Ennen kesätauon alkamista Euroopan Parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunta järjesti julkisen kuulemisen suunnitelmasta eurooppalaiseksi työttömyysturvajärjestelmäksi. EMU:n eli talous- ja rahaliiton sosiaalisesta ulottuvuudesta puhuminen on kiihtynyt sitä mukaa kun kriisi Etelä-Euroopan maissa syvenee ja ensi kevään Euroopan Parlamentin vaalit lähestyvät.

Paradoksaalista tilanteessa on, että verorahoitteinen sosiaalipolitiikka ja työttömyysturvajärjestelmät kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta silti EU:lta halutaan toimenpiteitä. Monien kriisimaiden järjestelmät ovat osoittautuneet toimimattomiksi ja mm. Euroopan sosiaalirahaston varoja vaaditaan yhä enemmän mm. nuorisotyöttömyyden hoitoon.

Komission suunnitelmiin tämä sopii enemmän kuin hyvin. Euroaluetta halutaan yhä syvempään taloudelliseen integraatioon, mutta ongelmana on talouden rakenteiden erilaisuus eri jäsenmaissa. Niinpä euroalueen finanssisektorille rakenteilla olevan pankkiunionin rinnalle halutaan suhdannevaihteluita tasoittavia ”automaattisia vakauttajia”. Suomeksi tämä tarkoittaa varainsiirtojärjestelmiä, joilla yli- ja alijäämämaiden suhdannevaihteluita halutaan tasata.

Työttömyysturvajärjestelmä sopii tarkoitukseen enemmän kuin hyvin kuten eräs kuultavana oleva asiantuntija totesi. Pankkiunioni jää monelle melko kaukaiseksi finanssimaailman järjestelyksi, mutta työttömyysturva koskettaa kadunmiestä. Saako sillä sitten hyväksynnän tulonsiirtounionille helpommin? 

Pisimmälle viety esitellyistä malleista lähti siitä, että työntekijä maksaa kansallisen työttömyysturvajärjestelmän kautta merkittävän osan maksustaan eurooppalaiseen rahastoon, josta sitten työttömyyden kohdatessa maksettaisiin korvausta 50 % työttömyyttä edeltävään palkkatasoon verrattuna vuoden ajan. Mikäli kansallinen järjestelmä takaa suuremman tai pidemmän ajan korvauksen, tämä tulisi kansallisesta työttömyysturvasta.

Malli herättää monenmoisia kysymyksiä. Palkkataso ja järjestelmien rakenne vaihtelevat maasta toiseen, samoin työttömyysturvan hallinnointi. Suomessa ammattiliitot ja työnantajat tuskin innostuvat mallista, jossa he hoitaisivat byrokratian ja valtaosa varoista välitettäisiin eurooppalaiseen rahastoon. Kuka tulevaa rahastoa hallinnoisi ja millaista sijoituspolitiikkaa siltä edellytettäisiin? Perussopimusten valossa EU:lla ei myöskään pitäisi olla kompetenssia palkanmuodostukseen tiiviisti kytkeytyvässä mallissa.

Moraalikadolta ei tässäkään yhteisessä rahanjaossa vältyttäisi. Asiantuntijat vakuuttelivat, että malli on tarkoitettu vain lyhyen ajan syklisten ongelmien hoitoon, ei poistamaan kilpailukykyyn ja työmarkkinoiden uudistamiseen liittyviä tarpeita. Veikkaanpa silti, että ongelmissa olevat jäsenvaltiot vain lykkäisivät vaikeita rakenteellisia uudistuksia, kun tiedossa on, että (pohjois) – eurooppalainen työntekijä maksaa.

Toivotaan, että kesätauko palauttaisi komission maanpinnalle, ja moiset viritelmät unholaan.

Suomen laskeuduttua lomakauteen Liettuan alkava EU-puheenjohtajuuskausi ei juuri aaltoliikkeitä aiheuta. Maalla on puheenjohtajuuskautensa ajoituksesta johtuen kuitenkin hyvä mahdollisuus saattaa määrällisesti mittava joukko lainsäädäntöhankkeita päätökseen, ja lähestyvät eurovaalit luovat painetta kaikille EU-elimille saada näyttöjä aikaiseksi. Erityisesti komissiossa on hätä kirkastaa kuvaa; muutoin tämän kollegion aikaansaannoksista muistetaan vain kiistanalaiset tukipaketit ja tuskailu jättimäisen nuorisotyöttömyyden kanssa.

Viime viikon Strasbourgin täysistunto kiitteli ammattitaidolla ja tuloksilla läpivietyä Irlannin puheenjohtajuutta, ja jäi toiveikkaana odottamaan ensimmäistä Baltian maan pestiä tehtävässä. Kun samalla viikolla parlamentti näytti vihreää valoa Latvian eurojäsenyydelle ensi vuoden alusta alkaen, niin eteläiset naapurimaamme paistattelivat positiivisen huomion kohteena.

Monissa puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota siihen, että Baltian maissa julkisen talouden alijäämiä on tavoitteiden mukaisesti supistettu, inflaatio pidetty aisoissa ja korot matalina. Vastuullinen talouspolitiikka on poikinut kasvua ja investoijien luottamusta. Tämä kaikki on tapahtunut sillä aikaa, kun Etelä-Euroopan kriisimaissa on toimenpiteiden sijasta keskitytty suuriäänisesti vastustamaan talouden rakenteiden uudistamista. Toki balttitaloudet ovat kokoluokaltaan helpommin hallittavia, mutta asenteessakin on eroa.

Liettuan puheenjohtajuuskausi keskittyy teemoiltaan uskottavaan, kasvavaan ja avoimeen EU:hun. Monen mielestä ensimmäinen ja toinen adjektiivi on talouskriisin myötä menetetty ja kolmannenkin kanssa tekee tiukkaa, kun esimerkiksi vapaakauppaneuvottelut USA:n kanssa uhkaavat kompastua alkumetreiltään vakoiluskandaaliin. Tapaus Snowdenin paljastus EU:hun kohdistuvasta vakoilusta on periaatteellisesti toki tärkeä, mutta olen kyllä ihmetellyt, mitä vakoiltavaa EU:n lainsäädäntöprosesseissa on; nehän vuotavat kompromisseja ja muutosesityksiä kaikille, joita vähääkään sattuisi kiinnostamaan.

Liettualle jää Irlannin onnistuneen kauden perintönä siirtyvät rahoituskehyksien ja maatalousuudistuksen sektorikohtaisten säädösten viimeistely ja uuteen ohjelmakauteen siirtymisen varmistaminen. Talouskasvua odotetaan jälleen kerran sisämarkkinoiden, digitaaliagendan ja tutkimus- ja innovaatiopolitiikan kautta. Myös energiamarkkinoiden integraatiota pusketaan eteenpäin, vaikka pahoin pelkään sen johtavan meillä Pohjoismaissa vain hintojen nousuun. Talouskriisiä puolestaan pyritään suitsimaan pankkiunionin, finanssimarkkinoiden sääntelyn ja veronkierron ja veropetosten ehkäisyn kautta. Tosiasia on, että monet vaikeat uudistukset tullaan lykkäämään Saksan vaalien yli, kuten pankkien kriisinhallintamekanismi pahaenteiseltä kuulostavan yhteisen kriisirahaston kera.

Liettualla ei ole omaa piiloagendaa ajettavana, ellei sellaiseksi lasketa itäisen kumppanuuden edistämistä ja yhteistyön parantamista mm. Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa. Siellä suunnalla ihmisoikeuskysymykset ja demokratian puutteet hiertävät edelleen.

Tuleva puolivuotta on siis vielä tehokasta työaikaa eikä Kreikan ensi tammikuussa alkavalta puheenjohtajuudelta odoteta muuta kuin nimellistä läpivientiä. Aikoinaan puheenjohtajuuskausia jaettaessa kaikkien onneksi Kreikan osalle sattui vaalikevät, sillä talouskriisissä kyntävällä maalla ei ole resursseja yhteisten asioiden selvittelyyn, kun edes omistaan selviäisivät.