Ajankohtaista

RSS

Essayah: Suomen Palestiina-linjaus YK:n yleiskokoukseen vastuuton

Kirjoitettu kirjoittajana

Europarlamentaarikko Sari Essayah´n (kd) mielestä Suomen hallituksen tämänpäiväinen päätös tukea YK:n yleiskokouksessa palestiinalaisten hakemusta statuksen nostamisesta tarkkailija-asemasta tarkkailijavaltioksi on tässä tilanteessa väärä. Päätös ei vastaa Kristillisdemokraattien linjaa.

– Viime aikojen tapahtumat terroristijärjestön Hamasin hallitsemassa Gazassa eivät kerro siitä, että Palestiinaa kyettäisiin hallinnoimaan luotettavasti ja alueen turvallisuudesta huolehtien. Edellytyksenä kestävälle rauhalle sekä Israelin ja palestiinalaisten välisen luottamuksen kasvamiselle on se, että osapuolet solmivat rauhan ja sen ehdot keskenään. Monet EU-maat tunnustavat nämä tosiseikat; valitettavasti ei Suomi.

– Suomen linja Palestiinalaisten tukemisesta ilman Israelin ja palestiinalaisten keskinäistä sopimusta tuskin nopeuttaa suoriin rauhanneuvotteluihin palaamista. Suomi ei voi olettaa, että Lähi-idän konfliktin kärjistyminen vältettäisiin tukemalla vahvasti toista osapuolta. Kauaskatseisempaa olisi pidättäytyä äänestämästä ja kannustaa palestiinalaisia palaamaan neuvottelupöytään Israelin kanssa.

Essayah´n mielestä neutraali kanta voisi myös osaltaan nostaa Suomen ja suomalaisten uskottavuutta kansainvälisenä rauhanvälittäjänä myös Lähi-idän konflikteissa, joita tulevaisuudessakin – ikävä kyllä – varmasti on tiedossa.

Suomen vastuuton linja YK:ssa

Kirjoitettu kirjoittajana

Tuskin on tulitauko Lähi-idässä saatu aikaiseksi, kun kansainvälinen yhteisö joutuu ottamaan kantaa YK:n yleiskokouksessa palestiinalaisten hakemukseen statuksen nostamisesta tarkkailija-asemasta tarkkailijavaltioksi. Taustoja tuntematta muutos ei vaikuta merkittävältä, mutta tosiasiassa kyseessä on kannan muodostaminen palestiinalaisten valtiohankkeeseen ns. vuoden 1967 rajoilla. Kuten palestiinalaisjohtaja Mahmud Abbas ilmaisi: ”Äänestyksen jälkeen Israel ei enää voisi väittää miehittävänsä ”kiisteltyjä alueita”, vaan olisi selvää, että se miehittää toista kansallisvaltiota”.

Suomen hallituksen päätös tukea palestiinalaisten pyrkimyksiä tässä tilanteessa on väärä eikä vastaa kristillisdemokraattien linjaa. On selvää, että Israel ei voi hyväksyä Palestiinan valtiota, ellei ole takeita, että sitä kyetään hallinnoimaan luotettavasti ja turvallisuudesta huolehtien. Viime viikkojen tapahtumat eivät todellakaan kerro tästä. Edellytyksenä kestävälle rauhalle ja osapuolten välisen luottamuksen kasvamiselle on se, että osapuolet solmivat rauhan ja sen ehdot keskenään. Monet EU-maat tunnustavat nämä tosiseikat; valitettavasti ei Suomi.

Äänestyspäivä 29. marraskuuta on YK:n vuodelta 1947 peräisin olevan jakosuunnitelman vuosipäivä; suunnitelman, jolla oli tarkoitus perustaa alueelle palestiinalais- ja juutalaisvaltiot. Ympäröiville arabivaltioillehan tämä ei sopinut, vaan ne hyökkäsivät vasta perustetun juutalaisvaltion kimppuun. Siitä pitäen arabivaltioiden – myöhemmin rauhansopimuksen solmineita Egyptiä ja Jordaniaa lukuun ottamatta – päätähtäin on ollut hävittää Israel maanpäältä. Kuvaavaa on, että Israelin itsenäisyyspäivää kutsutaan arabimaissa nimellä ”Day of Nakba”, katastrofin päivä.

Monille arabimaille palestiinalaisten ratkaisematon konflikti on palvellut poliittisia tarkoitusperiä propagandasodassa Israelia vastaan. Puhumattakaan Iranista, joka aktiivisesti tukee ja aseistaa alueen terroristijärjestöjä Hizbollahista Hamasiin. Samalla ”Israelin miehitykseen” keskittymällä on voitu väistää ikävät kysymykset omien maiden lasten, naisten ja vähemmistöjen ihmisoikeuksista.

Oman lisänsä alueen ongelmiin on tuonut palestiinalaisten keskinäiset erimielisyydet. Kun Israel vetäytyi Gazasta 2005, se toivoi, että armeijan tukikohtien ja israelilaisasutusten poistaminen johtaisi parempaan tulevaisuuteen niin israelilaisten kuin palestiinalaistenkin kannalta. Näin ei käynyt. Vaaleissa terroristijärjestö Hamas otti vallan Gazassa ja hyökkäykset kiihtyivät.

Viime viikon konflikti viimeistään osoitti terroristien toimintatavat. Väliä ei ollut, kohdistuisiko isku Itä-Jerusalemissa arabeihin vaiko juutalaisiin Tel Avivissa – terroristille päämäärä oikeuttaa mitkä tahansa keinot; myös siviilikohteiden käytön sotatoimiin ja ihmiskilvillä suojautumisen.

Yli 60% Palestiinan taloudesta rahoitetaan edelleen ulkomaisen avun kautta. Valitettavasti raha ei ole mennyt Palestiinan talouden ja teollisuuden kehittämiseen. Tehokasta rahojenkäytön seurantaa ei ole. Isoja summia on kulkeutunut johtajien pankkitileille ja turvallisuushenkilöstön rahoittamiseen sekä aseistukseen. Koulutukseen suunnattuja varoja on mennyt vihaa ja antisemitismiä lietsovaan opetukseen. Palestiinalaisilla on oikeus tulla suojelluiksi korruptiolta ja omien johtajiensa väärinkäytöksiltä ja EU:n veronmaksajien on saatava tieto siitä, miten heidän varjojaan käytetään.

Suomen linja Palestiinalaisten tukemisesta ilman Israelin ja palestiinalaisten keskinäistä sopimusta tuskin nopeuttaa suoriin rauhanneuvotteluihin palaamista. Suomi ei voi olettaa, että Lähi-idän konfliktin kärjistyminen vältettäisiin tukemalla vahvasti toista osapuolta. Kauaskatseisempaa olisi pidättäytyä äänestämästä ja kannustaa palestiinalaisia palaamaan neuvottelupöytään Israelin kanssa. Neutraali kanta voisi myös osaltaan nostaa Suomen ja suomalaisten uskottavuutta kansainvälisenä rauhanvälittäjänä myös Lähi-idän konflikteissa, joita tulevaisuudessakin – ikävä kyllä – varmasti on tiedossa.

Lehtiartikkeleita 2009-2012

Kirjoitettu kirjoittajana

Katsaus mepin toiminnasta KD:n puoluevaltuustolle

Kirjoitettu kirjoittajana

Europarlamentaarikko Sari Essayah

Katsaus europarlamentaarikon toimintaan KD:n puoluevaltuustolle 24.11.2012

Hyvät puoluevaltuuston edustajat

Teille on jaettu kirjallinen yhteenveto toiminnastani tältä vuodelta. Listaus parlamenttitoimista ei anna kattavaa kuvaa työstäni, mutta kertoo joiltain osin niistä asioista, joihin olen keskittynyt.

Avustajatiimini kanssa emme ole rajoittuneet vain omien valiokuntieni (EMPL ja ECON) asioihin, vaan seuraamme laaja-alaisesti tärkeimpien valiokuntien työtä. Minulla on pääasiassa kahdensuuntaisia tavoitteita muutosesityksissäni: toisaalta sisämarkkinoiden edistäminen ja toisaalta liittovaltiokehityksen estäminen. Tärkeää on tietysti KD:n arvopohjan esille tuominen ja Lähi-idän, erityisesti Israelin tilanteen seuraaminen.

Haluan edistää tiiviimpää yhteistyötä EU:ssa, kun on kyse sisämarkkinoiden edistämisestä. On paljon parempi, jos suomalaisella yrityksellä on halutessaan ulottuvillaan 500 miljoonan kuin vain 5 miljoonan asukkaan markkinat. Jos on 27 erilaista lainsäädäntöä erilaisine vaatimuksineen, estää se avointa kilpailua. Myös kuluttajanäkökulma on aina tärkeä.

Esimerkiksi työstä kilpailun edistämiseksi käyvät tekemäni sääntöjen yhtenäistämisesitykset kortti-, internet- ja kännykkämaksamisessa, joita käsittelevää mietintöä valvoin talousvaliokunnassa EPP:n puolesta. Kuluneella viikolla Strasbourgissa hyväksytty parlamentin kanta velvoittaa komission tekemään tutkimuksen lisämaksuista. Esimerkiksi lentoyhtiöt saattavat periä itse maksutapahtumasta huomattavia lisämaksuja, joko kiinteästi tai lipun hintaan sidottuna prosenttiosuutena. Euroopan talous saattaa hyötyä satoja miljoonia euroja, kun tulevaisuudessa kortti-, netti- ja kännykkämaksaminen tulevat edullisemmiksi. Tämä on olennaista sisämarkkinoiden onnistumiselle.

Talousvaliokunta on ollut ylityöllistetty, kun on hyväksytty kymmeniä direktiivejä ja asetuksia finanssimaailman säätelemiseksi. Ne ovat oikeansuuntaisia, mutta auttanevat vasta seuraavan kriisin estämisessä tai hoitamisessa.

Olen hyvin EU-kriittinen, kun on kyse liittovaltiokehityksestä, jonka yksi pesäpaikka Euroopan parlamentti on. Muutosehdotuksissa joudun usein puuttumaan mm. velkojen yhteisvastuuta ajaviin kohtiin komission esityksissä tai parlamentin oma-aloitemietinnöissä.

Suomelle on edullista, ettei koko yhteen kietoutunut pankkijärjestelmä romahda tai joidenkin jäsenmaiden romahdus vie meitä muitakin uudestaan syvään lamaan. Mutta konkurssikypsien pankkien tukeminen on lopetettava ja niiden on annettava kaatua. Siitä, miten kaatuminen hoidetaan hallitusti, on nyt direktiiviesitys käsittelyssä. Kannatan myös Liikasen raportin ajatusta sijoitustoiminnan erottamisesta peruspankkitoiminnasta silloin, kun riskisyys sitä vaatii.

Mielestäni nykytilasta on mahdollista päästä eteenpäin yhteisvastuullistammisen sijaan jäsenmaiden omin ponnistuksin kun keskitytään oikeisiin asioihin: kiristetään vyötä, vähennetään syömävelkaa ja panostetaan tutkimus- kehitys ja innovaatiotoimintaan ja investointeihin, joilla helpotetaan työtä julkisella sektorilla ja joilla yksityinen sektori tulee entistä kilpailukykyisemmäksi. Kriisistä selviäminen vaatii innovaatiojohtajuutta, mutta se vaatii ennen kaikkea kansallista yhteishenkeä ja yhteistyötä; ja myös päällekkäisyyksiä ja esteitä poistavaa yhteistyötä EU-tasolla.

Hyvät kuulijat,

Kriisin eri vaiheissa on tavan takaa muistutettu, että perussopimus selkeästi kieltää jäsenvaltioiden taloudellisen auttamisen. Siksi on keksitty kiertoteitä auttaa vaikeuksiin ajautuneita maita ja pankkeja. Suurin osa lisälainasta on kanavoitu Euroopan Keskuspankin EKP:n kautta, joka on sekä painamalla rahaa että Target2-järjestelmänsä kautta lotrannut tukea pohjoisesta etelän pankeille ja niiden kautta jäsenvaltioille.

Toinen tapa antaa lainaa on euromaiden keskinäinen väliaikainen ja pysyvä vakausmekanismi. Kolmas on suunnitteilla oleva pankkiunioni, jos vakausmekanismin kautta luodaan kaikkien Euroopan pankkien keskinäinen talletussuoja- ja kriisirahastointi.

Näitä asioita hoidetaan jäsenmaiden kesken neuvostossa, ja Euroopan parlamentilla on niissä hyvin vähän sananvaltaa. Suomen on oltava tiukkana neuvotteluissa. Sitoumukset on minimoitava ja niille on saatava vakuudet.

Miten liittovaltio- vs. jäsenmaiden yhteistyö -linjaerot näkyvät parlamentissa?

Suurimmissa poliittisissa ryhmissä – EPP, sosialidemokraatit, liberaalit, vihreät – liittovaltiolinja on voitolla. EPP kuitenkin seuraa vielä Saksan linjaa eikä ole lähtenyt yhteisvastuullisten eurobondien kannattajaksi, mutta pelkään paineiden kasvavan, mikäli vihreät ja demarit voittavat Saksan seuraavat vaalit.

Rajalinjat EPP:ssa menevät usein siten, että talousvaikeuksissa olevien maiden edustajat haluavat paremmin asiansa hoitaneet maat maksamaan heidän laskujaan. Suomen linja on usein Hollannin, Saksan, Ruotsin ja muiden nettomaksajien kanssa yhteinen.

Tämä näkyi erityisen hyvin tämän viikon äänestyksessä lausunnosta ”Kohti todellista talous ja rahaliittoa”, jossa ehdotettiin yhteistä velanpurkurahastoa, yhteistä valtiovarainministeriä, eurobondeja, suurempaa yhteistä budjettia ja kaiken kaikkiaan todettiin, että liittovaltiohan tässä tarvitaan tavoitteisiin pääsemiseksi. Oli hämmentävää huomata kuinka suomalaiskollegoistakin 2/3 oli valmis hyväksymään moisen linjan. EPP:ssä lähes koko Saksan delegaatio, useita ruotsalaisia, kaksi suomalaista ja tanskalainen meppi äänestimme vastaan.

Myös muissa yhteyksissä on ajettu EU:n budjetin kasvattamista, mikä sekin hivuttaa kohti tulonsiirtoliittovaltiota. Suomelle yli 700 miljoonan euron nettomaksajana se tietäisi lisää rahanmenoa. Karkeasti laskien, jos EU:n budjetti olisi 5% bkt:sta, suomalaisten nettomaksu olisi 5×700 eli 3500 miljoonaa euroa vuodessa. Toivoisin, että Suomessa tehtäisiin laskelmia ja rahallisia arvioita liittovaltion seurauksista kansantaloudellemme.

Juuri tästä yhteisen budjetin koosta tuleville vuosille 2014-2020 eli ns. rahoituskehyksien koosta on käyty tämän viikon kovin kädenvääntö. Nettomaksajamaiden, Suomi mukaan lukien, tavoitteena on tiukka katto EU-budjetille, joka vastaisi prosenttia alueen bruttokansantuotteesta.  Komission hölläkätiseen pohjaesitykseen nähden tämä säästölinja tarkoittaisi 130 mrd:n leikkauksia koko kehykseen, ja Suomelle yli 2 miljardin vuosittaisia säästöjä.

Osa suomalaismepeistä on yhtynyt nettosaajien kuoroon vaatimaan EU-budjetin reipasta kasvattamista perustelemalla sitä mm. koheesiotukien tason säilymisellä. Monelta jää kuitenkin huomaamatta, että säästölinjaakin noudattamalla budjetti kasvaa nykyiseen tasoon verrattuna. Selvää on, että tietenkin itse maksamamme ”EU-rahatkin” pienenevät, jos onnistumme pienentämään nettomaksujamme.  Budjettia kasvattamalla lisättäisiin vain Suomen nettomaksuosuutta saantoa vastaavasti kasvattamatta.  Varsinaista hölmöläisten peiton jatketta siis!

Juustohöyläämiseen ei kuitenkaan tarvitse mennä säästökohteita etsittäessä. Leikkaukset voidaan kohdentaa mm. moniin tehottomiin EU-ohjelmiin ja eräiden jäsenmaiden perusteettomiin jäsenmaksualennuksiin. Yhteiset rahat on käytettävä entistä tehokkaammin kaivatun eurooppalaisen lisäarvon saamiseksi.

Hyvät kuulijat,

Lopuksi vielä jälleen erittäin ajankohtaisiin Lähi-idän asioihin. Kun Israel vetäytyi Gazasta 2005 se toivoi, että armeijan tukikohtien ja israelilaisasutusten poistaminen johtaisi parempaan tulevaisuuteen niin israelilaisten kuin palestiinalaistenkin kannalta. Näin ei käynyt. Vaaleissa terroristijärjestö Hamas otti vallan Gazassa ja sen seurauksia olemme tälläkin viikolla todistaneet.

Kiihtyneet raketti-iskut ja erityisesti raakalaismainen pommihyökkäys bussiin Tel Avivissa ovat kääntäneet – harvinaista kyllä – kansainvälisen yhteisön sympatioita Israelin puolelle. Keskiviikkona saatiin aikaan kaivattu tulitauko.

Viime maanantaina EU:n ulkoministerit totesivat, että EU voimakkaasti tuomitsee raketti-iskut Gazasta Israeliin. Kannanotossa todetaan, ettei ole mitään oikeutusta kohdistaa iskuja viattomiin siviileihin. Israelilla on oikeus suojella väestöään tällaisilta hyökkäyksiltä, mutta sen on toimittava kohtuullisesti ja varmistettava aina siviilien suojelu. Parlamentin kannanotto noudatteli neuvoston linjaa, paitsi viime hetkellä sisään ujutetun lauseen osalta, jossa toivottiin kannatusta palestiinalaisten YK-hakemukselle.

Vaikka EU:n ja Israelin tämänhetkisiä suhteita kuvataan Euroopan ulkosuhdehallinnosta hyviksi ja dynaamisiksi, ovat ne rakentuneet pitkälti riippuvaisiksi edistyksestä Lähi-idän rauhanprosessissa. Tämä konsepti on ongelmallinen siksi, että rauhan ja kahden valtion mallin edistyminen ei ole kiinni yksin Israelista. Nimenomaan palestiinalaiset ovat pysytelleet poissa neuvotteluista ja keskittyvät edistämään asiaansa mm. YK:n yleiskokouksen kautta. Ashtonin aktiivisuudesta huolimatta EU on edelleen Lähi-idän kvartetin toiminnassa pitkälti sivustakatsojan roolissa.

Viime kuussa Euroopan parlamentti antoi vihdoin kahden vuoden vetkuttelun jälkeen suostumuksensa EU:n ja Israelin välisen kumppanuussopimuksen lisäpöytäkirjan eli ns. ACAA-sopimuksen hyväksymiselle. EU-Israel -suhteiden kannalta tämä oli positiivista. Sopimuksella helpotetaan israelilaisten lääketuotteiden pääsyä EU:n markkinoille. Eurooppalaiset potilaat ovat nimenomaan ne, jotka tässä voittavat, kun korkeatasoiset israelilaiset lääketuotteet ovat paremmin heidän ulottuvillaan. Itse toivon, että voisimme useammallakin alalla tehdä yhä enemmän yhteistyötä EU:n ja Israelin välillä, koska tämä todella hyödyttäisi molempia osapuolia.

Hyvät ystävät,

Myös mediassa on ollut näkyvissä edes hivenen tasapuolisempaa uutisointia ja syvempää ymmärrystä alueen kokonaistilanteelle. Tästä mainio esimerkki Aamulehden pääkirjoituksesta otsikolla ”Israel on väärä vihollinen”. Pääkirjoittaja kysyy: ”Mitä arabivaltiot ovat voittaneet sillä, etteivät ne tunnustaneet Israelin valtiota vuonna 1948, vaan ottivat sen päävihollisekseen, jonka halusivat hävittää maan päältä? Arabivaltiot ovat hukuttaneet satoja miljardeja sotimiseen Israelia vastaan. Entä jos ne olisivatkin tunnustaneet Israelin olemassaolon ja käyttäneet sotimisesta säästyneet varat väestön koulutukseen, terveydenhuoltoon ja infrastruktuurin rakentamiseen?”

Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat usean viime vuoden aikana olleet Palestiinalaishallinnon suurin rahoittaja. Yli 60% Palestiinan taloudesta rahoitetaan edelleen ulkomaisen avun kautta. Valitettavasti raha ei ole mennyt Palestiinan talouden ja teollisuuden kehittämiseen. Tehokasta rahojenkäytön seurantaa ei ole.

Palestiinalaisten ihmisoikeuksien suurin loukkaaja ei ole Israelin hallitus tai armeija eivätkä siirtokuntalaiset – vaikka epäilemättä näiden toiminnassa on korjattavaa – vaan heidän oma hallintonsa. Se loukkaa kansansa ihmisoikeuksia jatkuvasti mielivaltaisilla pidätyksillä, kidutuksella, mielipiteen- ja uskonnonvapauden loukkauksilla ja naisten ja lasten aseman polkemisella.

Todettakoon, että merkittävän juutalaisvähemmistön ohella noin 5% prosenttia Länsirannan ja Gazan asukkaista on arabikristittyjä. Monet heistä ovat jo lähteneet kotiseudultaan, aivan kuten monista muistakin islamilaistuneissa Lähi-idän maista.

Rahoittajamaat ovat epäonnistuneet siinä, että he olisivat avun saamisen ehtona edellyttäneet Palestiinalaishallinnolta todellista sitoutumista ihmisoikeuksien kunnioittamiseen alueellaan. Tähän tulee saada muutos. Palestiinalaisilla on oikeus tulla suojelluiksi korruptiolta ja omien johtajiensa väärinkäytöksiltä. EU:n veronmaksajien on saatava tieto siitä, miten heidän varjojaan käytetään.

Vääntö EU-budjetista

Kirjoitettu kirjoittajana

Täällä viikolla käydään EU:n vuosien 2014-2020 budjetin eli ns. rahoituskehyksien ratkaisevat neuvottelut. Nettomaksajamaiden, Suomi mukaan lukien, tavoitteena on tiukka katto EU-budjetille, joka vastaisi prosenttia alueen bruttokansantuotteesta.  Komission hölläkätiseen pohjaesitykseen nähden tämä säästölinja tarkoittaisi 130 mrd:n leikkauksia koko kehykseen, ja Suomelle yli 2 miljardin vuosittaisia säästöjä.

Osa suomalaismepeistäkin on yhtynyt nettosaajien kuoroon vaatimaan EU-budjetin reipasta kasvattamista perustelemalla sitä mm. koheesiotukien tason säilymisellä. Monelta jää kuitenkin huomaamatta, että säästölinjaakin noudattamalla budjetti kasvaa nykyiseen tasoon verrattuna. Selvää on, että tietenkin itse maksamamme ”EU-rahatkin” pienenevät, jos onnistumme pienentämään nettomaksujamme.  Budjettia kasvattamalla lisättäisiin vain Suomen nettomaksuosuutta saantoa vastaavasti kasvattamatta.  Varsinaista hölmöläisten peiton jatketta siis!

Juustohöyläämiseen ei tarvitse mennä säästökohteita etsittäessä. Leikkaukset voidaan kohdentaa mm. moniin tehottomiin EU-ohjelmiin ja eräiden jäsenmaiden perusteettomiin jäsenmaksualennuksiin. Yhteiset rahat on käytettävä entistä tehokkaammin kaivatun eurooppalaisen lisäarvon saamiseksi.

(Kolumni julkaistu KD-lehdessä 22.11.2012)

Essayah: Korttimaksujen kustannukset alas

Kirjoitettu kirjoittajana

Maksukorttien kustannuksia kauppiaille ja asiakkaille on alennettava, linjaa Sari Essayah. Hän vastasi parlamentin suurimman ryhmän, EPP:n puolesta Euroopan parlamentin tiistaina hyväksymästä mietinnöstä, jossa vedettiin linjaa kortti-, kännykkä- ja nettimaksuihin.

Kauppias maksaa jokaisesta korttimaksusta pankilleen korvauksen, joka vaihtelee kymmenestä sentistä useaan euroon.  Kuluttaja ei näitä maksuja huomaa, koska ne on sisällytetty tavaroiden hintoihin. Sekä kuluttajan että kauppiaan maksutaakka kevenee, mikäli komissio antaa lähiaikoina uusittavassa maksupalveludirektiivissään parlamentin tänään vaatimat esitykset.

– Nykykäytännöllä tuetaan kalleimpia maksukortteja, sillä ottaessaan yhden maksukortin käyttöön, kauppiaan on pakko hyväksyä saman korttiryhmän kalliimmat kortit. Parlamentin hyväksymän linjauksen mukaan tämä kytkös puretaan ja kauppias voi kieltäytyä kalleimmista korteista, iloitsee Essayah.

Euroopan parlamentti velvoittaa komission myös tekemään tutkimuksen lisämaksuista. Esimerkiksi lentoyhtiöt saattavat periä itse maksutapahtumasta huomattavia lisämaksuja, joko kiinteästi tai lipun hintaan sidottuna prosenttiosuutena.
– Itse maksutapahtuman kustannusten on vastattava sitä, mitä lentoyhtiö maksaa pankilleen maksun välittämisestä, sanoo Essayah.  Hänen asiaa koskeva muutosesitystensä hyväksyttiin parlamentin kannaksi.

Essayah valmisteli parlamentin mietinnön, joka koski yhtenäisen euromaksualueen SEPA:n aikaansaamista.
– Nyt meidän on saatavat aikaan yhteinen maksualue myös korteilla, internetissä tai matkapuhelimella maksettaessa, hän linjaa.

– Kuluttajan on voitava maksaa kaikkialla Euroopassa yhtä helposti ja turvallisesti kuin kotimaassaan. Euroopan talous saattaa hyötyä satoja miljardeja euroja, kun tulevaisuudessa kortti-, netti- ja kännykkämaksut tulevat edullisemmiksi. Tämä on olennaista sisämarkkinoiden onnistumiselle, korostaa Essayah.

Essayah tyytyväinen: EP:n työllisyysvaliokunta hyväksyi Salon tuen globalisaatiorahastosta

Kirjoitettu kirjoittajana

Europarlamentaarikko Sari Essayah (KD, EPP) on tyytyväinen siitä, että Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunta hyväksyi tänään lähes yksimielisesti lausuntonsa komission esityksestä, jonka myötä Salo on saamassa 5,3 miljoonan euron tuen Euroopan globalisaatiorahastolta. Essayah on valiokunnan ainut suomalainen varsinainen jäsen.

Asia tulee vielä Euroopan parlamentin täysistunnon käsittelyyn. Tuella on tarkoitus auttaa Nokia Oyj:n Salon tehtaalta irtisanomia 1000 työntekijää työllistymään uudelleen.

– Salon seutu on saanut kokea globaalin talouden niin ylä- kuin alamäetkin. Valiokunnan lausunnossa todetaan aivan oikein, että Salon seudulla työllisyystilanne on ollut erittäin riippuvainen Nokiasta. Komissio on arviossaan todennut, että kaupungin työttömyysaste saattaa nousta jopa noin 15-17 prosenttiin tämän vuoden loppuun mennessä.

– Olen myös tyytyväinen siihen, että valiokunta lausunnossaan totesi toimenpidepaketin irtisanotuille työntekijöille sisältävän hyvin monipuolisesti erilaisia tukitoimia, kuten tukea yrittäjyyden aloittamiseen. Valiokunta tosin pyysi komissiota selvittämään, missä määrin Nokia Oyj itse tukee irtisanottuja työntekijöitä.

Myös ministerineuvosto käsittelee esitystä parhaillaan. Päätösten tulisi olla toimeenpanovalmiina vuoden loppuun mennessä. Suomen valtion on tarkoitus rahoittaa lisäbudjetilla puolet yhteensä 10,6 miljoonan euron toimenpidepaketista.

Samassa yhteydessä valiokunta puolsi 2,9 miljoonan euron tukea Romanialle Nokian siellä tekemien irtisanomisten vuoksi. Molemmissa tapauksissa irtisanomiset johtuvat tuotannon ja myös tuotekehityksen siirtämisestä Euroopasta Aasiaan lähelle kasvavia markkinoita.

Suomi on saanut rahaa globalisaatiorahastosta vain yhden kerran aiemmin. Parhaillaan valmistellaan toista hakemusta, joka koskee Nokian ja sen alihankkijoiden irtisanomisia eri puolilla Suomea.

Essayah vetoaa Cronbergiin meppien Iranin matkan peruuttamiseksi

Kirjoitettu kirjoittajana

Europarlamentaarikko Sari Essayah (KD, EPP) pitää vastuuttomana, että Euroopan parlamentti on päättänyt lähettää Iran-delegaation huomenna 27.10. viralliselle vierailulle Iraniin. Meppivaltuuskunnan viikon vierailuohjelmaa isännöi Iranin nykyhallinto. Sen aikana on tarkoitus tavata henkilöitä, jotka ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusrikoksista. Viime maanantaina maassa hirtettiin 10 henkilöä.

– Tällainen vierailutoiminta on erittäin vahingollista. EU-maiden edustajien tapaamiset Iranin nykyhallinnon kanssa ja niiden uutisointi maan johdolle suotuisalla tavalla kannustaa jatkamaan ihmisoikeusrikkomusten, sorron ja fundamentalismin tiellä. Toisaalta se viestittää maan henkensä uhalla toimivalle oppositiolle, ettei EU:ssa ymmärretä tilanteen vakavuutta ja tueta oppositiota sen tärkeässä työssä muuttaa Iranin nykypolitiikkaa, Essayah toteaa.

Europarlamentaarikko Tarja Cronbergin (vihr) johtaman Euroopan parlamentin Iran-valtuuskunnan matka on aiheuttanut parlamenttiryhmissä suurta vastustusta. Valtaosa valtuuskunnan jäsenistä on kieltäytynyt osallistumasta siihen. Euroopan kansanpuolueen (EPP) ohella myös konservatiiviryhmä ECR ja Euroopan Vapaiden demokraattien ryhmä (EFD) ovat tuominneet matkan selkeästi. Matkan toteutumista ovat ajaneet sitkeästi Vihreät Cronbergin johdolla. Essayah vetoaa Cronbergiin, jotta matka viime hetkellä peruttaisiin.

Äskettäin EU:n ulkoasiainneuvosto päätti nopeasti lisätä Iran-pakotteita. Ministerit totesivat olevansa yhä enemmän huolissaan Iranin ydinohjelmasta ja patistivat Irania noudattamaan kaikkia kansainvälisiä velvoitteitaan. Myös YK:n turvallisuusneuvosto harkitsee sanktioiden lisäämistä, koska Iran ei ole noudattanut päätöslauselmia ja keskeyttänyt rikastusteknologiaohjelmaansa.

Iranissa teloitetaan ihmisiä kiihtyvällä tahdilla. YK:n tietojen mukaan opposition tukijoiden ja vähemmistöjen tilanne maassa tulee jatkuvasti vaikeammaksi. Amnesty Internationalin mukaan tämän vuoden aikana on teloitettu virallisten tietojen mukaan jo 344 henkilöä. Koska tilastoista puuttuvat kaikki pimeät teloitukset, on todellinen luku paljon suurempi.

Essayah tyytyväinen EU-Israel -sopimuksen hyväksymisestä: ”Eurooppalaiset potilaat voittivat”

Kirjoitettu kirjoittajana

Europarlamentaarikko Sari Essayah (kd) on tyytyväinen Euroopan parlamentin tiistaiseen äänestystulokseen, jolla parlamentti antoi vihdoin kahden vuoden vetkuttelun jälkeen suostumuksensa EU:n ja Israelin välisen kumppanuussopimuksen lisäpöytäkirjan eli ns. ACAA-sopimuksen hyväksymiselle. Sillä helpotetaan israelilaisten lääketuotteiden pääsyä EU:n markkinoille.

– Eurooppalaiset potilaat ovat nimenomaan ne, jotka tässä voittavat, Essayah kiteyttää päätöksen merkityksen.

Täysistuntoäänestyksessä EPP-ryhmän esittämää linjaa tuki 379 edustajaa, 230 oli vastaan ja 41 äänesti tyhjää. Ryhmäpäätöksen sopimuksen voimaantulon vastustamisesta olivat tehneet vasemmistoryhmät, liberaalit ja vihreät, mutta niistä siirtyi yksittäisiä edustajia tukemaan EPP:n linjaa. Näiden ryhmien mielestä sopimus voitaisiin tulkita siten, että EU:n ja Israelin suhteiden vahvistaminen tilanteessa, jossa Lähi-idän rauhanprosessi on pysähdyksissä, on vääränlainen tuen signaali Israelille.

Täysistuntokeskustelussa Essayah muistutti, että sopimuksen tekemisen edellytyksenä on se, että Israel on saattanut EU:n säännöstöt osaksi omaa kansallista lainsäädäntöään. ACAA-sopimuksen neuvottelu sisältyy jo vuonna 2004 Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa tehtyyn EU–Israel-toimintasuunnitelmaan.

– Kokonaistaloudelliset vaikutukset ovat EU:n kannalta positiivisia. Sopimuksen piiriin kuuluvien lääketuotteiden kaupan arvo EU:n ja Israelin välillä on ollut lähes miljardi euroa.

– Toivoisin, että voisimme useammallakin alalla tehdä yhä enemmän yhteistyötä EU:n ja Israelin välillä, koska tämä todellakin hyödyttäisi molempia osapuolia, Essayah totesi.

Katto pään päälle

Kirjoitettu kirjoittajana

Tällä viikolla vietettiin useilla paikkakunnilla eri puolella Suomea Asunnottomien yötä. Harva tulee oman kodin lämmössä ajatelleeksi, että asunnottomuus on nykyaikanakin meillä ja muualla talouskriisin runtelemassa Euroopassa yksi kipeimpiä haasteita, johon liittyy vielä usein moninaisia sosiaali- ja terveysongelmia.

Asunnottomuuden käsitekään ei ole täysin yksiselitteinen; se on ilmiö, joka saa eri aikoina ja eri maissa hyvinkin toisistaan poikkeavia sisältöjä. Suomessakin kuntien tulkinnat pitkäaikaisasunnottomuudesta ovat vaihdelleet, mutta viimeisimmän ARA:n kuntakyselyn mukaan meillä on noin 8 000 yksinäistä asunnotonta, joista vajaa 3 000 pitkäaikaisasunnotonta.

Mielikuva asunnottomasta ”metsien miehenä” tai rantojen veneenalusasukkaana kaipaa päivitystä. Asunnottomissa on kaiken ikäisiä ja monessa elämäntilanteessa olevia, mm. avioerossa tyhjän päälle jääneitä ja opiskelun keskeydyttyä asuntoloista poismuuttaneita, samoin ylivelkaantuneita ja luottotietonsa menettäneitä. Erityisesti on kasvanut perheiden, naisten ja maahanmuuttajien asunnottomuus.

EU-maiden kesken asuntopolitiikoissa ja asunnottomuusstrategioissa on valtavasti eroavaisuuksia. Itä-Euroopan maiden tilastotiedot ovat kaukana todellisista asunnottomien määrästä, koska monia vähemmistöryhmiä mm. romaaneita ei tilastoida lainkaan. Asuntopolitiikka on osa sosiaalipolitiikkaa ja siten toimivalta kuuluu tiukasti jäsenvaltioille, mutta tarvitsemme EU-tasollakin yhteistä koordinaatiota ja erityisesti parhaiden käytäntöjen vaihtamista.

Suomea voidaan monestakin syystä pitää edelläkävijämaana asunnottomuusstrategian kehittämisessä ja toteuttamisessa. Meillä pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman lähtökohtana on ollut soveltaa ”asunto ensin”-periaatetta. Sen mukaan asumisen järjestyminen ja elämänpuitteiden kohentuminen vähentää esimerkiksi päihde- ja sairaalapalvelujen käyttöä ja herättää myös monissa päihdeongelmaisissa motivaation kuntoutumiseen.

Uudessa lähestymistavassa keskitytään myös entistä enemmän asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn mm. häätötapausten selvittelyn ja asumisneuvonnan kautta. Asunnottomuutta halutaan vähentää pysyvästi, ja väliaikaisista asuntoloista tai tilapäisistä majoituksista pyritään siirtymään normaaliin vuokra-asumiseen omassa asunnossa.

Nykyisen asunnottomuusstrategian kunnianhimoinen tavoite on poistaa asunnottomuus vuoteen 2015 mennessä. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa 2008–2011 tässä päästiin hyvään vauhtiin ja tavoiteltu 1250 asunnon lisäys ylitettiinkin. Menestysresepti oli kaupunkien kanssa tehdyt aiesopimukset, joilla valtio ja kunta vähensivät pitkäaikaisasunnottomuutta yhteisin toimenpitein. On kuitenkin muistettava, että uutta asunnottomuutta syntyy koko ajan. vaikka toki vuodesta 1987 ja yli 16 000 pitkäaikaisasunnottomasta tilanne on parantunut reippaasti.

Suomen esimerkki asunnottomuuden torjunnasta osoittaa, että kolme tärkeintä osatekijää ovat asuntojen saatavuus, sosiaaliset tukijärjestelyt ja joko työllisyydestä tai sosiaaliturvasta peräisin olevat riittävät taloudelliset resurssit asumisen kustantamiseen. Oikeus ”kattoon pään päällä” on lähtökohta inhimilliselle elämälle ja siksi yhteiskunnassa on ponnisteltava tämän tavoitteen toteutumiseksi jokaisen kohdalla.