Helpottunut olo! Vaalien jälkeen alkanut ja viikkoja jatkunut vatkaaminen EU-parlamenttiryhmän suhteen saatiin päätökseen. Suomen Kristillisdemokraatit ovat vuosia olleet EPP-ryhmän tarkkailijajäsenenä, ja sitä ennen oman mepin aikana täysjäsenenä.

Hämmennys ryhmään kuulumisesta lähti liikkeelle jäsenyyden edellytysten erilaisesta tulkinnasta. EPP-puolueen säännöissä todetaan selkeästi, että tarkkailijajäsenpuolueella on oikeus saada vaaleissa valittu meppi ryhmän jäseneksi, kun taas parlamenttiryhmän säännöissä painotetaan ryhmässä jo olevan delegaation oikeutta tulla kuulluksi ennen samasta maasta tulevien uusien jäsenten hyväksymistä. Kokoomus käytti viime mainittua oikeuttaan ns. täysimääräisesti hyväksi 🙂 Samoin delegaatioiden määrästä per maa oli erilaista tietoa liikenteessä. Nyt kuitenkin nämä organisatoriset asiat ovat kunnossa ja päästään tekemään oikeasti töitä.

Toinen iso ratkaisu liittyi avustavalintoihini Brysselin päähän. Työhakemuksia tuli lähes 60 – kaukaisimmat Slovakiasta ja Virosta. Monta hyvää ja taitavaa henkilöä oli tarjolla ja oli hienoa huomata, miten monilla nuorilla on intoa kansainvälisiin tehtäviin, nuorin hakija oli vielä lukiossa. Hyvästä joukosta pääsin siis valitsemaan ja valituiksi tulivat pääsihteeri Merja Eräpolku ja päätoimittaja Esa Erävalo.

Molemmat ovat minulle tuttuja entuudestaan KD-työyhteisöstä ja Merjan bossina olen jo kerran aiemmin ollut toimiessani eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Silloin huomasin, miten ahkera ja monipuolisesti taitava työntekijä Merja on. Esa puolestaan on syvällinen asioihin perehtyjä ja puolueemme ideologian työstäjä. Meppi-tiimimme täydentyy vielä syksymmällä kotimaan avustajalla, mutta nyt oli aikataulullisesti tärkeintä saada Brysselin toimistomme työkuntoon – tästä se lähtee!

Olo on kuin ennen vanhaan numerolappua kiinnitellessä. Pientä kutinaa vatsanpohjassa, mieli pirteänä ja lihakset lämpiminä – no, ainakin siellä joskus jotain lihaksia on ollut 🙂

Vaaligallupeja ja –ennusteita sataa lähes joka päivä, ja puolueiden vaalikoneistot hengittävätkin jo niiden tahdissa. Viimeisessä Ylen kyselyssä ennakoitiin meikäläiselle paikkaa oikein nimen kanssa. Tiukka kisa tästä joka tapauksessa tulee; viimeiset paikat ratkaistaan muutamien tuhansien äänten marginaalilla. Nyt ainakin jokaisen ääni on tärkeä.

Tällainen valtakunnallinen kampanja tuo aivan uusia kannattajia mukanaan. Lämpimästi sydänalassa läikähtää, kun vanha luokkakaveri vuosien takaa kertoo äänestäneensä, sukulaisen sukulainen pistää viestiä tuesta, maajoukkuekaverilta tulee rohkaisu ”mene Suomi-paitaa edelleen kantamaan” jne.

Vaaliteltalla useasti supatellaan korvaan, että ”äänestetty on”. Siksipä erityisen mukavalta tuntui, kun Järveläisen Petri antoi luvallaan julkisen tukensa. Portaanpään opiston ilmapiiri kantaa: nuorisotapahtumista on itsellä mukavat muistot ja nyt omat tytöt osallistuvat siellä pidettäviin musiikkileireihin.

Uuden tyylinen kampanjailmeemme on saanut myös paljon kiinnostusta ja huomiota osakseen. Tänään Kauppalehden toimittaja viimeksi soitti ja kyseli agentti-ilmeemme perään. Samalla hän ihmetteli, miten monien puolueiden EU-vaali-ilmeet ovat harvinaiset vaisut ja mitäänsanomattomat – ikään kuin näihin vaaleihin olisi menty vanhoilla pohjilla. Erityisesti nuorilta on tullut viestiä, että ”meinasin jättää vaalit väliin, mutta sitten näin julisteenne…”

Ihmiset ovat heränneet kyselemään ehdokkaiden niiden mielipiteiden perään, jotka eivät vaalikoneista käy ilmi. Sähköpostissanikin on useampi yksittäinen kysymys, joihin vielä huomisen ja lauantain aikana vastailen. Radion- ja TV:n vaalitenttien perusteella on myös tullut positiivista palautetta; monet ovat toivoneet enemmän ehdokkaiden välisiä vaaliväittelyitä, mutta media on niitä ollut nihkeä järjestämään. Johtuu varmaan siitä, että enemmän kuin kaksi poliitikkoa on jo lähes painajainen kenen tahansa toimittajapolon paimennettavaksi. Suuri vaalikeskustelu taas sen osoitti, että viisainta olisi antaa kaikille tasapuolisesti puheenvuoroja ja antaa ihmisten sanoa sanottavansa loppuun.

Toivottavasti peli pysyy reiluna loppuun asti, vaikka kollegat Tujunen ja Korhonen tänään jo tukkanuottasilla olivatkin. Kokoomuksen Pöntisen kampanja on herättänyt kysymyksiä puoluetoimistojohtoisesta ”stailauksesta”, jota sitten puoluejohto sopivasti paheksuu saaden ehdokkaalle vielä sympatiaääniä. Itsekin muistelen hämmentyneenä kuunnelleeni ko. ehdokkaan radiomainoksen listaa korjattavista asioista: ylisuuret eläkkeet, johtajien ökyoptiot, ylemaksut jne. sieltä uupui suurin piirtein vain kansaneläkkeen pohjaosan palautus. Korjattavia asioita toki kaikki, mutta yhtäkään niistä ei päätetä europarlamentissa! Päästäisikö Kokoomuksen vaalikoneisto ”vahingossa” tietämättömät mainokset läpi? No, tässä puolueiden välisessä taistossa eniten kuitenkin toivon, että nukkuvien puolue kärsisi rökäletappion.

Puoluesihteerinä on innoittanut meidän osastojen ja kenttäväen antautuminen täyteen työntouhuun. Nuoret ovat järjestäneet konsertteja, räpänneet ja myyneet ”tiukkabeba” alkkareita, veteraanit kahvittaneet ja jakaneet tuhatmäärin lehtiä. Mukavaa on myös ollut saada aivan uusia ihmisiä mukaan kampanjaan. Yhteinen päämäärä pistää liikkeelle! Sunnuntaina sitten nautitaan työn hedelmät!

 

 

Päivä oli piristävä! Naisten Kymppi innosti taas ennätysmäärän, yli 18 000 juoksijaa, kirmaamaan ympäri Helsinkiä ja nauttimaan tapahtuman monipuolisesta ohjelmasta. Meillä oli KD naisten kanssa reipasta, mutta rentoa etenemistä ja huippuhuoltojoukot!

Lisäadrenaalia sain omaan urheilusuoritukseeni, kun huomasin sunnuntaiaamuna, että yllättävän monet maakuntien ykköslehdet ja Hesari olivat menneet julkaisemaan RKP:lle Tilaus….anteeksi siis Taloustutkimukselta räätälöidyn gallupin tulokset.

RKP:n valtakunnallista kannatusta eurovaaleissa oli mitattu haastatteluin, jotka on tehty vain vaalipiireissä, joissa RKP:llä on kannatusta (Uusimaa, Ahvenanmaa, Vaasa Helsinki). Sitten tämä oli ”suhteutettu” puolueiden valtakunnalliseen kannatukseen. Näin RKP:n valtakunnallista kannatusta eurovaaleissa oli mitattu haastatteluin, jotka on tehty vain vaalipiireissä, joissa RKP:llä on kannatusta (Uusimaa, Ahvenanmaa, Vaasa Helsinki). Sitten tämä oli ”suhteutettu” puolueiden valtakunnalliseen kannatukseen. Näin RKP:lle oli saatu väännettyä äänimäärä, joka oikeuttaa meppipaikkaan ja samalla Keskusta ja SDP jäisivät kahteen meppiin kumpikin. Sanomattakin on selvää, että tutkimus ei luvannut kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten vaaliliitolle kuin yhden paikan.

Tutkimuksessa oli siis jaettu suoraan paikkoja, ei kannatusprosentteja. Etukäteen arvioidulla 5-6 %:n äänikynnyksellä siis sekä demarit että keskusta romahtavat 4-5 % alaspäin eli noin 17-18 %:n kannatukseen ja vihreät singahtavat ennustetulla kahdella paikallaan yli 12 %:n. Ihmettelen, ettei kukaan tutkimuksen julkaisijoista kommentoinut näitä kannatusheilahteluita mitenkään.

Tilaustyönä teetetty vaaligallup kuulostaa jo lähtökohtaisesti kummalliselta, ja mielestäni Taloustutkimus Oy:n luotettavuus vaaligallupien tekijänä on vakavasti vaarassa. Ainakin omalta kohdaltani ne kymmensivuiset kyselyniput, joihin puoluesihteerin ominaisuudessa olen jotunut säännöllisesti vastailemaan saavat jäädä. Vieläköhän ennen vaaleja saadaan aito gallup-ennuste?

PS: Lisäys aamulla… eipä mennyt montaa tuntia ja jo tuli vallan toisenlainen Maaseudun tulevaisuuden tilaama mielipidetutkimus. Siinä KD+Perussuomalaisten liitolle lupaillaan 2 paikkaa. Vas ja Rkp tippuisivat pois EU-parlamentista. Vaalit ratkaisee se, ketkä saavat kannattajansa myös äänestämään.

 

 

 

KD:n vaalityö EU-vaaleissa on edennyt innostuneissa merkeissä. Keskiviikkoaamun näkymät suorastaan hivelivät puoluesihteerin silmiä. Monin paikoin vaalijulistetelineissä olivat ensimmäisenä laitettuna meidän agenttijoukkomme valmiina ”Tehtävään EU:ssa”. Lehdet, esitteet ja ohjelmat ovat myös jalkautuneet niin tehokkaasti, että ”ei oota” on jo paikoin jaettu. Tämä positiivinen tuntuma ei ole vain subjektiivinen näkemykseni, vaan puolueiden yhteisen Eurooppalainen Suomi -kiertueen väki on vahvistanut sanomaa.

KD:n osastojen aktiiveja on ollut paikalla kiertueella näkyvimmin ja jopa mukana niilläkin paikkakunnilla, joille ehdokkaat eivät ole kiireiltään ehtineet. Kiertuekaravaanin vetäjä kiitteli KD-väen sitoutuneisuutta omien ehdokkaittensa puolesta. Täytyy todeta, että kiertuerekan oranssi sävy ei olisi voinut olla paremmin valittu!

Pienessä porukassa on totuttu vähälläkin väellä asiat organisoimaan ja toimimaan tehokkaasti. Tämän vaalikampanjan myötä tulee vaalikone huollettua ja rasvattua jo 2011 koitokseenkin.

KD:n vaalikiertue on vetänyt mukaansa myös aivan uusia toimijoita – ihmisiä, jotka eivät aiemmin ole olleet mukana puoluetyössä, mutta haluavat nyt omalla panoksellaan tukea kampanjaamme.

Tuntuu todella hienolta, kun tukiporukat tekevät työtä täysillä – se koskettaa ja innostaa minuakin. Yhteinen tavoite yhdistää ja luo hyvän eteenpäin menemisen kokemuksen. Tästä on hyvä jatkaa!

EU:n Itämeri-strategia esitellään kesäkuussa juuri eurovaalien jälkeen. Itämeren suojelupolitiikan on perustuttava laajempaan, monitieteellisempään ja tarkempaan tietoon ja osaamiseen, kuin pelkät kansalliset tutkimusyksiköt erikseen kykenevät tuottamaan. Samoin Venäjä on saatava mukaan yhteiseen pelastamisohjelmaan. Nykyään ongelmana on, että Itämeren valtioiden useat pienet tutkimusyksiköt ja –laitokset kilpailevat samoista tutkimukseen ja suojeluun tarkoitetuista EU-rahoituksista ja näin syövät toistensa resursseja keskinäisellä kamppailulla. EU tarvitsee Itämeri-strategialle instrumentin, jolla on kokonaisvaltaiset vastaukset Itämeren pilaantumisen syihin ja suojelun haasteisiin.

Suomen tulee aktiivisesti ajaa kansainvälistä Itämeren Merikeskusta tällaiseksi instrumentiksi. Tällainen Itämeren kokonaisvaltaisen merentutkimus- ja merensuojelun osaamiskeskittymä pystyy tuottamaan kriittisellä massalla koordinoitua tietämystä tehokkaiden poliittisten päätöksien tueksi. Itämeren valtiot sitoutuisivat näin katsomaan kokonaisuutta pelkän oman merialueen vahtimisen sijasta. Kansainväliset ratkaisut ovat mm. Baltian maille ainoa keino osallistua tehokkaaseen merentutkimukseen ja –suojeluun. EU:n tulee sitoutua rahoittamaan kansainvälistä Itämeren Merikeskusta kansallisten rahoituksien lisäksi ja suojelun rahoitus on saatava Välimeren kanssa vertailukelpoiselle tasolle.

Perustus, jonka varaan kansainvälinen Itämeren Merikeskus rakentuu Suomeen löytyy jo olemassa olevien tieteellisten, taloudellisten ja tutkimusresurssien kansallisella kokoamisella. Näitä resursseja ovat mm. Syke merikeskus, Syke öljytorjuntakeskus, Ilmatieteen laitoksen meriohjelman tutkijat, Helsingin Yliopisto, RKTL, Turun Yliopisto ja Saaristomerentutkimuslaitos, GTK merigeologia, merenmittaus, meriargeologia ja Kotkan meritutkimukset. Sen osaksi tulisi liittää öljyntorjuntakeskus uusine laivoineen. Suomella on perinteisesti ollut Itämeren suojelussa ja tutkimuksessa aloitteet aina omissa käsissään jo HELCOMin muodostamisesta (1974) lähtien. Sijaintia puoltaa se, että Suomen lähimerialueista juuri Suomenlahti on Itämeren ongelmallisin ja herkin alue.

Vuoden 2009 loppupuoliskon on Ruotsi EU:n puheenjohtajamaa teemalla Itämeri. Tämä ajankohta mahdollistaa tärkeisiin Itämeri –teemoihin keskittyvien asioiden läpimenoa EU:ssa, joten Suomella on erinomainen mahdollisuus nostaa Itämeren Merikeskus konkreettiseksi toteutettavaksi hankkeeksi strategiassa.

EU:ssa valmisteilla oleva kuluttajansuojan uudistus on tyyppiesimerkki lainsäädännön harmonisoinnin nurjasta puolesta. Kun pyritään yhtenäistämään jäsenvaltioiden kirjavaa tasoa mm. palveluiden kohdalla, tarkoittaa se lähes poikkeuksetta heikennyksiä pohjoismaiseen tasoon. Toteutuessaan tämäkin kuluttajansuojadirektiivi romuttaisi suomalaisen korkean kuluttajansuojan.

Direktiiviehdotuksessa esimerkiksi kulutustavaroiden osalta myyjän virhevastuu loppuisi kahden vuoden kuluttua tuotteen ostopäivästä eikä hän sen jälkeen olisi vastuussa tuotteen kestävyydestä. Muutos nykyiseen olisi merkittävä. Käytännössä se merkitsisi sitä, että esimerkiksi jääkaapit, pakastimet, pesukoneet ja televisiot kannattaa rakentaa tulevaisuudessa vain kaksi vuotta kestäviksi, jonka jälkeen niitä ei korjata vaan vian ilmetessä on ostettava uusi. Kestävän kehityksen periaatteet ovat EU:ssa siis vain komissaarien juhlapuheita varten, kun teollisuuden etuja ajetaan kuluttajien kustannuksella.

Suomalaisen kuluttajansuojalain mukaan myös aikaisemmat myyntiportaat, kuten valmistaja ja maahantuoja, ovat vastuussa virheestä suoraan kuluttajalle. Direktiiviehdotuksen mukaan virheestä vastaa vain myyjä, joten ankealta näyttää pk-yrittäjänkin tulevaisuus. Kuluttajansuojalaissa peruuttamisoikeus koskee myös sanoma- ja aikakauslehtien puhelinmyyntiä ja verkkohuutokaupassa tehtyjä sopimuksia. Direktiiviehdotuksen mukaan peruuttamisoikeutta ei näissä tilanteissa ole. Puhelinmyyjien armoilla jo nyt olevista vanhuksista tehdään siis täysin lainsuojattomia.

Tässä vasta muutamia esimerkkejä kaavailluista muutoksista, joilla suomalaisen kuluttajan asemaan heikennetään. Kaikkein ratkaisevin heikennys direktiivissä on kuitenkin siirtyminen täysharmonisointiin minimisäädöksien sijaan. Kuluttajakomissaari Meglena Kuneva on esittänyt direktiivin maksimiharmonisointia, jolloin kansallisvaltiolla ei olisi enää mahdollisuutta pitää yllä nykyiseen tapaan korkeampaa kuluttajansuojan tasoa. Tämä olisi suomalaisen korkeamman kuluttajansuojan romutus.

Suomen liittyessä Euroopan Unioniin oli monella taholla huolena, että maamme korkea kuluttajansuoja on vaarassa kun lainsäädäntöjä harmonisoidaan jäsenvaltiossa. Nyt tämä on karulla tavalla käymässä toteen.

Euroopan komissio on direktiiviesityksellään perustamassa EU:n laajuisen siirtoelinrekisterin ja haluaa saada siirtoelimet jakoon kaikkien EU-maiden kesken.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan esityksellä pyritään lisäksi parantamaan elinsiirtokirurgien tiedonsaantia, siirtoelinten laatua ja turvallisuutta sekä elinsiirtojärjestelmien tehokkuutta kaikkialla Euroopassa.

Suomalaiselle lääkärille tai potilaalle komission suunnitelmista ei kuitenkaan olisi mitään hyötyä, sillä Suomi on jo mukana korkealaatuisessa Pohjoismaiden elinvälitysjärjestelmässä. Pohjoismainen yhteistyö takaa meille riittävän suuren väestöpohjan kiireellisten ja harvinaistenkin siirtotapausten hoitamiseksi.

Monista EU-maista vastaava järjestelmä puuttuu täysin ja arvioiden mukaan joka päivä menehtyy 12 potilasta elinsiirtoa odottaessaan. Jonossa odottaa lisäksi 56 000 potilasta elinsiirtoa. Erittäin huono tilanne on etenkin uusissa EU-maissa ja eteläisessä Euroopassa.

Ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista pakottamalla maat kansainväliseen elintenvaihtoon tai romuttamalla olemassa olevat kansalliset järjestelmät. Siirtoelimistä on pulaa kaikissa maissa eikä niiden kuljettelu ympäri Eurooppaa kasvata määrää millään tavalla.

Esitys vaarantaa suomalaisen elinsiirtopotilaan hengen, kun siirtoelimien jakajiksi tulee kasvava joukko laadultaan ja turvallisuudeltaan vaihtelevalla tasolla olevia jäsenmaita. Elinsiirtojen laatu ja turvallisuus on toki saatava uusissa jäsenmaissa nostettua muun Euroopan tasolle. Direktiiviesitys on kuitenkin jälleen malliesimerkki siitä, että uusien jäsenmaiden harmonisointi johtaa laadun ja turvallisuuden heikkenemiseen vanhoissa jäsenmaissa. Tämän kai ei pitänyt olla alkuperäinen tarkoitus?

Eduskunnan suuressa salissa esitelty valtioneuvoston selonteko Suomen EU-strategiasta on syvä pettymys. Linjaton liirumlaarum-paperi toistaa samaa eu-jargonia: onnistunut rauhanliike, yhtenäinen globaali toimija, maailman talouden vakauttaja ym. ym..

Erityisesti näin EU-vaalien alla olisi odottanut, että hallituksen selonteko Suomen EU-jäsenyydestä olisi ollut jämäkkää luettavaa, jossa olisi tiukasti priorisoitu ja linjattu Suomen keskeisimmät tavoitteet kansallisten etujen puolustamisessa EU:ssa. Sen sijaan Suomen tärkeimmät tavoitteet ovat: kansalaisten Eurooppa, menestyvä Eurooppa ja EU globaalina vaikuttajana – hei haloo!!! Eikö kansallisesti tärkeiden aiheiden kuten maatalouden 141-tuen ja sen tulkinnan puolustaminen pitäisi olla yksi keskeisimpiä tavoitteita, samoin metsäpolitiikan pitäminen omissa näpeissä, elintarviketurvallisuuden ja kuluttajansuojan korkean tason säilyttäminen ym. ym. Kaikki konkretia loistaa poissaolollaan. No, se tietysti takaa sen, ettei kukaan voi jälkikäteen moittia tavoitteista lipeämisestä kun niitä ei edes aseta.

 

Karvaassa muistissa taitaa olla se, että EU-perustuslaista neuvoteltaessa Suomella vielä oli tavoitteita: me vastustimme EU-presidenttiä ja ns. ”kaksoishatutettua” ulkoministeriä sekä syyttäjänvirastoa, tavoitteena puolestaan oli toimielinten välinen tasapaino ja oma komissaari, mutta kaikki nämä taistelut hallitus hävisi vai pitäisikö sanoa, että takaisin tultiin ”torjuntavoittojen” kera. Onneksi Irlanti säilytti äänestyttämällä meilläkin oman komissaarin.

EU:n tulee hallituksemme mielestä laajentua lähes kaikkialle; Turkki ja Kaukasus eivät pidättele, vaikka Kööpenhaminan kriteereistä jotain sivulauseissa mutistaan. Eikö umpikorruptoituneiden Romanian ja Bulgarian lähentymiskriteereiden laiminlyönneistä mitään opittu? Nyt sitten ihmetellään kun omassa maassaan ihmisoikeudettomat romanikerjäläiset istuvat itämafian hyväksikäyttämänä Helsingin kaduilla.

Yksi EU-strategian mielenkiintoisimpia freudilaisia lipsahduksia löytyy toteamuksesta, että EU-tuomioistuin on Suomelle tärkeä vaikuttamisen paikka. Yleensä tuomiovaltaa pidetään riippumattomana, mutta EU-tuomioistuimen kohdalla siihen ei usko se kuuluisa Erkkikään. EU on jo ottanut mm. työehtojen pitävyyden, työlainsäädännön ja ay-oikeudet kansallisen lainsäädännön yläpuolella olevan EU-tuomioistuimen tulkittaviksi. Tuomioistuimen päätökset tosiasiassa linjaavat uutta lainsäädäntöä ja siksi siellä tehdään rankasti lobbausta.

Paperissa viimeinen kappale on lähestulkoon omistettu peräämään kansallista strategiaa ja EU-politiikan parempaa priorisointia, mutta siitä nimenomaan puuttuvat ne. Tämän hallituksen johdolla harjoitetaan Suomessa jatkossakin EU-haahuilua, jossa sopeudutaan direktiivi toisensa jälkeen itsemääräämisoikeuden liukenemiseen ja osavaltiostatukseen. Kesäkuussa on tosin mahdollisuus kansalla antaa palautetta linjan suhteen; jatketaanko ”torjuntavoittojen” tiellä vai olisiko aika muuttaa suuntaa?

Suomi on yleensä kunnostautunut EU-säännösten pilkuntarkkana toimeenpanijana ja oikeana mallioppilaana. Nyt on pientä tervettä tottelemattomuutta ilmassa, kun aiomme aloittaa kesäkuun eurovaalien tulospalvelun EU-vaalisäännösten vastaisesti heti äänestyspaikkojen sulkeuduttua eli meille totutusti klo 20:stä lähtien.

Aikaerosta johtuen useimmat muut aloittavat tuloksen kerronnan vasta klo 23. Suomi siis kertoo ennakkoäänensä siinä vaiheessa, kun vaalipaikat vielä muualla ovat auki. Tällä tuskin on järisyttävää vaikutusta muiden maiden tuloksiin. Vaikea kuvitella, että vaikkapa meidän RKP:n tappio aiheuttaisi muutoksen belgialaisen äänestäjän käyttäytymiseen hänen rientäessään uurnille äänioikeuttaan käyttämään.

Oikeusministeriö perustelee Suomen harvinaista EU-kapinointia sillä, että tulosten laskenta ja niiden julkistaminen ovat osa vaalien toimittamista ja vaikuttavat myös siihen, miten kiinnostavina vaaleja pidetään. Meillä myös tiedotusvälineet aiheuttavat oman paineensa; vaalien tulokset on totuttu lukemaan heti seuraavan päivän lehdestä tarkkoine analyyseineen.

Suomalaiseen vaali-iltaan kuuluu nopea tuloksen julkistus ja ajantasaiset analyysit – näistä kannattaa pitää kiinni sanoivat EU-säännökset mitä hyvänsä.

Edellinen lama oli kohtalokas lapsi- ja perhepolitiikalle. Sen hoitamiseen käytettiin nopeita leikkauksia ja voimakkaita säästötoimenpiteitä. Valtionosuuksia kunnille vähennettiin ja sen seurauksena henkilöstöä karsittiin neuvoloista, kouluterveydenhuollosta ja opetustoimesta. Lapsiperheiden kodinhoitoapu ajettiin alas, kerhotunnit lopetettiin ja ryhmäkokoja kasvatettiin päiväkodeista alkaen. Perhepoliittiset tuet romahtivat niin jyrkästi, että niiden reaalitaso on nyt vaivoin saavutettu yli viidessätoista vuodessa.

Sen sijaan, että olisi elvytetty, haettiin säästöjä ja pahennettiin lamaa entisestään. Seurauksena oli lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi ja kasvaneet mielenterveysongelmat. Viime laman laskua olemme kalliisti maksaneet jokaisen koulupudokkaan ja syrjäytyneen nuoren kohdalla.

Olemme ehkä osin läksymme oppineet. Nyt elvytetään volyymillä, joka heikompaa hirvittää. Valtion rahaa tuntuu löytyvän teihin, ratoihin ja rakennuksiin, mutta kunnissa revitään jo budjetteja auki ja virkojen ja toimien täyttämien on jäädytetty. Kauaskantoisinta olisi kuitenkin palveluelvytys ja satsaaminen koulutukseen. Työllisyyden lisäksi pidettäisiin huolta ongelmien ennaltaehkäisystä ja sosiaali- ja terveydenhuollon kulujen kasvun hillitsemisestä pitkällä tähtäimellä. Koulutuselvytys – jos mikä – olisi oikea investointi tulevaisuuteen. Elvytyksen onnistumisen ainut todellinen mittari kun on hyvinvoivissa lapsissa ja nuorissa.