tuntuvasti eläke-, hoito- ja hoivamenoja. Julkisen talouden tulojen lisäämiseksi on aivan välttämätöntä saada kasvua ja työllisyyttä, nostaa yleistä tuottavuutta ja erityisesti julkisten palvelujen tuottavuutta sekä toteuttaa eläkeuudistuksia. CES:in mukaan julkinen velka päästään tasapainottamaan kohtuulliselle tasolle, jos vähennetään EU:ssa kestävyysvajetta yhdellä prosenttiyksiköllä vuodessa. Samaa Suomen suhteen suosittaa valtiovarainministeriö tuoreissa selvityksissään. Tarvittavat päätökset eivät tule saamaan taputuksia kaikilta.

Paikallaan polkevan talouskasvun, kasvavan työttömyyden, velkaantuvan julkisen talouden ja ikääntymisen kurimuksessa Eurooppa kaipaa kipeästi uutta suuntaa. Nopeasti kehittyvät Aasian maat Kiinan ja Intian johdolla ovat ohittaneet Euroopan globaalissa kilpailukyvyssä ja uudet investoinnit ja työpaikat suuntaavat sinne. On esitetty arvioita, että EU:n osuus maailmantaloudesta laskee 15 prosenttiin vuosiin 2040-2050 mennessä ja Kiina nousee viiden prosentin bkt-osuudesta 20 prosenttiin USA:n rinnalle maailman suurimmaksi taloudeksi. Tällä on merkittäviä taloudellisia ja poliittisia vaikutuksia. Siksi EU elää nyt ratkaisevia vuosia, jolloin talouskehitys tulee saada terveelle pohjalle olosuhteissa, joissa julkisten talouksien liikkumavara on pieni. EU yrittää vastata tähän pitkän ajan strategiseen haasteeseen 2020-strategialla, jota täydentää komission työohjelma lähivuosille. Palaan näihin aiheisiin, mutta ensin muutamia yleisiä huomioita aiheista Euroopan parlamentin talousvaliokunnassa.

Talouskehitys keskiössä

Talousvaliokunnassa olen varajäsen, mutta talouskriisi on tehnyt sen ehkä tärkeimmäksi Euroopan Parlamentin valiokunnista ja erääksi työni painopisteeksi. Siellä on ollut jo tähän mennessä käsittelyssä tärkeitä mietintöjä ja direktiiviehdotuksia, vaikka uusi komissio ei ole vielä täydessä esitysvauhdissa. Niistä tärkeimmät liittyvät finanssialan sääntelyyn. Kriisi paljasti merkittäviä puutteita sääntelyssä niissä tilanteissa, joissa toimijat ovat rajat ylittäviä.

EU:n tasolle ollaan perustamassa pankkivalvontaviranomaista, vakuutus- ja eläkerahastovalvontaviranomaista ja arvopaperimarkkinoita valvovaa viranomaista. Olen tehnyt näihin direktiiviesityksiin muutosesityksiä. Kun kyseessä ovat asiantuntijaelimet, joissa päättäjinä ovat edustajat kunkin maan valvontaviranomaisista, on outoa, että isojen maiden asiantuntijaedustajille annettaisiin suurempi ääniosuus päätöksiä tehtäessä kuin pienten maiden asiantuntijaedustajilla. Esitin muutoksia siihenkin mielestäni perussopimusten vastaiseen esitykseen, että kyseisillä EU-laajoilla valvontaviranomaisilla olisi kriisitilanteissa suora valvontavalta kansallisiin finanssilaitoksiin yli kansallisten finanssivalvojien sekä siihen esitykseen, että niillä olisi suora valvontavalta Euroopan-laajoihin finanssitoimijoihin.

Toinen Suomeenkin merkittävästi vaikuttava direktiiviesitys koskee pääoma- ja hedge-rahastoja, eli kyseessä on vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskeva direktiivi, AIFM-direktiivi. Jos mentäisiin nykyisen esityksen mukaisesti, Suomessakin noin 450 pääomarahastoa joutuisi sääntelyn piiriin, joukossa 350 metsäosuuskuntaa, mikä merkitsisi niille merkittäviä lisäkuluja tilanteessa, jossa tarvitsemme yksityisiä pääomasijoituksia enemmän kuin koskaan. Siksi olen tehnyt direktiiviehdotukseen 43 muutosesitystä. Nyt käsittelyssä oleviin kompromissiesityksiin yritän tulevan viikon kokouksissa saada sellaisia muutoksia, että pienet suomalaiset pääomarahastot jäisivät sääntelyn ulkopuolelle ja sääntelyn piiriin tulisivat vain kymmenkunta suurinta rahastoa, joilla on jo resurssit hoitaa sääntelyn asettamat velvoitteet. Samalla pyrin vaikuttamaan siihen, että selvennetään kriteerit, joilla EU:n ulkopuoliset rahastot voivat markkinoida EU:n alueella, jolloin suomalaisillekin eläkeyhtiöille jäisi mahdollisuudet sijoittaa tuottavasti rahastoihin esimerkiksi Kiinan tai Intian markkinoille.

Kreikan tukemisen kysymys

Koen ongelmana, että EU:ssa sopimukset joustavat, kun joudutaan niin kutsutusti kovan paikan eteen. Mielestäni sopimus Euroopan Unionin toiminnasta (TFEU) nimenomaan kieltää itsensä pulaan saattaneiden raha- ja talousliiton jäsenmaiden tukipaketit. Sovittu 40 miljardin lainamahdollisuus viiden prosentin korolla on esitetty välineeksi, joilla markkinoiden luottamus palautetaan ja sen avulla Kreikka saisi lisälainaa pankeilta. Toivon, että ensimmäiset merkit kompromissin toimimisesta saisivat jatkoa ja lainavarauksia ei tarvitse käyttää.

Pääministeri Vanhanen on esittänyt, että Suomellehan on edullista lainata Kreikalle, kun saamme itse lainatuksi rahaa pienemmällä korolla ja saamme pitää erotuksen. Pidän itse asiaa paljon ongelmallisempana. Ensinnäkin Kreikan tulee saada tiukassa valvonnassa taloutensa terveelle perustalle, jotta se voi maksaa velkansa takaisin. On todella toivottavaa, että uudistuksia jatketaan riittävästi. Toisekseen on estettävä lipsumiset yhteisistä sopimuksista, jotta voidaan koko Euroopassa palata erittäin tiukan julkisen taloudenpidon aikaan ja kasvu- ja vakaussopimuksen täyteen kunnioittamiseen. On estettävä, että mikään muu velkasyöksyssä oleva maa ei voi vedota Kreikan tukemisratkaisuun ja pyytää vastaavaa apua itselleen.

Komission vuoden 2010 työohjelma

Uusi komissio julkaisi 31.03. työohjelmansa. Siinä on 34 strategista painopistettä, jotka pannaan täytäntöön ennen vuoden loppua. Lisäksi ohjelmassa on 280 muuta merkittävää ehdotusta, joita käsitellään tänä vuonna ja tulevina vuosina. Työohjelma on ensimmäistä kertaa monivuotinen (2010-2014), millä pyritään parantamaan komission toimien ennustettavuutta ja helpottamaan yhteistyötä muiden toimielinten kanssa.

Uusi komissio keskittyy neljään toimenpidealueeseen:

• Kriisin voittaminen ja sosiaalisen markkinatalouden säilyttäminen Euroopassa: esimerkiksi julkisen talouden valvonnan tehostaminen, rahoitusmarkkinoiden korjaamista koskevat ehdotukset, viisi Eurooppa 2020 lippulaivahanketta sekä pullonkaulojen ja puuttuvien yhteyksien korjaaminen Euroopassa.

• Kansalaisten toimintasuunnitelma, jossa halutaan asettaa kansalaiset EU-toiminnan keski-pisteeseen: esimerkiksi Tukholman toimintasuunnitelma, kansalaisten oikeudet, siviili- ja rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpano, työaikadirektiivin tarkistus, eläkkeiden tulevaisuutta koskeva vihreä kirja, uusi biologista monimuotoisuutta koskeva strategia ja EU:n katastrofivalmiudet.

• Ulkosuhdestrategian kehittäminen: esimerkiksi Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen, kauppastrategia vuoden 2020 Eurooppaa varten, laajentumisprosessin ohjaaminen, toimintasuunnitelma vuosituhannen kehitystavoitteista vuonna 2015 järjestettävää huippukokousta edeltävälle ajalle ja tärkeimpien kahdenvälisten suhteiden kehittämisen jatkaminen.

• EU:n välineiden ja työskentelytapojen uudistaminen: esimerkiksi keskittyminen entistä enemmän järkevään sääntelyyn ja EU:n rahoituskehyksen mukauttaminen talousarviotarkistuksen kautta siten, että se vastaa paremmin poliittisia painopisteitä.

Eurooppa 2020-strategian valmistelu

Näiden edellä mainittujen tavoitteiden on tarkoitus näkyä myös Eurooppa 2020 -strategiassa ja EU:n tulevan talousarvion valmistelussa. Päävastuu EU:n uuden kasvu- ja työllisyysstrategian eli ns. 2020-strategian uudistustyöstä ja sen koordinoinnista on talouskomissaari Olli Rehnillä.

Eurooppa-neuvoston kokouksessa maaliskuussa vahvistettiin Eurooppa 2020 -strategian päälinjat, ja sen käsittely jatkuu parhaillaan. Strategia ja kansalliset tavoitteet hyväksytään kesäkuun kokouksessa. Tiukka aikataulu on johtanut siihen, että Euroopan Parlamentissa on ollut vähän aikaa pohtia ja selvittää tämän kauaskantoisen strategian eri puolia.

Yhtenä huomiona haluan todeta sen, että komissio näyttää unohtaneen pitkälti maa- ja metsätalouden EU 2020-strategiasta. Ehkäpä se nähdään edelleen ongelma- eikä mahdollisuussarakkeessa. Kuitenkin maa- ja metsätaloudella on aivan elintärkeä rooli eurooppalaisten elintarviketurvallisuudesta, bioenergian tuotannon tehostamisesta ja maaseutualueiden elinvoimaisuudesta huolehdittaessa. Harmikseni totesin, ettei Suomen eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta ole laatinut asiasta lausuntoa, jossa se peräänkuuluttaisi asiaa.

EU:n jokaisella alueella on voitava harjoittaa maataloustuotantoa. Euroopan Parlamentin maatalousvaliokunnassa ovat paraikaa käsittelyssä linjaukset vuoden 2013 jälkeiseen yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja tulemme seuraamaan asiaa tiiviisti ja tekemään tarvittaessa muutosesityksiä, jotta jatkossakin on välineitä, joilla kyetään ottamaan huomioon unionin epäsuotuisten maatalousalueiden erityisasema. Maatalousmarkkinoilla koetut monet heilahtelut parin viime vuoden aikana kertovat ainakin epäonnistumisista maatalouden sääntelymekanismien purkamisesta. Esimerkiksi maitokiintiöistä luopuminen ja kesantojärjestelmän lakkauttaminen olivat epäonnistuneita päätöksiä. EU:n maatalouspolitiikkaan pitää sisällyttää myös markkinoita sääteleviä mekanismeja.

Direktiiviesitys yhdistelmäluvasta

Kun EU koostuu hyvin erilaisista jäsenmaista, muilla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää toisten erikoislaatuisuutta. Tämä muodostuu yhä suuremmaksi ongelmaksi, kun on siirrytty yhä enemmän enemmistöpäätöksiin. Pienten jäsenmaiden erityisongelmat on helppo sivuuttaa, jolleivät pienten maiden edustajat ole valppaita ja aktiivisia. Esimerkiksi Suomessa olisi ollut syytä kiinnittää paljon laajemmin huomiota ongelmiin, joita EU:n ulkopuolelta tuleville kansalaisille myönnettävän yhdistelmäluvan laajennettu soveltumisala aiheuttaisi sosiaaliturvajärjestelmällemme. Asiaa koskevan direktiiviehdotuksen Suomen kannalta kriittiset pykälät ovat parhaillaan käsittelyssä EU-parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnassa, jossa työskentelen varsinaisena jäsenenä.

Direktiiviesitys yhdistelmäluvasta uhkaa Suomen asumisperusteista sosiaaliturvajärjestelmää. Ongelmaa ei olisi syntynyt, jos direktiiviesityksessä olisi pitäydytty alkuperäisessä tarkoituksessa eli byrokratian vähentämisessä. Suomessa työ- ja oleskeluluvat myönnetään jo nyt ns. yhden luukun periaatteella. Neuvoston enemmistö kuitenkin kannattaa sitä, että täyteen sosiaaliturvaan oikeuttaisi EU:n ulkopuolelta maahan tulevilla muukin työnteon salliva oleskelulupa, vaikkei henkilö ole tullut maahan työskentelytarkoituksessa tai oleskelu on lyhytaikaista. Kuntien rahoittamien julkisten terveyspalvelujen osalta direktiivi tarkoittaisi sitä, että työntekoon oikeutetulla ja hänen mukanaan olevilla perheenjäsenillään on oikeus samoihin terveyspalveluihin samoin ehdoin kuin maassa asuvilla siinäkin tapauksessa, ettei heillä ole kotikuntaa Suomessa.

Esimerkiksi Suomeen opiskelemaan tulevalla on oikeus myös työntekoon, vaikka se ei olekaan hänen oleskelunsa päätarkoitus. Direktiiviesityksen mukaan hän olisi siten oikeutettu täysiin sosiaalietuihin, kuten opintotukeen, asumistukeen, kunnan tarjoamiin sosiaali- ja terveydenhoitopalveluihin jne. Direktiivin myötä hallitus joutuu myös uudelleen arvioimaan suunnitelmiaan myydä koulutuspalveluja EU:n ulkopuolelta tuleville.

Direktiivin ydinongelma menee kuitenkin pidemmälle, sosiaaliturvajärjestelmämme ytimeen. Asumisperusteisen järjestelmän perusperiaate on myöntää sosiaaliturvaoikeuksia maassa asuville. Direktiivi rajaisi Suomen kansallista liikkumavaraa edellyttää asumista sosiaaliturvan perusteena.

Jätin direktiiviesitykseen neljä muutosesitystä, jotka rajoittaisivat kolmansista maista tulevien maahanmuuttajien osalta yhdenvertaisen oikeuden sosiaaliturvaan koskemaan yhdistelmäluvan haltijoita. Direktiivi itsessään ei koske mm. turvapaikan hakijoita eikä sillä sinällään ole tarkoitus vaikuttaa kansallisiin oleskelulupajärjestelmiin. Tämä ajankohtaisena esimerkkinä siitä, että kun monilla jäsenmailla on käytössään ns. vakuutusperusteinen malli, heillä on vaikeuksia ymmärtää, millaisia vaikutuksia direktiivillä tässä muodossaan olisi sosiaaliturvajärjestelmäämme.

Mielestäni on kuitenkin perussopimusten vastaista, jos direktiivi näin radikaalisti murentaisi Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvajärjestelmän pohjaratkaisuja. On jokaisen jäsenmaan oma asia miten se järjestää sosiaaliturvansa. Se ei kuulu EU:n toimivaltaan. Tässä kuvaa mielestäni hyvin KD:n EU-politiikan ydintä, joka korostaa pienten jäsenmaiden päätösvaltaa omissa asioissaan ja sitä, etteivät suuret jäsenmaat saa sanella ratkaisuja, vaan subsidiariteettiperiaatetta tulee kunnioittaa teoissa eikä vain sanoissa. EU:n piirissä ei tule määrätä ratkaisuista, jotka paremmin hoituvat kansallisella tasolla.

Tasa-arvokysymykset

Helmikuun täysistuntoviikolla Euroopan parlamentissa keskusteltiin naisten ja miesten välisen tasa-arvon toteutumisesta parlamentin jäsenen laatiman tasa-arvoraportin ja komission tasa-arvokatsauksen pohjalta. Tämän asian kohdalla käydyt äänestykset herättivät Suomessa huomiota Helsingin Sanomien toimittajan kärjekkäästi kirjoitetun kolumnin vuoksi. Itse olen vankasti sitä mieltä, että naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu elämän eri osa-alueilla on ensiarvoisen tärkeätä. Pidän kuitenkin todella harmillisena sitä, että Euroopan parlamentissa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen liittyviin mietintöihin lähes poikkeuksetta liitetään sellaisia sanamuotoja lisääntymisoikeuksien edistämisestä, jotka tosiasiallisesti tarkoittavat sitä, että syntymättömän lapsen oikeus elämään kielletään. Tämä oli valitettavasti myös viimeisimmän tasa-arvoraportin laita ja sama näyttää toistuvan kerta toisensa jälkeen.

Nämä sanamuodot ovat ongelmallisia myös toimivaltakysymysten valossa, sillä aborttilainsäädäntö – kuten valtaosa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan lainsäädännöstä – ei edes kuulu Unionin toimivaltaan, vaan jäsenvaltioille. Tästä itsemääräämisoikeuden menettämisen pelosta tietyissä eettisissä kysymyksissä Irlantikin juuri Lissabon-kansanäänestyksessään taisteli. Niinpä noin kolmannes meistä mepeistä päätyi helmikuussa koko raportin hylkäämiseen äänestyksessä, vaikka tiesimme, että tämä tarkoitushakuisesti saatetaan tulkita tasa-arvon vastustamiseksi. Kaikkein harmillisintahan tässä oli se, että itse asia – tasa-arvon edistäminen – kärsi eniten. Äänestystulosta kun voi halutessaan väännellä niin, että yli kolmannes parlamentista ei tue tasa-arvoponnisteluja.

Lähi-Itä ajankohtainen

Euroopan parlamentissa ihmisoikeuksien julmat loukkaukset ja räjähtämisvaarassa olevat ruutitynnyrialueet eri puolilla maailmaa tuntuvat olevan lähempänä kuin koto-Suomessa. Itse seuraan EU-parlamentin Israel-valtuuskunnan ja Euro-Välimeri -yhteiskokouksen valtuuskunnan jäseninä erityisen aktiivisesti Lähi-Idän tapahtumia.

Helmikuussa olin mukana Israel-valtuuskunnan matkalla Tel Avivissa ja Jerusalemissa. Nelipäiväisen tiiviin vierailuohjelman aikana tapasimme varsin erilaisia tahoja huippupolitikoista it-yrittäjiin ja kiertelimme eri puolilla maata. Koskettavin tapaaminen oli Gilad Shalitin isän, Noam Shalitin kanssa.

Hamas sieppasi 19-vuotiaan juutalaisen korpraalin Gilad Shalitin kesäkuussa 2006 Israelissa. Hän on ollut vankina täysin eristyksissä siitä saakka tuntemattomassa paikassa Gazassa. Hamas on kieltänyt mm. Punaisen Ristin edustajia tapaamasta Shalitia. Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat jyrkästi tuominneet tämän pidättämisen olevan vastoin kaikkia humanitäärisiä sääntöjä.

Gilad Shalitin vapauttamisesta on neuvoteltu monia kertoja, mutta aina Hamas on vaatinut vapauttamisen vastineeksi yhä enemmän palestiinalaisia vankeja. Viimeksi vaadittujen vapautettavien määrä oli jo 1000 palestiinalaista, joiden joukossa mukana monia veristen terroristihyökkäysten toteuttajia. Nyt jo 23-vuotias Gilad ei kuitenkaan ole mikään kauppatavara, eikä hän ole siepattuna ja vangittuna tekemiensä rikosten vuoksi.

Esitin EPP:lle Gilad Shalitin tapauksesta päätöslauselmaesityksen, jollaisia Euroopan parlamentti tekee ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista. EPP hyväksyi luonnoksen ja esitti sitä edelleen täysistuntokäsittelyyn. Jokaisella istuntoviikolla käsitellään aina muutamia kiireellisiä ihmisoikeusvetoomuksia ja niiden pohjalta syntyvien yhteisten julkilausumien toivotaan luovan ainakin moraalista painetta kulloisenkin kriisin ratkaisemiseen.

Tavallisesti, kun EU-parlamentti tekee päätöslauselmaa aiheesta, jolla on pienikin yhteys Lähi-idän tilanteeseen, on yhteisen näkemyksen löytyminen äärimmäisen vaikeaa. Tässä tapauksessa kuitenkin eri poliittiset ryhmät näkivät selkeän humanitäärisen rikkomuksen ja saimme aikaan yhteisen julkilausuman, joka vaati Gilat Shalitin välitöntä vapauttamista.

Iranin ydinaseuhka

Varmaankin suurin uhka maailman rauhalle on omaa ydinasetta havitteleva Iran. Ilahduin kannanotosta, jonka puolueemme johto oli asiasta lähettänyt EU:n johtohenkilöille. Maailmalla on viimeiset hetket puuttua voimakkaasti ja määrätietoisesti Iranin kehitykseen. Mikäli maan annetaan keplotella ja jatkaa ydinaseohjelman kehittämistä, on pian myöhäistä. Monien arvioiden mukaan tuo hetki on koittamassa jo parin kuukauden sisällä.

Maan nykyhallinto on voinut Kansainvälisen ydinenergiajärjestön IAEA:n kannoista piittaamatta kehittää sotilaallista ydinaseohjelmaansa ja toistuvasti uhkailla Israelin olemassaoloa. Iranin nykyhallinto rikkoo myös räikeästi ihmisoikeuksia ja polkee omien kansalaistensa perusvapauksia. Iranin uhka ei ulotu vain lähialueille, vaan myös pitkälle Eurooppaan.

Uskon, että yhtenäinen ja päättäväinen, vahvoihin kohdennettuihin talouspakotteisiin, Iranin taloudelliseen ja kaupalliseen eristämiseen tukeutuva politiikka purisi parhaiten sisäpoliittisista ongelmista ja kansalaisten lisääntyvästä tyytymättömyydestä kärsivän Iranin johtoon.

Hyvät ystävät,

lopuksi rohkenen vakuuttaa teille, että työ europarlamentissa sujuu vauhdikkaasti ja tuloksekkaasti. Alun tutustumisesta ja opettelusta olemme päässeet jo hyvin eteenpäin. Olen tehnyt jo 13 eri käsiteltävään asiaan muutosehdotuksia, yhteensä yli 160 muutosehdotusta.

Oli ilahduttavaa huomata, että aktiivisuus on myös havaittu ja allekirjoittanut on noteerattu kansainvälisessä vertailussa www.votewatch.eu yhdeksi Suomen aktiivisimmista mepeistä. Tosin näihin vertailuihin ei kannata aina suhtautua kovin vakavasti, koska verrattavat asiat ovat usein yhteismitattomia. Joku saa pienen muutoksen isoon asiaan, toinen ison muutoksen pieneen asiaan. Joku kirjoittaa nimensä toisen valmistelemaan paperiin, toinen tekee työn itse jne. Saman ongelman edessä ollaan, kun yritetään täällä Suomessa vertailla kansanedustajien toimia keskenään.

Koska on mahdoton tämän lyhyen puheenvuoron aikana tarkemmin kertoa kaikesta toiminnasta europarlamentissa, olemme koonneet lyhyen toimintakertomuksen, jossa on listattuna tiiviisti toimintaani europarlamentissa. Listauksessa ei tokikaan ilmene kuin pieni osa tästä työstä, johon ison osan muodostavat virallisten kokousten ohella kymmenet ja kymmenet erilaiset tapaamiset ja keskustelut.

Sen voin sanoa, että työ Euroopan Parlamentissa on osoittautunut hyvin monipuoliseksi. Tiimimme on toiminut hyvin yhdessä ja olette saaneet mm KD-lehdestä ja MeppiViesteistä jatkuvasti seurata tapahtumia. Itse toivoisin myös Suomen yleiseen lehdistöön enemmän analyyseja ja keskusteluja EU:ssa käsittelyssä olevista direktiiviesityksistä ja suurista linjauksista, jotka merkittävästi vaikuttavat lainsäädäntöön ja ratkaisuihin Suomessa.