Lahtelainen Pekka Airamo on innokas veteraaniyleisurheilija.  Ammatiltaan hän on vanhempi konstaapeli  ja tekee ruohonjuuritason työtä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Lahti on tunnettu liikuntakaupunki. Onko siellä kaikki, mitä liikkuva ihminen tarvitsee?  

– Yksikään Lahdessa asuva ei voi syyttää liikkumattomuudestaan olosuhteita, sillä kaupunkimme ja sen ympäristö tarjoavat harraste- ja liikuntamahdollisuuksia jokaiseen makuun ulkoilusta aina moottoriurheiluun; upeat Salpausselän harjun ulkoilureitit laskettelukeskuksen kera, upouusi monitoimiareena, jäähallit, kaupungin ylläpitämät maksuttomat kuntosalit ja tietysti maksulliset kuntokeskukset sekä kamppailulajiareenat, useat uimahallit, kesäinen maauimala urheilukeskuksen mäkimontussa, hoidetut palloilu- ja luistelukentät eri kaupunginosissa, golfkenttä, ratsastuskeskus, moottoriurheilukeskus ja onpa meillä uusimpana myös skeittihalli eli kyllä meidän kelpaa liikkua, harrastaa ja ulkoilla. Toki monet näistä ovat maksullisia ja siten osalla ei ole mahdollisuuksia valita liikuntamuotoaan ”mielensä mukaan”.
Tässä kohdin on syytä mainita lahtelainen erikoisuus eli Lahden Kortteliliiga ry, mikä mahdollistaa edullisen tavan osallistua eri lajien harrastesarjoihin oman tasonsa mukaan ja mikä parasta iästä riippumatta. Kortteliliigan toimintaan voi tutustua osoitteessa www.kortteliliiga.net.

Olet poliisi ja toimit nuorten parissa. Miltä sinun mielestäsi näyttää nuorten liikunta-aktiivisuus?
– Nuorten liikkumattomuus puhuttaa yhteiskunnassamme eikä tämä näkemys ole aivan tuulesta temmattu. Syyttävät sormet osoittavat miltei yksinomaan virtuaalimaailman suuntaan ja näin varmasti onkin, sitä ei käy kiistäminen, onhan ympäröivä maailma muuttunut. Toisaalta nuorten liikuntatottumukset ovat tyystin erilaiset kuin meillä ”pidempään eläneillä”. Hyvänä esimerkkinä nuorten suosima skeittaus, mitä ei juurikaan lasketa liikkumiseksi, vaikka totisesti se on sitä ja vieläpä ulkoilmassa tapahtuvaa monipuolista liikuntaa.
Sen sijan hyötyliikunta on varmuudella vähentynyt ja ehkä se näyttäytyy monissa mittareissa, kuten esim. koululiikuntatuloksissa ja varusmiespalveluksen aikana erilaissa fyysisissä suorituksissa. Toisaalta ainakin kotikaupungissani on selkeitä viitteitä mm. pihapelikulttuurin palaamisesta, minkä harrastamisen mahdollisuuksia on lisätty rakentamalla eri kaupunginosiin palloilumahdollisuuksia. Eniten ole huolissani harrastusten kalleudesta, sillä se tekee selkeää luokkajakoa nuorten mahdollisuuksiin harrastaa eri liikuntamuotoja.

Harrastat itse monipuolisesti liikuntaa. Mikä on tällä hetkellä tärkein harrastuksesi ja oletko asettanut joitain tavoitteita siihen?  
– Totta on, että harrastan monenlaisia liikuntamuotoja, mutta kyllähän tuo veteraaniyleisurheilu on vienyt ukon mennessään, on se vaan niin hieno laji. Tavoitteena on tietenkin pysyä terveenä, mutta enhän olisi suomalainen mies, mikäli katse ei olisi suunnattu tapahtumiin, missä ollaan mukana numero rinnassa. Ensi kesänä pituushyppyä ja kolmiloikkaa mahdollisuuksien mukaan ainakin SM-mittelöissä ja tietysti viestit oman seuran paitaa kantaen, mikäli joukkueeseen valitaan. Mutta pakko tunnustaa, että MM-kisat Lyonissa Ranskassa 2015 siintävät kovasti mielessä, eikä sinne lähdetä maisemia katselemaan. Kuten ravipiireissä tavataan sanoa, ”vilkku oikealle ja paremmalla ohi”. Ja tässä kohdin vaimo pyörittää päätään.

Sinut tunnetaan myös kovana penkkiurheilijana. Mikä seuraavasta kolmikosta on rakkain? Fc. Lahti, Pelicans vai Arsenal?
– Ei kahta sanaa, pukeudun turkoosiin. Itse pelaan vasen käsi alhaalla ja vakiopaikkani sijaitsee Isku-areenan katsomossa A5.

Olet opiskellut myös liikunnanohjaajaksi. Oletko pystynyt hyödyntämään näitä opintoja poliisin työssäsi?
– Toki, tutkinto oli monipuolinen käsittäen mm. kasvatustieteitä, johtamistaitoa, psykologiaa ja ryhmädynamiikkaa, joista on ollut paljonkin hyötyä nuorten kanssa työskennellessä.

Pitääkä liikunnassa aina kilpailla tai mitata tulosta?  
– Oppilas kysyy liikunnanopettajalta: ”paljonko keihäs lensi?”, mihin opettaja ”ihan hyvä heitto”, mihin oppilas ”no mikä se mitta oli?” ja opettaja jatkoi ”yhtä pitkä kuin Severillä”. Oppilas vastasi ”mutta mullahan lensi varmaan 20 metriä pidemmälle”, mihin opettaja iloisesti ”molemmat heititte hyvin”.
Liikuntakeskus Pajulahdessa kuultua: ”Miksi pitää aina kilpailla?”. No ei tietenkään pidä, mutta minulla on aina mitta ja sekuntikello matkassa. Ja kalareissulla puntari.

Mikä on hienoin kokemuksesi liikunnan parista?
– Niitä on kertynyt ajallisesti laskien ainakin kahden kalenterivuoden verran,  mutta ehkä palaan ensimmäiseen Jukolan viestiini, jolloin juoksin pitkän ankkuriosuuden. Kävi näet niin, että järjestäjä mainosti, että kosteista keleistä huolimatta pohja on kova; olihan se, mutta kova pohja löytyi noin puolen metrin syvyydestä ja itse valitsin kokeneempien Pihkaniskojen suosituksesta jalkineiksi suunnistussaappaat.
Muistan aina sen viimeisen sillan ylityksen noin 500 metriä ennen osuuden maalia, ne tuskan hetket, mitkä verille hiertäneet saappaat jaloissani aiheuttivat ja maalivaatteen, mikä vaikutti olevan jossain saavuttamattomissa, minkä kuitenkin lopultakin alitin. Mutta se hetki kun joukkuekaverit ottivat saappaat jaloistani, olihan se jotain sanoin kuvaamatonta.

Mikä maa voittaa kesällä jalkapallon MM-kisat?
– Ensin pelataan neljä viikkoa, minkä jälkeen Saksan kapteeni nostaa ”Pojan” päänsä päälle. Ei, ei nyt taas sitä. Tällä kertaa on sijaa yllätykselle, se on Belgia.

Mitä liikunta sinulle merkitsee tänä päivänä?                             
– Elämäntapa, aivojumppa, hyvän mielen tuoja ja tietysti murskavoitot sekä ennen kaikkea hyvät ystävät.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle ja toisaalta ”kantapään kautta opittua” – mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Kuuntele itseäsi ja liiku monipuolisesti. Muista, että tunnin kävely kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin puolen tunnin juoksu.  Älä lähde mukaan kaikkiin uusiin ravintohömpötyksiin ja valitse liikuntamuotosi ennen kaikkea oman mieltymyksesi mukaan, vaikkei se ole juuri sillä hetkellä muodikasta eikä sillä ole hienoa vierasperäistä nimeä. Toisaalta voit kyllä aloittaa seiväshypyn jo tänä keväänä ja netistä löytyy Sergei Bubkan huippuvuosien harjoitusohjelma, mitä kirjaimellisesti noudattamalla takaan, että jo ensi syksynä rima jää kannattimilleen oli sitten korkeus mikä tahansa.

Heinolalainen liikuntatieteen maisteri Risto Kalermo on liikkunut koko ikänsä ja myös liikuttanut muita. Hän on toiminut valmentajana ja työskennellyt koulun liikunnanopettajana. Hän vetää entisen huippujuoksijan Wilson Kirwan kanssa juoksukoulua ja on myös kuluneena talvena opettanut Wilsonia hiihtämään.

Olet kotoisin Posiolta, mutta asut tällä hetkellä Heinolassa. Miten pohjoisen mies on viihtynyt etelässä?
– Olen viihtynyt Heinolassa hyvin, yksi parhaista paikoista maailmassa. Täällä on loistavat vapaa-ajan viettomahdollisuudet. Itselleni tärkeät liikuntapaikat löytyvät kaikki läheltä. Olen viihtynyt kaikkialla missä olen asunut, sillä koti on siellä minne sen rakentaa. Pakko kuitenkin tunnustaa, että vaikka mies lähti pohjoisesta, niin pohjoinen ei lähde miehestä. Sen huomaa kirjoittamistani lauluista ja runoista. Eniten ikävöin puhdasta luontoa.

Olet harrastanut monia lajeja, mäkihypystä kilpakävelyyn. Mikä on ollut rakkain lajisi näiden vuosien aikana?
– Laji on vaihdellut iän myötä, mutta kyllä se kaikkein rakkain on ollut kestävyysjuoksu. Se tunne kun saa omin jaloin juosta pitkin maastoa. Kilpakävelyssä sain kokea huikeita elämyksiä lähinnä valmentajana.

Sinulla on ollut monia valmennettavia ja olet toiminut opettajana. Miltä Suomen nuorison kunto näyttää ja miten heidän liikuntatottumukset ovat muuttuneet vuosien varrella?
– Valitettavasti nykyteknologia on vienyt nuorison kuntoa huonompaan suuntaan. Ruutuaika on astunut liikunnan tilalle vapaa-ajanvietteenä ja se ei voi olla näkymättä heidän kunnossaan. Yläkoulun aikana suuri osa liikunnan harrastajista lopettaa. Vuosien varrella on siirrytty ulkotiloista sisätiloihin ja yksilöurheilusta joukkuelajeihin. Oma-aloitteisuus on katoamassa. Ei elämässäkään aina ole joku hihasta neuvomassa. Lahjakkaita nuoria on edelleen, mutta lajien välinen kilpailu ei ole hyvä asia heidän jalostamisessaan huipulle. Lajien välinen yhteistyö olisi parempi tie.

Toimit kenialaistaustaisen Wilson Kirwan hiihdonopettajana hyväntekeväisyystempausta varten – kuinka haasteellisesta hommasta oli kyse?
– Se oli suuri haaste meille molemmille. Wilson ei ollut aiemmin hiihtänyt ja hänen aikataulunsa sovittaminen yhteen harjoittelun kanssa oli oma lukunsa. Taisin olla lopulta ainoa, joka uskoi hänen pystyvän hiihtämään Finlandia-hiihdon 20 kilometrin matkan. Lumen vähyys ei helpottanut tavoitettamme. Vielä kaksi viikkoa ennen h-hetkeä näytti, että Wilson ei kerta kaikkiaan pysy pystyssä suksien päällä. Onneksi me olemme molemmat päättäväisiä ja luonteeltamme optimisteja. Afrikassa syntyneellä miehellä eivät aikataulut aina pidä kutiaan ja se rassasi monesti hermojani. Useimmiten hän saapui harjoituksiin myöhässä, mutta aina ei ollenkaan. Ehdimme harjoitella tapahtumaa varten yhteensä noin 30 kilometrin verran. Maaliin päästiin ja tavoite saavutettiin.

Miten liikut tänä päivänä ja vieläkö on paljon tavoitteita?
– Liikun jaksamisen mukaan. Vedän Wilson Kirwan kanssa juoksukoulua ja siellä liikun kerran viikossa. Lenkki ja sen jälkeen puolitoistatuntinen jumpaten ja pelaillen on paras tapa aloittaa viikonloppu. Muuten se on fiilispohjalta lähtevää. Usein vaimo patistaa lenkille. Tavoitteet liittyvät mukanaoloon suurissa massatapahtumissa. Siellä tapaa samanhenkisiä. Voin kyllä pistää numerolapun rintaan, mutta en kilpaile ketään vastaan. Suurin tavoite on saada muut innostumaan.

Sinut tunnetaan myös kovana Uriah Heep fanina. Soittavatko he maailman historian parasta musiikkia?
– Eivät varmasti maailman parasta, mutta minun makuuni parasta. Musiikkimakuni on loppujen lopuksi erittäin monipuolinen. Tykkään kuunnella musiikkia akselilla Souvarit – Uriah Heep ja siihen väliin mahtuu paljon. Minulla on synnynnäinen kuulovamma ja sain kuuloimplantin vajaa vuosi sitten. Tänään kuulen sellaisia ääniä, joihin en ole aiemmin päässyt tutustumaan. Olet pitkällä elämysmatkalla myös musiikin suhteen.

Elämääsi ovat koetelleet vaikeat sairaudet. Miten olet pystynyt säilyttämään positiivisen asenteesi?
– Sairaudet ovat vain karaisseet miestä. Olen tajunnut kuinka paljon hyviä asioita meillä on lähellämme. Ei asiat valittamalla parane vaan uskaltamalla elää. Ihana perhe, ystävät ja usko siihen, että Jumala suojelee meitä jokaista vaikuttavat kaikki omalla tavallaan.

Mitä liikunta sinulle merkitsee?
– Joskus se merkitsi minulle kaikkea. Nykyisin liikunta antaa minulle mahdollisuuden tuntea olevani elossa. Se on myös paras tapa irtautua arjesta. Jos en olisi aikoinaan liikkunut niin paljon, niin tuskin olisin tähänkään vastaamassa. Liikunta on maailman tärkein sivuasia.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle ja toisaalta ”kantapään kautta opittua” – mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Uskalla tehdä asioita myös oman mielesi mukaan. Joku sanoo, että ei kannata hakata päätään seinään, mutta omahan on päämme. Jos sen kautta oppii, niin… Tärkeintä alussa ei ole tehdä asioita oikein vaan yleensä tehdä. Hae asiantuntijoilta neuvoa ja kokeile. Jos nautit jonkun lajin harrastamisesta, niin todennäköisesti se on sinun juttusi.  Älä välitä mitä muut sanovat. Uskalla kokeilla erilaisia lajeja, sillä monipuolisuus on parasta elimistölle. Jos olet sairas niin muista levätä, mutta pitää erottaa sairaus ja laiskuus toisistaan. Huippu-urheilijan ura on vain pieni aika elämästä. Urheilijana olet huipulla, kun siitä on muodostunut sinulle elämäntapa. Liikunta tuo laatua elämään ja sen kautta voit saada elinikäisiä ystäviä.