Ariel Mäki-Soini on entinen maajoukkuetason seiväshyppääjä.  Hänen ennätyksensä seiväshypyssä on 550cm. Juniorina hän saavutti EM-hopean ja mm. SM-mitaleja. Liikkuminen on Arielille ”henkireikä, stressinpoistaja, elämänkaaren pidentäjä, elämyksen tuoja, nautinto”.
”Vaikeaa olisi kuvitella elämää ilman liikuntaa”, hän kertoo. Kuvassa Ariel ja Eetu jääkiekkokaukalossa.

Ariel, liikuit jo lapsena paljon, mitä kaikkea ehdit harrastaa?
– Urheilu täytti koko lapsuuteni kaikissa muodoissaan, kaikkea tehtiin mitä telkkarista tuli. Kaikki yleisurheilulajit, talvilajit, sisälajit aina shakkia ja Afrikan tähteä myöten. Olin aika ”duracel” menemään ja kokeilemaan. Paljon tuli myös liikuttua yksin, sillä aina ei ollut kavereita saatavilla. Liikkumisen ja kilpailemisen vietti oli kova – ja on edelleen.

Miten seiväshyppy valikoitui lajiksesi?
– Seiväshyppyyn tutustuin ensimmäistä kertaa siinä 11 vuoden iässä. Serkkuni Kankanniemen Matti hyppäsi pihassaan puuseipäällä sorakasaan seivästä. Kokeilin sitä: ensimmäisessä hypyssä putosin mahalleni maahan telineet kaataen. Haukoin henkeäni pitkään. Mistä lienee johtunut, mutta jäin koukkuun. Seuraavana kesänä hyppäsin piirinennätyksen ja 13-vuotiaana voitin ikäisteni suomenmestaruuden.
– Lajissa houkutteli ennätyksien tekeminen, monipuolinen harjoittelu ja kehon hallinta. Oli helppoa oppia aina jotain lisää ja se näkyi heti kehityksenä ennätyksessä, mikä innosti taas lisää. Minulla ei ollut koskaan varsinaista tulostavoitetta. Välitavoitteita kyllä, mutta varsinainen halu oli aina hypätä vähän lisää ja enemmän.

Toimit urheilu-urasi aikana myös hengellisessä työssä nuorten parissa – mahtaako sinulla olla pastoreiden ME?
– Ei mitään hajua. Mutta siitä olen varma, ettei kukaan etunimikaima ei ole hypännyt enempää ; )

Olet ollut yrittäjänä ja tiukasti työelämässä tiukasti sekä perheen isä, joka huolehtii myös lasten harrastuksista. Ehditkö nykyään harrastamaan itse liikuntaa?

– Kun lopetin kilpaurheilun, olin päättänyt, että otan muutaman vuoden punttikuurin ja katson miten lihasmassa tarttuu. Menin salille, istuin penkillä 45 minuuttia ja lähdin saunaan. Siihen touhuun ei vaan riittänyt intoa ja täytyi löytää jotain ihan uutta ja sosiaalista toimintaa.
– Sitten löysin jääkiekon, jota en ollut koskaan voinut harrastaa oman urheilun aikana. Nyt olenkin pelannut muutaman vuoden jääkiekkoa. Muutimme Raumalle juhannuksena 2013 ja pelaan kolmena aamuna viikossa tunnin vuoron. Satunnaisia juoksuinnostuksiakin on ollut, mutta kyllä kiekko on mun juttu. Lapset liikkuvat jääkiekon, jalkapallon ja koripallon parissa, joten aamulla aikaisin suoritettava oma liikkuminen ei ole pois perheen yhteisestä ajasta. Lisäksi aamulla tunti täysillä jäällä, jättää upean fiiliksen koko päivään.

Miten kannustat lapsia tietokoneiden ja pelikonsoleiden äärestä ulkoilemaan ja liikkumaan?
– Ehkä omalla esimerkilläni. Ei meillä ole kyllä ollut ongelmia tuollaisten laitteiden kanssa. Mitään totaalikieltoa ei tietenkään ole, mutta kai se oma esimerkki ja lapsen luonnekin vaikuttavat asiaan.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle – ja mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Älä ala hypätä seivästä ; ) Siinä ensimmäinen vinkkini, sillä se ei lajina sovellu aloittelevalle kuntoilijalle. Minulle on aina ollut tärkeää asettaa tavoite tai haaste, johon pyrkiä. Se motivoi ja palkitsee. Tavoitteen pitää olla kova, mutta ei yliampuva. Sen pitää olla silti saavutettavissa.
– Etsi sellainen laji tai harrastus josta pidät eniten. Useimmille meistä porukassa liikkuminen on kannustavaa ja palkitsevaa.

 

Nykyisin talvet Espanjassa asuva ja työskentelevä Tapani Saarentola harrasti nuorena yleisurheilua. Hänen paras saavutuksensa oli 10-ottelun Suomen mestaruus 18-vuotiaiden sarjassa Suomen ennätystuloksella 6848 pistettä. Golfiin hän siirtyi vuonna 1988 ja alkoi opettaa sitä ammatikseen 1990. Tapani on saavuttanut golfissa PGA Finland senioreiden Suomen mestaruuden kahdesti 50-vuotiaiden sarjassa.

Tapani, paljonko keräisit 10-ottelussa pisteitä tänä päivänä?
– No huh huh, ei paljonkaan. Kymmenkunta vuotta sitten kokeiltiin yhden päivän ottelua ja siinä muistaakseni meni hikisesti 3000 pistettä eli vähemmän kuin silloin nuorena.

Toimit tällä hetkellä golfopettajana. Ehditkö harrastamaan muuta urheilua?
– Opettaminen ja valmennus vie ajasta suurimman osan. Onneksi oma tavoite golfissa 55-vuotiaissa senioreissa saa tekemään jonkin verran yleis- ja lihaskuntoharjoittelua. Pelaaminen, padel ja kotona tehtävät lajikuntoilut, siinä se vähä mitä kerkiää.

Mitä liikunta sinulle merkitsee?
– Liikunta on kautta aikain ollut se ”mun juttu”. On tultu aika kauaksi siitä, mistä aloitin pikku poikana. Ensin oli yleisurheilu, lentopallo, sitten tennis ja nyt golf. Koko elämä on jollain lailla liittynyt liikuntaan ja liikuttamiseen.

Kumpi on kovempi – Tiger Woods vai Ashton Eaton?
– Molemmat lajissaan ehdotonta eliittiä, mutta kyllä Tiger on kovempi, koska golfissa on niin paljon enemmän yrittäjiä.

Voittaako Mikko Ilonen tänä vuonna Major-turnauksen?
– Mikko on aloittanut kauden loistavasti ja kaikki on golfissa mahdollista. Hänellä on eväät voittaa mikä tahansa turnaus, se on loppujen lopuksi niin pienestä kiinni.

Monilla on ennakkoluuloja golfia kohtaan (snobilaji, ei vaadi kuntoa jne). Onko golf koko kansan kuntoilulaji?
– Golfilla on sitkeästi väärä imago. Sitä pidetään jossain mielessä herrojen pelinä, ei liikuntana. Pikku hiljaa tämä myytti on murtumassa, ja laji aletaan nähdään erinomaisena liikuntamuotona. Golf on terveysliikuntana mitä mainiointa liikuntaa. Siinä tulee liikuttua maastossa ja ajateltua pelin aikana eri lyöntejä. Se kehittää myös tasapainoa, sosiaalisuutta ja sisältää kilpailullisen ulottuvuuden. 8-10 km päivässä ei ole ihan pikku juttu, varsinkaan mäkisessä maastossa ja monet golfarit pelaavat melkein joka päivä. Jotkut pelaajat kantavat omat varusteensa, jotka saattavat painaa 10-12 kg.

Mitä suosittelet lajista kiinnostuneelle aloittelijalle?
– Golfseurat ja urheiluopistot järjestävät peruskursseja, joiden kautta lajin aloittaminen on helppoa ja mielekästä. Saa heti kuvan koko lajista. Kaikille kentille voi mennä kokeilemaan esimerkiksi kaverin kanssa. Ne eivät ole suljettuja paikkoja, niin kuin itse luulin aikoinaan. Myös joka klubilta löytyy alan ammattilainen, joka opastaa lajin saloihin.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle?
– Kuntoilun aloittaminen on helppoa ja lopettaminen yhtä vaivatonta, jos tekee aloittelijan virheet. Itsekin olen sortunut luulemaan, että tunnin lenkin voi vetää samaa vauhtia kuin 30 vuotta sitten. Paha olo liian rajusta kuntoilusta tappaa kyllä tehokkaasti koko innostuksen eli rauhassa alkuvaiheessa. Joskus kävelykin on riittävän tehokasta ja kaiken a ja o on nousujohteisuus. Koita sitkeästi liikkua noin kymmenen kertaa rauhallisesti totutellen liikuntaan, niin huomaat kohta nauttivasi liikunnan tuomasta hyvän olon tunteesta.

Tuulikki Timgren-Lillukkamäki on 67-vuotias eläkkeellä oleva tekstiilitaiteilija, tuplaleski ja kuuden lapsen mummo Pusulasta. Hän on aiemmin toiminut KD:n valtuutettuna kotikunnassaan. Tuulikki on yksi Nelosen Farmi –sarjan kilpailijoista.

1. Tuulikki, muutit kesällä elämäntapaasi terveemmäksi Farmi-ohjelman nauhoitusten myötä. Millä konsteilla olet saanut painoa pois ja kuntoa nousemaan?
– Yksinkertaistin elämääni. Lopetin mässäämisen, makkaran ja valmisruokien syömisen. Syön nykyisin paljon kotimaisia juureksia ja ennen kaikkea syön vain aterialla, jonka katan pöytään.

2. Harrastitko nuorempana jotain urheilumuotoa?
– Kun olin lapsi kaikki liikkuivat. Hiihdin, juoksin, työnsin kuulaa ja hyppäsin korkeuttakin. Uitiin paljon ja pyöräiltiin pitkiä matkoja. Kuntoa nosti isän kanssa tehdyt metsätyöt.

3. Mitkä ovat sinulle nyt mieluisimmat ja luontevimmat tavat harrastaa liikuntaa? Miksi?
– Uinti on edelleen mieluisin urheilumuoto, mutta kävelen ja vähän jo juoksemistakin olen ottanut tavaksi. Kuntosalilla kävisin mielelläni, mutta sinne menemisen hinta nousee kohtuuttomaksi, koska lähimmälle kuntosalille on jo 20km ajamista. Haluan nähdä mihin kuntoon jo näinkin iäkäs rapakuntoinen nainen voi päästä!

4. Miten pudotetut kilot ja lisääntynyt fyysinen aktiivisuus ovat parantaneet elämänlaatuasi?
– Ehdottomasti olen kaikin tavoin virkeämpi. Saan enemmän aikaan, vaikka en ole ollut saamaton ennenkään. Kutominen ja lastenlasten kanssa puuhailu on mukavaa ja portaiden nouseminen ei enää hengästytä samalla tavalla kuin ennen.

5. Olet ottanut tavoitteeksesi osallistua toukokuun lopulla Helsingissä Naisten Kympille Sarin tiimissä. Onko sinulla jokin harjoitusohjelma, esimerkiksi välitavoitteita kunnon kohennukseen?
– Sellaista ei minulla vielä ole. Olen haaveillut, että joku kuntosali innostuisi sponsoroimaan niin, että saisin lihasvoimaa ja ohjausta. Samoin toivon, että joku urheilija neuvoisi juoksemisen saloja, sillä olen edelleen rutkasti ylipainoinen, enkä halua rikkoa paikkojani tyhmyyttäni.

6. Miten rohkaiset ikäihmisiä aloittamaan liikunnan, jos on erilaisia fyysisiä vaivoja ja kunto päässyt heikoksi?
– Tutuille ja ystäville kerron omasta elämänmuutoksestani ja korostan, että nyt on ryhdyttävä taisteluun, ettei meistä tule heikkoja ja huonosti liikkumaan pystyviä vanhuksia. Muistutan myös liukuesteiden käytöstä talvella, sillä kaatuminen ja siinä helposti tulevat murtumat tuhoavat kaiken. Itse pidän liukuesteitä myös kauppareissuilla. Juokseminen ei niillä onnistu, mutta kävely on turvallista. Pidän korkokengistä, mutta olen kaatunut riittävän monta kertaa ja siitä viisastunut.

7. Millä konsteilla mielestäsi sisällä tietokoneiden kanssa viihtyvät lapset ja nuoret saadaan ulos ja liikkumaan nykyistä paremmin?
– Esimerkillä. Itse sain pienet lapsenlapset pois koneelta kun ehdotin, että lähdetään yhdessä pihalle leikkimään.

8. Mitkä asiat elämässä tekevät sinusta onnellisen?
– Onni on tahtotila. Pitää olla kiitollinen siitä mitä on, eikä onneton siitä mitä ei ole. Jokaisen päivän aloitan rukoillen ja päätän kiittäen. 🙂

Lue Sarin liikuntavinkit Tuulikille alla olevasta komentista.

Jaana Thorström on turkulainen Endurance-seuraa edustava ultrajuoksija. Hän juoksi viime vuonna Hollannissa Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi parhaan naisten tuloksen 24 tunnin kilpailussa eli 204,752 kilometriä ja sijoittui EM-kilpailussa 28:nneksi.
Ensimmäisen 24h kisan hän juoksi Helsingissä tammikuussa 2010. Siitä saakka hän on ollut yksi parhaista suomalaisista naisultrajuoksijoista.

Jaana, miten aloitit urheilemaan?
– En harrastanut mitään urheilua lapsena enkä nuorena. Koululiikunnassa pidin pesäpalosta ja lentopallosta. Olin 42-vuotias tehdessäni ensimmäisen lenkin vuonna 2005. Silloin päätin, että juoksen Paavo Nurmen puolikaan kesällä 2006 kesällä ja näin teinkin (aika 2:19:40). Samalla olin päättänyt, että 2007 juoksen maratonin ja se toteutui Tukholmassa aikaan 5:01:54. Tuloskehitys on ollut täysi yllätys itselleni. Urheilun voi aina aloittaa.

Miten ihminen pystyy juoksemaan vuorokauden putkeen?
– Seurasin vuonna 2009 Hannan valmistautumista ja itse 24 tunnin kisaa netistä. En aiemmin tiennyt tällaisia kisoja olevankaan! Siitä minulle syttyi ajatus, että tuo on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Vuorokauden juoksu on aina rankka, mutta jostain sitä voimaa saa. On oltava hyvässä kunnossa terveenä viivalla ja motivoitunut juoksemaan. Kisan aikana pitää ravitsemuksen onnistua ja on kyettävä sietämään väsymystä ja kipua. Jälkikäteen sitä on aina yhtä ihmeissään, jaksoinko minä tosiaan juosta kisan ja saavuttaa syntyneen tuloksen! Ihmisellä on tiedostamattomia voimavaroja ja yleisön tuki antaa paljon voimaa.

Miten ultrajuoksija yhdistää perhe-elämän ja juoksemisen?
– Työn, perhe-elämän ja juoksemisen yhteensovittaminen vaativat organisointia. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja ne pitää käyttää järkevästi. Kiireisinä päivinä juoksen työmatkat joko suoraan tai kiertäen. Vapaapäivinä tai ennen iltavuoroja teen pitkät lenkit. Ruokaa teen päivittäin, mutta esim. ruuan ollessa uunissa hautumassa voin käydä lenkillä. Lapset ovat jo aikuisia ja huolehtivat itsestään.

Suurin unelmasi ultrajuoksijana?
– Suurimmat unelmani ultrajuoksijana ovat 24 h tuloksen parantaminen ja Spartathlonin läpäiseminen.

Monetko lenkkarit ostat vuodessa?
– Lenkkareita kuluu 5-6 paria vuodessa.

Ehditkö juoksun lisäksi harrastamaan muita lajeja?
– Käyn salilla jumppatunneilla (bodybalance, pilates, jooga) ja spinning-tunneilla. Salilla tulee käytyä 2-4 kertaa viikossa. Lisäksi harrastan kesäisin kirkkovenesoutua ja jonkun verran talvella ergosoutua.

Hienoin paikka missä olet lenkkeillyt?
– Kyllä ne hienoimmat paikat löytyvät ihan läheltä Turusta: Ruissalo ja Aurajoen rannat sekä Katariinanlaakson ulkoilureitit.

Mitä liikunta sinulle merkitsee?
– Liikunta on minulle vapautta ja omaa aikaa. Juostessa pystyy rauhassa käymään läpi asioita tai toisinaan on ajattelematta mitään. Liikunta on tuonut myös uusia sosiaalisia suhteita.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle ja toisaalta ”kantapään kautta opittua” – mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Pelkkä juokseminen rikkoo paikat. Näin kävi myös itsellenikin. Lihaskunnon ylläpitäminen ja lepopäivät ovat todella tärkeitä iän karttuessa. Tulosten takia ei kannata juosta, vaan omaksi ilokseen. Tuloksia tulee, jos on tullakseen.